Peuraan / kauriiseen törmänneet - jakakaas kokemuksia auttaan ymmärtämään omaa kola

[TripleTwin]

Kahdeksan vuotta sitten törmäsin hirveen. Vauhtia 80 km/h ja yhtäkkiä vaan jostain hirvi pari metriä nokan edessä. Heräsin,kun minua nostettiin ambulanssiin. Viikon verran sairaalassa. Muutamasta ekasta päivästä en muista mitään. Viisi kylkiluuta murtui ja molemmat kädet (kämmenet) ihan riekaleina. Kaikki saatiin kuntoon,ainakin kohtalaiseen. Sairaalassa joutui kyllä käymään vielä muutaman kerran

Nykyään noteeraa hirvivaara-merkit ja hiljentää vauhtia,jos metsän reuna on lähellä tietä.
Se nostaa joskus takanatulijoiden verenpainetta,mutta pitää päästää sitten ohi.

 

[riisor]

Itsellä varsin tuore kokemus viime viikolta. Mun ensimmäinen näköhavainto eläimestä oli, kun se oli jo sylissä (ei kirjaimellisesti, onneksi). Kyseessä oli fiksumpien mukaan naaras kauris, eli jonkun sortin onnea tässä kai oli. Isompi olisi varmaan sattunut enemmän. Eikä onneksi jäänyt kitumaan. Mitään ei ehtinyt tekemään eli jarruttamatta päin. Letkassa ajeltiin ja viides taisi olla ensimmäinen, joka ehti nähdä eläimen ennen törmäystä. Kuulemma tien sivusta yhdellä loikalla suoraan mun keulaan ja kaiketi etulokari veti siltä mahan auki, koska se löytyi 5 metrin päästä ruhosta. Ekan näköhavainnon ja tömähdyksen jälkeen seuraava muistikuva on kun yritän ryömiä tieltä pois. En tiedä mihin se tarkalleen osui vai jäikö eturenkaan alle, mutta mopo ei kyllä enää jatkanut suoraan. Mustelmilla ja tikeillä selvittiin, mistä voi kiittää varusteita. Kypärästä laskin ainakin 7 erisuuntaista osumaa mikä ehkä selittää sen, että ukko oli hieman kujalla tuon jälkeen. Onneksi oli ihan tuore ja tasainen asfaltti, niin siinä oli hyvä pyöriä.

Kuvista krediitit ja kiitokset ajokavereille.

 

[baader]

Voihan sitä tuommoisella ajatuksella itsensä ja muita yrittää aivopestä. Eteläisellä Pirkanmaalla paljon metsissä ja metsäteillä kulkeneena voin kertoa, että lähimmät ruokintapaikat ovat olleet vain 200 metrin päässä 9-tiestä. Ruokintapaikkoja on paljon ylipäätään ja niihin viedään omenoita, leipomoiden ylijäämää ja heinää ympäri vuoden. Näiden lisäksi vielä riistapellot. Ilmastonmuutoksesta huolimatta Pirkanmaalla on toisinaan runsaslumisia talvia, jolloin peurojen ruoka olisi kortilla ilman näitä ruokintoja. Se verottaisi kantaa, kunhan vielä pidettäisiin mm. ilveskanta runsaana.

Ja sanottakoon, että todella laiskaksi ja hieman epäeettiseksi on metsästys mennyt, kun eläimet ammutaan ruokintapaikalle, vaikka niitä olisi muutaman sadan metrin kävelyn päässä pellon reunassa ammuttavissa.

On kai niitä joka hommassa kusipäitä. Voin toki puhua vain niistä tuntemistani metsästäjistä (itse en ole)

Avohakkuut nykyään kyllä pitää peurojen ruuan hyvässä saannissa, vaikkei niitä ruokittaisi yhtään. Luntakaan ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen ollut kuin kai kerrran. Metsästäjät täällä ruokkivat hyvin syrjäisten metsäteiden varrella niitä, pääasiassa omenoilla ja riistapelloilla.

