Perse ei kestä…

Liittynyt
30.3.2026
Melkein kymmenen vuotta siinä meni kun sain vihdoin laitettua uuden(mman) pyörän itselleni. BMV RT vaihtui GS:ään ja olen kaikin puolin tyytyväinen. Tai melkein… Nyt kuluvana kesänä ajelin pääasiassa lyhyitä reissuja mutta yksi pidempi tuli kuitenkin käytyä. Samalla koin että GS penkki on aika karu omalle persuukselle. Penkin reunat painavat reisien sisäpintaa ja pidemmillä rupeamilla se alkaa tuntumaan. Nyt on tullut luettua tarinoita vaikka mistä geeneistä, housuista ja lampaan nahoista mutta olen hieman epäileväinen. Enemmän olen miettinyt koko penkin uudelleen muotoilua ja päällystämistä.
Miten teillä on asiasta kokemusta. Tarkoitan siis että lähettää penkin jonnekin ” korjaukseen”. Minne lähetätte ja mitä se maksoi. Ja saitteko rahollenne vastinetta. Ja kertokaa miten korjaus muutti penkkiä. Ja lopuksi kannattiko koko homma.
 
Kaikki Bemarin penkit ovat liian pehmeitä. Sargent on itselle ollut paras kaikissa pyörissä. Kalliita, mutta hintansa arvoisia.
 
Kaikki Bemarin penkit ovat liian pehmeitä.
Jaa, siksiköhän tuon omani ex. omistaja oli siihen laittanut jonkun ihme "kovikelätkän" tuon jakkaran päälle? Tuohan oli kiinni vain kuminauhoilla satulan alta, joten ihan ekana se lähti hornan kuikkaan. Alkup. R1200ST jakkara sen alla oli onneksi täysin ehjä, kun pelkäsin sitäkin että tuolla lätkällä olisi peitelty jotain repeämää tms. Ja ST-mallin clipareiden tuoma pieni etunoja jakaa mielestäni painoa juuri sopivasti ranteiden ja takamuksen välillä, sopii meikäläiselle.
 
Omasta kokemuksesta "hyvä jakkara" voi olla hyvinkin "erilainen". Eli hommassa piilee sama juttu kun legendaarisessa "tikipoksin hommaamisessa". Muutama muuttuja😁.

Jokaisen hanuri on "omanlaisensa" ja anatomisten erojen lisäksi "meriveden kestävyydessä" on valtavia eroja. Se on sitten toinen asia, näkyykö tuska myös naamasta..... jos ei kestä.

"Perusasento" pyörän päällä määrittää jo varsin pitkälle, kuinka paljon painetta persuksille tulee. Mitä pystympi asento, sen enemmän.

Seuraavaksi.... Mitä "ahtaampi" asento, sen vähemmän on tilaa/mahdollisuutta "pyöriä penkillä". Staattinen asento tappaa! Ihan sama, kuinka "hyvä" ergonomia on muuten olevinaan.

Kolmantena, edellidiin liittyen, tulee jalkatappien sijainti. ??? No ihan siksi, että em. "pyörimisen" lisäksi, perusasennon painopisteestä kun mennään tappien kanssa eteen/taakse, hankaloituu ns. keventäminen. Hyvä konsti tarkistaa missä mennään, on istua, pitää kämmenet "levynä" tuppuen päällä ja ponnistaa jaloilla kroppaa ylös.
Tapi "turhan takana" --> kippaat eteenpäin. "Turhan edessä", kippaat taaksepäin. Toki, stongaan nojaamalla/ siitä roikkumalla, voit kompensoida asiaa, mutta homma ei silloin toimi "ajattelematta".

Mitä "aktiivisempaa" ajo on on, sen vähemmän vaaditaan jakkaralta.... noin pääosin. Pitkät tourinkivedot on varsin vaativia, vaikka asennon "balanssi" + nuo em. asiat olisivatkin suht kohdillaan.

