Jos kerran noin rauhallista meno on ja silti noinkin vakavia onnettomuuksia syntyy (muutaman viikon sisään kolme), niin mukana on hyvin, hyvin paljon huonoa onnea tai hyvin, hyvin heikot pyöränkäsittelytaidot omaavia kuskeja.
Jos luet uudelleen, millaisissa tilanteissa nuo kolme kaatoa tapahtuivat, niin kaahaamisella tuskin oli osuutta yhteenkään. Myös viikon takaisen kaatopaikan näkeminen auttaa ymmärtämään onnettomuuden syytä.
Joka ikinen kaato on yksilöllinen .. niin henkilöiden, paikkojen, olosuhteiden
ja kaiken muunkin mahdollisen suhteen. Ellei tahallisuudesta ole kyse, niin
jokainen tapaus on onneton sattuma. Kuitenkin joillekin tulee enemmän
sattumia kuin joillekin toisille. Kimppa-ajelut eivät paranna kenenkään
ajopelien käsittelytaitoja (ainakaan merkittävässä määrin). Kun
ajatellaan olosuhteiden vaikutusta, jossa itseään hyvinä ja taitavina
motoristeina pitävät ajavat aivan yläkanttiinsa, niin ollaankin
tilanteessa, jossa vahingoille altistamisaste on koholla. On vertaista
seuraa ja näytöntarvetta usein yli oman osaamistason. Jukan sarkasmi
ambulansseista ja nahkapukuisten näytöntarpeesta rookieille vielä lisää
paineita. Yleiset tiet eivät kaikesta huolimatta ole kilparatoja,
näytönpaikkoja, temppuratoja eikä maanteillä eniten sakkoja keränneet
ole sankareita eikä varsinkaan ne, jotka kehuskelevat sillä, että
jatkuvasti ajavat ylikovaa jäämättä ikinä kiinni. Miten tuo puuha yleensä
eroaa karvanoppatoyotien kuskeista juuri mitenkään. Itse asiassa melko
säälittävää. Tuommoiseenko kannattaa pyrkiä? Minä ainakin ajan mp:llä
aivan muista syistä, mutta jokainen ihan itse valitkoon omat tapansa.
Vanhemmat .ORGilaiset kyllä muistavat ns. Piipun ajot, jotka nimen
omaan syntyivät hitaampien ehdoilla. Toki välillä ajettin yhdessä
nopeampien kanssa, mutta vetäjänä olikin taitava mies - Jens, jolla
on sisäänrakennettuja sosiaalisia taitoja. Kaikilla oli kivaa. Sittemmin
on tehty vaikka kuinka monia hitaampien kimppa-ajoja ja aika monista
ne hurjimmat pysyivätkin poissa, kun eivät voineet sietää niiiiiin hidasta
menoa. Tyytyväisyys kuitenkin oli aivan silmiinpistävää, vauhti riittävän
hidasta eikä onnettomuuksia sattunut. Tarkkaan ottaen en muista
pelkästään hitaille sattuneen kertaakaan mitään, mutta sekaryhmille
vaikka kuinka monta. Ihan niin dementoitunut en vielä ole, ettenkö
noita hetkiä vielä muistaisi. Jos mietitte - kuten Harza sanoi - lämäreitä
suhteessa ajettuihin kilometreihin, niin hitaiden tulokset olivat suorastaan
loistavia ja osaan olla ylpeä, että olin mukana vaikka en aina vetämässä.