 

[JMH]

Itsellä varsin tuore kokemus viime viikolta. Mun ensimmäinen näköhavainto eläimestä oli, kun se oli jo sylissä (ei kirjaimellisesti, onneksi). Kyseessä oli fiksumpien mukaan naaras kauris, eli jonkun sortin onnea tässä kai oli. Isompi olisi varmaan sattunut enemmän. Eikä onneksi jäänyt kitumaan. Mitään ei ehtinyt tekemään eli jarruttamatta päin. Letkassa ajeltiin ja viides taisi olla ensimmäinen, joka ehti nähdä eläimen ennen törmäystä. Kuulemma tien sivusta yhdellä loikalla suoraan mun keulaan ja kaiketi etulokari veti siltä mahan auki, koska se löytyi 5 metrin päästä ruhosta. Ekan näköhavainnon ja tömähdyksen jälkeen seuraava muistikuva on kun yritän ryömiä tieltä pois. En tiedä mihin se tarkalleen osui vai jäikö eturenkaan alle, mutta mopo ei kyllä enää jatkanut suoraan. Mustelmilla ja tikeillä selvittiin, mistä voi kiittää varusteita. Kypärästä laskin ainakin 7 erisuuntaista osumaa mikä ehkä selittää sen, että ukko oli hieman kujalla tuon jälkeen. Onneksi oli ihan tuore ja tasainen asfaltti, niin siinä oli hyvä pyöriä.

Kuvista krediitit ja kiitokset ajokavereille.

katso liitettä 21847

katso liitettä 21848

katso liitettä 21849

On se kova. Kaato ja suolestus yhdellä iskulla.

Hienoa, ettei tullut mitään vittumaista luunmurtumaa tai pientä toipumista aiheuttavaa aivovammaa (nykyisten lisäks).

Onhan se täällä moneen kertaan todettu, että paikka paikoin peuroja on ihan naurettava määrä ja pahemman tien varrella asuville on monesti vain ajan kysymys, milloin auto kolataan lunnaiksi.

Nyt meni Kuningas. Vaan, kyl se V4S olis jotain. Tiiä sit uskaltaisinko lähteä sun letkalle enää? Voiko sillä ajaa alle valonnopeuden

 

[hoplaa]

näyttää valkohäntäpeuralta kauris yleensä pienempi

 

[TA]

näyttää valkohäntäpeuralta kauris yleensä pienempi

Paha sanoa kun kuvassa ei ole mitään mittakaavaksi mutta tarkalleen ottaen valkohäntäpeurakin on oikeastaan valkohäntäkauris. Se -peura on virheellinen nimitys joka annettiin aikoinaan mutta se on kuitenkin vakiintunut nimeksi.

 

[Nowiisi]

Oli uutinen paikallislehdessä, että ojasta löytyi rikkoutunut moottoripyörä ja vähän matkan päästä kuollut hirvi. Kuskia etsittiin lämpökameralla, mutta ei maastosta löytynyt. Kuljettaja on kuitenkin poliisin tiedossa. Mietin vaan, että miten tuollaisesta törmäyksestä kuski selviää ehjänä??

 

[vetomies]

Oli uutinen paikallislehdessä, että ojasta löytyi rikkoutunut moottoripyörä ja vähän matkan päästä kuollut hirvi. Kuskia etsittiin lämpökameralla, mutta ei maastosta löytynyt. Kuljettaja on kuitenkin poliisin tiedossa. Mietin vaan, että miten tuollaisesta törmäyksestä kuski selviää ehjänä??

Joko vetää kyyryyn niin, että vain hirven p:t kopsahtaa kypärään, tai hyppää juuri ennen törmäystä korkealle ja huutaa Geronimo. Hirvi on kyllä aika korkea elukka, mutta henkilöauton yli on hyvällä menestyksellä heitetty voltteja niin, että pyörä ja auto menevät lunariin mutta prätkäkuski selviää mustelmilla. Ei silti kannata tavaksi ottaa - menetelmään sisältyy muutamia epävarmuustekijöitä.

