Nyt sitten katkaistaan putki ja vedetään koko lenkki ilman yhtään konttauksia, okeoke!?
Ja jos onnistutaan, perille päästessä kaikki nousee jalkatapeille seisomaan kaksikätiseen .ORG tervehdykseen...
...ja pannutetaan kaikki
Mä olen ihan samaa mieltä, ei konttailua!
Mä näkisin sen konttaamisen johtuvan pääosin seuraavista tekijöistä (lue: allekirjoittanut on itse kontannut 2-kertaa pk- ajoissa, joten tiedän mistä puhun). Mä en halua loukata ketään ja osoittaa sormella, mutta ohjaajana minun pitää saada sanoa ja tuoda julki asioita, jotka saattaa johtaa hetkelliseen hallinnan menettämiseen. Kaikki "konttaaminen" on aina hallinnan menettämistä ja osaamattomuutta.
Isoilta osin ryhmäajo saattaa sekoittaa yksittäisen ajajan konseptin itselleen sopivasta ajorytmistä. Tämä konseptin sekoittuminen ja ajosuoritteen katkeaminen ojanpohjalle on aina osaamisesta kiinni. Yksi selitteisesti juuri sillä hetkellä on mennyt jotain pieleen, jolloin on tutkittu horsman juuren kasvua ojassa, hämmästellen mikä minuun iski...
Monesti luullaan, että ojan pohjalla rypeäminen on kiinni pelkästään ajonopeuksista. Minä väitän syvällä rintaäänellä, että liika nopeus on vain altistava tekijä siihen. Miten muuten voidaan sanoa, että toisella mopo pysyy käsissä ja taas toisella ei. Hyvänä esimerkkinä ovat kilpaa ajaneet tai radalla paljon ajaneet, kun ne suorastaa ihmettelee, miten moisissa nopeuksissa joita mm. minun järjestämillä ajoilla voi joku lentää ojaan. Tästä voidaankin sitten vetää suuntaviivoja joko osaamattomuuteen tai hetkelliseen hallinnan menettämiseen yksilön tasolla.
Osaamattomuuteen pitää sanoa se, että omat rajat on syytä oppia tunnistamaan, ennenkuin jonossa ajaessa tuleekin sitten se yllättävä tilanne eteen ja jonon muodostuksen paine pakottaa ajamaan liian tiiviisti ja joka yleensä johtaa ojaan. Näillä ajoillamme pitää pystyä ajamaan kokemattomienkin, mutta heidän oikea paikkansa on jonon perällä. Siellä ei ole painetta takaatulevista tai muustakaan, edessäolevan porukan on merkattava risteykset, jotta niitä paineita ei olisi takaa tulevilla.
Mitä sitten tulee hallinnan menettämiseen, se voi tapahtua kokemuksesta riippumatta kelle tahansa, aivan yllättäin, hiljaa kehittyen tai sitten jonkin muun välillisen tekijän aiheuttamana.
Omalta kohdaltani kontatessa edellisellä kerralla oli puhtasti kysymys hallinnan menettämisestä ja osaamattomuudesta pitää oma keskittyminen 100 % ajosuoritteessa. Ihminen rajallisena ja erehtyväisenä olentona luulee tietävänsä aina, milloin on riittävän ajokuntoinen. Itselläni kaikki periaatteessa kunnossa lakien mukaan, mutta töiden jälkeen kova stressin poikanen ja kiireet aikataulut tekivät innostavan moottoripyörälenkin osalle harhan. Lenkkien vetäjänä luulin olevani täydellisen kykenevä ajamaan mutkatietä sillä samalla tarmolla, kuin viikonloppulevänneellä ihmisellä on. Ajatukset saattaa harhailla ja keskittyminen on vaikeaa. Vaikka kaikki onkin ihan hyvin ja olen liikennekelpoinen, pitäisi omaa kyvykkyyttä mutkatiellä voida arvoida siten, että voisin ajaa jopa hiljempaa kuin nopeusrajoitukset. Moottoripyörällä ajaminen kun on huomattavasti vaikeampaa, kuin mitä autolla ajaminen tai vaikka käveleminen on.
Itse menetin mopon ojan pohjalle pelkästään virhearvion takia, kuinka kovaa ajan seuraavaan mutkaan. 100 % skarppina olisi mutka mennyt ihan normaalisti, mutta kun alle 100 % terävänä kumi vähän niljahtaa alla, ollaan ongelmissa. Liian myöhään tehdyt toimenpiteet, jotka on seurauksena muista fysiikkaa rajoittavista tekijöistä suisti minut ulos mutkassa. Mitään ei ollut enää tehtävissä, kun ajauduin pientareelle. Hiekka kun ei enää pidä samalla lailla kuin asfaltti. Siitä seuraten ojan pohjalle, mikä oli vielä pelastettavissa, mutta se kivi siellä edessä... Ei voinut mitään, kun silloisen pyöräni etupää notkahti alle ja meikäläinen jatkoi matkaa suoraan lennossa... => konttausta.
Ihmisen pitäisi pystyä tutkimaan koko ajan itseään ja sitä suoritetta jota on tekemässä, olenko ihan oikeasti kyvykäs hoitamaan tätä tehtävää itselleni ja muille turvallisella tavalla. Jatkuvasti pitäisi nipistellä itseä mielessä, mitä hittoa mä oikein olen tekemässä ja onko tässä mitään järkeä.
Tämä motskarilla ajaminen on oikeasti vaarallista puuhaa, jos ylitittää omat rajansa, eikä tiedä kuin omaa mopoa hallitaan. Kun järki, taito ja itse fyysinen mopo ovat käyttäjänsä hallinan rajoissa, tämä on melkoisen mukava ja antava harrastus. Turhia riskejä ei pidä ottaa, siitä seuraa jollakin todennäköisyydellä aina jotakin ikävää.
Jatketaan, tää olisi sellainen aihe josta voisi kirjoittaa kirjan
-Masa