Ja sitten toisenlainen näkemys:Olen ollut läsnä, kun eräs ajoi ojaan ja lanssilla sairaalaan ja romut
kuljetukseen, pariskunta ojaan ja luita poikki, lukuisia pyöriä horsmien
sekaan ja vaikka mitä muuta .. onneksi ei mitään hengenmenetyksiä.
Monia kertoja paikalla, kun matka on katkennut teknisten vikojen vuoksi
... kiinnileikkauksia, kytkimiä, sähköongelmia jne .. kaikkien kanssa sitten
tilaillut hinausautoja ja onko letkan alkupää odotellut .. no eipä todella ..
jonon alkupäästä ei ole kuulunut kuin seuraavana päivänä näillä
palstoilla. Turha tässä luetella kaikkea, mutta rutkasti on kokemusta
vuosien varrella tullut. Voin kyllä tarpeen tullen mainita kuskien nimetkin,
mutta yksityisyyssuojan vuoksi en viitsi ilman heidän lupaansa ja jos
tämän lukevat niin kyllä tunnistavat itsensä.
"Pidetäänpä mielessä pk-ajojen kokonaiskilometrit: Lenkkien määrä x osallistujien määrä x lenkkien pituus
Tuohon suhteutettuna pidän onnettomuuksien (saati vakavien) määrää vähäisenä. Jokainen kaato on tietysti liikaa.
Jos kukin olisi ajanut yksin vastaavat lenkit vuosien mittaan, ei tilasto ehkä olisi yhtään valoisampi."
Moottoripyörillä loukkaantuu vuosittain nykyään 400-700 kuljettajaa. Pyöräkanta on n. 200.000 ja keskimääräinen ajosuorite n. 6.000-8.000 km/kuljettaja.
Nopealla matematiikalla päästään kokonaissuoritteeseen 1,2 miljardia-1,6 miljardia ajokilometriä. Tällöin samalla matematiikalla päästään karkeaan lukuun n. 3 miljoonaa kilometriä/yksi loukkaantunut.
Jos tuollainen ajeluretki on 300 km pituinen, pitäisi siinä olla mukana n. 10.000 motoristia, jotta keskimäärin kerran retkellä tulisi loukkaantuminen. Jos mukana on 1.000 motoristia, loukkaantuminen tulee joka kymmenes kerta ja jos 100 motoristia, niin joka sadas kerta ja jos 50 motoristia, niin joka kahdessadas kerta. Oletetaan, että loukkaantuneita olisi näiden vuosien varrella vain nuo kolme (Matin kertoman mukaan useampiakin, en sitten tiedä ketä uskoa) ja tapahtumissa keskimäärin ajettaisiin tuo 300 km ja mukana 50 motoristia (luvut saattavat olla jopa yläkanttiin), niin tapahtumia olisi pitänyt järjestää n. 600, jotta päästään kyseiseen suhdelukuun.
En ota kantaa siihen, onko tapahtumat vaarallisempia kuin normaali ajelu. Esitin vain lukuja ja niiden pohjalta tehtyjä laskelmia. Lähteet loukkaantuneiden, keskimääräisen ajosuoritteen ja moottoripyöräkannan osalta aika luotettavia. Osallistujamääristä ja ajosuoritteista pk-ajoissa minulla ei ole luotettavaa tietoa.
Jos pk-ajelut ovat normaali ajamista selvästi turvallisempaa, niitä järjestetään todella, todella usein, osallistujia todella paljon ja matkat todella pitkiä tai sitten on vain todella paljon huonoa tuuria.
Itse veikkaisin sellaista ryhmäpainetta, jonka alaisena huomattavan suuri joukko harrastajista tekee suorituksia joihin ei ryhtyisi yksin ajellessaan. Omakohtaisia kokemuksia on niin omista hölmöilyistä ryhmäajossa kuin vielä tyhmempien sankariteoista ja hyvin, hyvin paljon.
Tämä ei ole myöskään selitys kenenkään yksittäisen henkilön kaatumiseen, sillä siitä olen myös hyvin tietoinen, ettei radalla tai kadulla kaatuminen johtunut kuljettajan virheestä juurikaan koskaan kuljettajalta kysyttäessä. Myöskään omat lapset eivät tee pahuuksia, vain naapurin lapset siihen kykenevät.
Jukka