 

[jaulis]

Ilmiselvästi tehty vaan vanha klassikko, eli hallittu kaato ja jatkettu lennosta kävelyllä matkaa. Todennäköisesti vanhempi kokenut kuski ollut puikoissa, ne tuon taidon hallitsee. Poikaset kaatelee taas ihan osaamattomuuttaan.

 

[Koheltaja]

Absien kanssa hallittu kaato on vähän hankalampaa vaikka olisi vanha kettu puikoissa...

 

[jaulis]

Absien kanssa hallittu kaato on vähän hankalampaa vaikka olisi vanha kettu puikoissa...

Todelliset vanhat ketuthan tekevät hallitun kaadon vaikka pyörä olisi pukilla.

 

[Bone]

Itsellä varsin tuore kokemus viime viikolta. Mun ensimmäinen näköhavainto eläimestä oli, kun se oli jo sylissä (ei kirjaimellisesti, onneksi). Kyseessä oli fiksumpien mukaan naaras kauris, eli jonkun sortin onnea tässä kai oli. Isompi olisi varmaan sattunut enemmän. Eikä onneksi jäänyt kitumaan. Mitään ei ehtinyt tekemään eli jarruttamatta päin. Letkassa ajeltiin ja viides taisi olla ensimmäinen, joka ehti nähdä eläimen ennen törmäystä. Kuulemma tien sivusta yhdellä loikalla suoraan mun keulaan ja kaiketi etulokari veti siltä mahan auki, koska se löytyi 5 metrin päästä ruhosta. Ekan näköhavainnon ja tömähdyksen jälkeen seuraava muistikuva on kun yritän ryömiä tieltä pois. En tiedä mihin se tarkalleen osui vai jäikö eturenkaan alle, mutta mopo ei kyllä enää jatkanut suoraan. Mustelmilla ja tikeillä selvittiin, mistä voi kiittää varusteita. Kypärästä laskin ainakin 7 erisuuntaista osumaa mikä ehkä selittää sen, että ukko oli hieman kujalla tuon jälkeen. Onneksi oli ihan tuore ja tasainen asfaltti, niin siinä oli hyvä pyöriä.

Kuvista krediitit ja kiitokset ajokavereille.

katso liitettä 21847

katso liitettä 21848

katso liitettä 21849

Onneksi olkoon vaan , noin vähällä selviämisellä/hyvästä tuurista!

Taisin jossain välissä joskus mainitakin, että todistin samanlaista hommaa pari kautta sitten
perässä ajellen. Pompulla aivan puskasta keskelle, eikä jarruvalokaan välähtänyt.

Ei siinä vaan kerkeä Lännen nopeinkaan kissaa sanoa kun mäjähtää ja pölähtää.
Lopputulema onkin sitten aika lailla neiti Fortunan hellässä huomassa.... tai sitten ei.

Tuossa on aika lailla yksi lysti, aiheuttaako otukseen törmäys valon nopeudella tapahtuvan, stongan
tappiin kääntävän "vastaohjausliikkeen" itse stongan kautta, vai osumalla etufillariin.
Se lyö joka tapauksessa vehkeet ja ukon tonttiin samoin tein niin että tärähtää, eikä siinä tosiaan
ehdi moista nyanssia välttämättä edes rekisteröidä.

Iltaiset ajelut Uudenmaan teillä ei tosiaan oikein tahdo nykyisin napata, vaikka ei omalle kohdalle
osumaa ole (vielä) sattunutkaan.
Noissa osumissa sinällään kun ei kyydin määrällä välttämättä ole paljoa merkitystä.
Seurauksiin toki saattaa vaikuttaa ja kaventaa sitä neiti Fortunan keinovalikoimaa.

Satunnaiset tappiothan kuuluu joka tapauksessa lajin luonteeseen, eikä maailma pelkäämällä parane.
Niin kauan kun pääsee takaisin radalle kokemusta rikkaampana, kaikki on suht hienosti.