Jeps, tässä vähän matkakertomusta. Reitti lyhyesti - Lappeenranta-Oulu-Saariselkä-Lakselv-Alta-Rovaniemi-Joensuu-Lappeenranta. Eka päivä 7:45-22:00 Saariselälle, toinen päivä 9-21:30 Leville, kolmas päivä 8-22 Lappeenrantaan. Että ajaa sai kuitenkin jokusen tunnin.
Lauantaina Saariselälle aivan mahtava keli. Poroja alkoi olemaan maisemassa Sodankylästä alkaen. Ei paniikkitilanteita porojen kanssa kun ne näkee kaukaa. Yhden akkateeren päälle meinasin ajaa, onneksi on hyvät jarrut. En muuten hurjastellut, vaan mittari 120 kympissä pääsääntöisesti. Ainoa säikähdys oli jossain kuopio-oulu välillä kun autoa ohittaessani tämä lähti ohittamaan edessään ajavaa. Jarrua..
Sunnuntaina Norjaan ja Leville, kohtalainen keli. Pilvistä ja ylhäällä oli vähän kylmä käsillä, ei kahvan lämppärit riitä joten talvihanskaa kehiin. Se Lakselv-Alta -pätkä oli maisemiltaan upea mutta vei aikaa hitosti, kun ei oikein huvittanut väsyneenä leikkiä sankaria. Päästelin jopa autoja ohitseni! Huomasin jännän jutun, Suomen teillä missä on lepikkoa ympärillä, on paljon helpompaa kanttailla kuin Norjassa, missä oli jokea tai vuorta, tai sitten pelkkää aukeaa. Liittyisikö horisontin hahmottamiseen ja tasapainoon jotenkin. Illalla Leville. Siellä tuli muuten vahingossa ajettua harhaan: enduroa välillä Vuontisjärvi Pulju (pomppuinen kapea öljysora, piti koko ajan väistellä kuoppia, patteja ja uria, ja siten päälle vielä hiekkatietä Lompoloon (ei hätää, tenerellä tuli harjoiteltua aikaisemmin).
Maanantaina Lappeenrantaan, Kajaaniin asti kohtalaisen kuiva keli, mutta siitä eteenpäin sadetta tai vesisumua. Ei ollut hauskaa ei. Kylmä oli, katteet piti muuten kuivana mutta hanskat kastui läpimäriksi. Simpeleellä puristin sisähanskoista vedet ja jatkoin kotiin. Heti Simpeleen jälkeen joku valopäärekkakuski lähti ohittamaan traktoria, piti vetäistä pientareen kautta, keskisormi toki pystyssä.
Eläimet: satoja poroja, 3 akkateertä, yksi tunturisopuli (joka selvisi hengissä kiitos bemarin jarrujen), yksi ilves (komea otus kun jolkotteli sotkamossa tien yli), hyttysistä ei ollut vaivaa.
Näkyvyys oli ongelma sateella, olisi pitänyt ajaa 120 tai kovemmin jotta visiiri olisi pysynyt auki. En halunnut, vähän väliä hirvivaaroja.
Eniten ajo kävi perseeseen, hartioihin, ranteisiin, kyynärvarsiin ja kaasukäden sormiin. Meinasi sormet krampata lopussa. Jumppasin ajellessa "koko ajan", jalat alas, jalat tapeille, vasen käsi alas, vasen käsi taakse, kytkin pohjaan ja oikea käsi alas tai taakse, seisomaan, kyyryyn, selkä kaarelle, selkä pyöreäksi... ja taukoja pidin tunnin välein. Jännää muuten miten kivusta alkaa nauttimaan jossain vaiheessa, taistelua itseään vastaan.
Pohjoisen pyörät oli pääasiassa bemareita. Ja Hollannista.
Paras pätkä reissulla oli minusta Inari-Karigasniemi, ylämäki-alamäki-ylämäki... eikä yhtään autoa missään.
En ihan huomenna lähde uudelle reissulle, koskee vielä liikaa..
Että tämmöinen stoori, harmi etten osaa laittaa kuvia tänne.
Anssi
. Mittariin tuli sitten 2907 km, ja kolme päivää meni aikaa (kävin Altassa kun Lakselv on melkein Inarin vieressä ja joku kehui Inaripätkää kauniiksi, mitä se olikin). Yhtään kuittia en säästänyt. Kivaa muuten mutta nyt koskee melkein joka paikkaan, nyt elvyn Jägermeisterin ja saunan voimin, mutta kerron vähän reissusta kun tokenen.