Esso.k sanoi:
ostin syksyllä itellenienskan ennemmin ajellu pelkästään kadulla aattelinet vois viälätämänki lajin ottaa halttun- mut joo ajotekniikka siis-
elikkäs kokellu krossiradalla mehtäpolulla ja erilaisilla enskareiteillä- koettanu kysellä ajovinkkejä sekä tiety kattonu videoita- jotku neuvoo et persepenkissä aina ku mharollista säästää enerkiaa sittentaas jotku on sanonu etpitäs ajaa seisaaltaa- ohan noissa videoissa alulaukkumiähiä jotka ajaa jotakin seikkalupyärää seisaataan pystyssä ku kirkontorni pitäsikä stonkaa nostaa ku en ylety siihen tuollasessa asennossa jos siis haluu ihan pystyssä ajaa selkäköyryssä jaloilta taas tuntuu vajukilta jos olosuhteet ei sitä vaadi- krossimiehet taas ajaa silleen järkevän näkösesti et istuu ja seisoo kumpaaki tarpee mukaa- et onko toi kirkontorni tyyli vaa jotaki spedeilyy siinähä jos ajaa monttuu nii äkkiä lentää nokan kautta pöhelikköön-
Hienon lajin pariin oot päätynyt
Mä ajelen kesällä aina (huom aina) tapeilta. Jotkut ajelee kesällä istualtaan ja keventää tarvittaessa. Ite en tuota tyyliä tunne omakseni, siksi painelen tapeilta.
Jos on oikein jyrkkiä mutkia, niin niihin tietysti ajetaan sisään penkillä istuen. Mutkasta kun kaasutellaan ulos, niin yleensä niissä tuppaa olemaan hieman patteja. Pyörä toimii sillai, että ekan ja tokan patin kohdalla kuski voi istua hyvin pyörän päällä ja kolmannen kohdalla vauhtia on sen verran enemmän (vaikka rauhallisesti ajeleekin), että se keventää kuskia ja siitä on todella helppo nousta takaisin tapeille seisomaan. Tämmöiset pikkukikat säästää energiaa.
Talvella (pakkasta ja lunta) säädän iskarit löysiksi ja vaihdan pehmeämmän takajousen. Tällöin ajan aina istualtaan. Seisomaan ei nousta, ellei oo tasaista ja kapeeta polkua. Yleensä kyllä istualtaan pääsisi tällaisenkin kohdan helpommin ja nopeammin ohi.
Mutta parhaiten ajamaan oppii ajamalla. Rennosti eteenpäin. Koittaa löytää oman rytmin. Pitää katseen kaukana. Muistaa hengittää. Ei varo liikaa esteitä, eli läpi vaan. Jos on este, niin keskittyy eturenkaan ajolinjaan, takarengas kyllä tulee mukana itsestään. Kun kokemusta tulee lisää, niin tietää kuinka kovaa minkäkinlaiseen esteeseen, mäkeen, kivikkoon voi ajaa ja kuinka kovaa sen voi ylittää. Ajosilmä kyllä kertoo ajan mittaan, millä vauhdilla pääsee parhaiten eteenpäin.
Mä aloitin sillai, että ajelin oman kerhon reittejä ihan normaalisti. Kun pääsin sille tasolle, että sain vedettyä kierroksen kokonaan, ilman taukoja, niin sitten rupes kiinnostamaan ajotekniikka enemmän. Rupesin miettimään miten hitaissa mutkissa ajetaan ja miten painon siirrolla ja kaasulla kevennetään keulaa ym perusjuttua (oon vieläkin ihan paska keulimaan).
Jotkut voi tehdä asiat erilailla.
Tässä kun on vähän tullut jo kurvailtua, niin pyörän käsittely ja erilainen pyörän kanssa neppailu auttaa ihan älyttömästi endurossa. Mitä syvemmältä lihasmuistista erilaiset kikkailut tulee, sitä kevyempää ja nopeampaa ajo on.
Motocrossia jos ajelet, niin siellä on helppo apinoida ajoasentoja muilta. Katselet vaikka jotain osaa radasta, että miten ihmiset sen ajaa. Veikkaan, että suht samantyylisesti kaikki painelee sen läpi. Endurossa kun ei nää ikinä ketään muita
niin on vaikea apinoida ajoasentoja.
ConStands merkillä noita näytti olevan, 
