Maanantaina kotiin ja tiistaina kipeäksi

Nyt alkaa jo olla parempi. Lyhyesti yhteenvetoa ja sitten melkein onkin aika päättää tämä tarina. Katsotaan, jos innostun vielä ajelemaan Dickinsonin (kiertää ensi vuonna) tai Maidenin (kiertää 2028) keikkojen perässä tulevaisuudessa, mutta tänä vuonna vielä tulossa olevat 12 keikkaa menen katsomaan lentäen.
Tämä viiden viikon reissu oli 9563 kilsaa. Kaikki meni aika tuubiin ja ainoastaan yksi paska pätkä Albaniassa sekä takarengas-episodi Kreikassa olivat ne harvat sävellykset, joista kuitenkin aika kivasti lopulta selvittiin. Kertaakaan ei ollut hengen lähtö lähellä. Pimeässä kovassa liikenteessä Bulgariassa motarilla oli jännimmät paikat pari tuntia. Tukholmassa Viking Linen terminaalissa meinasi yksi pappa autollaan kolata pyörän, mutta sain pysähtymään sen huudon voimalla. Ajeli silmälasit kädessä… Tosi paljon oli pyöriä lautassa. Osa Norrtäljestä ja osa Sweden Rockista tulossa. Kivaa oli höpötellä kaikkien kanssa niin kuin aina.
Parhaita pätkiä olivat Kroatian rannikkotie, Olympoksen alueen syheröt, Shipkan alue ja Montenegron vuoristopätkät. Välillä kaipasi reissulla juttuseuraa, vaikka olihan siellä paljon tuttuja faneja keikoilla, ajokaveri Bulgariasta vajaan viikon, Unkarissa ystävä ja poika Ruotsissa. Vaimon kanssa on ollut aina todella lyhyitä lämmön ottoja lukuun ottamatta kivaa reissata ja sitä vähän kaipasin. Kamera kökötti stongassa viimeiset pari viikkoa, mutta en jaksanut filmata mitään, kun eipä näkymissä nyt mitään ihmeellistä enää ollut, kun Bucharestista lähdin, vaikka tiet ja keli olikin aina hyvää. Niin kelistä puheen ollen, en kaivanut kertaakaan sadeasua esille viiden viikon aikana

Aina sateen sattuessa olin joko hotellissa tai esim. kerran pysähdyin syömään niin satoi sen ajan ja loppui, kun lautanen oli tyhjä. Raahasin taas helevetin painavaa kettinkiä mukana, jolla piti köyttää pyörä rosmoja vastaan, mutta taisin lopulta kerran käyttää eli ihan turha sekin. Samaten kevyempi ajotakki sivulaukussa aivan turhanpanttina. Vedin nahat päällä koko reissun kun ei ollut mitään yli 35 lämpöjä ja ihmeen vähän tuli hikoiltua. Kotona kävin puntarissa niin kolme kiloa oli pudonnut paino ja sen huomasi kyllä vyön kanssa. Viime vuonna sama homma, ei vaan tule syötyä ajopäivinä ja välillä iltaruuan kanssakin oli niin ja näin. Mutta on edelleen yli 120 kg että ei tarvitse kenenkään huolestua.
Laskeskelin, että tässä on nyt ajeltu kolmen suven aikana Dickinsonin soolokeikkojen ja Maiden keikkojen perässä Euroopassa ja USA:ssa 49 000 kilsaa. Ekasta kesästä en ole tänne kirjoittanutkaan, mutta silloin ajettiin Skotlannin ympäri toukokuu 2024. Ja päälle köröteltiin heinäkuu 2024 kympin verran Bosnia, Kroatia, Alpit jne.
Tulevista: heinäkuussa pari viikkoa menee Norjassa eikä sitten muita olekaan suunniteltu. Haaveissa (jotka ovat tässä viime vuosina tupanneet toteutua) on Islanti, Korsika + Sardinia + Sisilia, toisen kerran Espanjaan ajan kanssa ja sitten varsinaisena hulluna päähänpinttymänä reissu Alaskasta Argentiinaan. Ehkä 3 - 5 vuoden päästä realistinen, kun pitäisi vähän ehkä jollain muulla kuin Street Glidella lähteä liikenteeseen sinne
Vielä lopuksi niille, jotka saattavat ajatella, että on se jumalauta pöljä mies, kun käy katsomassa samaa bändiä ja konserttia niin monta kertaa putkeen; kyse on samanlaisesta tapahtumasta, jossa suosikki jääkiekko- tai futisjoukkue mättää pari tuntia putkeen toinen toistaan hienompia maaleja täydessä areenassa. Siihen päälle etkot ja jatkot, spekulaatiot ja uudet & vanhat kaverit ehkä jopa tapaaminen tähtien kanssa. Ja seuraavana aamuna fillarin päälle kiertuetta jatkamaan. Aina ei välttämättä ehtinyt jokaista turistien pakollista paikkaa katsastamaan ja jossain aikaisessa vaiheessa lopetinkin sellaisen ajattelun. Mototravellaus on eri laji.
Joku viisas jossain tuolla totesi taannoin: maailma ei voi vielä olla täysin pilalla. Jossain tuolla, jossain päin maailmaa, Iron Maiden on edelleen tien päällä.