Mutta.... Vasta kaikkien noiden em. juttujen jälkeen ollaan vasta rastin "penkki" kohdalla. Niin hyvää penkkiä lisähärpäkkeineenkään ei ole olemassa, että se kumoaa nuo em. asiat.
Penkki sinällään vaan vähän siirtää tuskaa jokusen kilometrin edemmäs.

Sumna summarum. Itselle anatomisesti "sopiva" jakkara ei ole ollenkaan huono juttu..... mutta se ei kuitenkaan ratkaise yksinään "yhtälöä".
 
Melkein kymmenen vuotta siinä meni kun sain vihdoin laitettua uuden(mman) pyörän itselleni. BMV RT vaihtui GS:ään ja olen kaikin puolin tyytyväinen. Tai melkein… Nyt kuluvana kesänä ajelin pääasiassa lyhyitä reissuja mutta yksi pidempi tuli kuitenkin käytyä. Samalla koin että GS penkki on aika karu omalle persuukselle. Penkin reunat painavat reisien sisäpintaa ja pidemmillä rupeamilla se alkaa tuntumaan. Nyt on tullut luettua tarinoita vaikka mistä geeneistä, housuista ja lampaan nahoista mutta olen hieman epäileväinen. Enemmän olen miettinyt koko penkin uudelleen muotoilua ja päällystämistä.
Miten teillä on asiasta kokemusta. Tarkoitan siis että lähettää penkin jonnekin ” korjaukseen”. Minne lähetätte ja mitä se maksoi. Ja saitteko rahollenne vastinetta. Ja kertokaa miten korjaus muutti penkkiä. Ja lopuksi kannattiko koko homma.
Penkin korjauksissa on monesti se ongelma, että se vika saattaa olla omassa kropassa eikä pyörässä. Ainakin minulla käy niin, että jokaisen kauden alussa persaus puutuu aika herkästi ensimmäisillä pidemmillä reissuilla. Siedätyshoito siihen auttaa ja myöhemmin kauden aikana pystyy ajelemaan paljon pitempiä etappeja ilman puutumisia. Penkin muokkaus kustantaa tyypillisesti jotain 300-1000€ sen mukaan mitä ja kuka sille jotain tekee.
 
Omassa Gessussa on Wunderlichin penki edessä ja takana, joku geeli muistaakseni, maksoivat aikanaan 700e ja tilasin ne juuri ennen reissua martan kanssa Eurooppaan. Olen tykännyt ja en luovu. Muotoilu ihan erilainen alkuperäiseen verrattuna. Alkuperäinen oli sellainen mallia lankku,suora, nykyinen on enemmänkin kovera, ei tule painetta perseelle missään kohdassa. Toki jos aletaan rautapersettä ajamaan, niin toki jossain vaiheessa alkaa jo tuntumaan perseesäkin.
 
Mulla oli aivan sama ongelma 2005 gessun kanssa, teetin siihen uuden kovemman penkin ja se kyllä toimi erittäin hyvin ainakin mun tapauksessa. Penkin teki Borpro, olikohan Unkarilainen firma jotain luokkaa 350€ se maksoi ja erittäin laadukkaasti toteutti.
Ps. Jos kiinostaa niin tuo satula jäi ylimääräiseksi, kun pyörä vaihtui
 
Penkki ei saa olla liian pehmeä. Ihan sama kuin jos makoilisi upottavan pehmeässä sängyssä tai sohvassa, aluksi tuntuu upeelta mutta tuen puute tekee pidemmät sessiot sietämättömiksi. Toki ei kivikovakaan ole hyvä.

Harjoittelu auttaa hieman. Eli jos vaikka keskikesällä on tulossa pitkä reissu, niin alkukaudesta pitäisi saada alle pari-muutama 300-500 km päivä.

Kalsarit ei mitkään retrot puuvillaiset paksuilla saumoillavaan hengittävää tekokuitua ohuilla hyvin paikoitetuilla saumoilla.
Jotkut mainitsevat pyöräilyshotsit, joissa geelitoppausta. En ole itse kokeillut, mutta onkohan mopon ja maantiepyörän ajoasento samanalainen.

Niitähän on sellasia ilmalla täytettäviä lisäpehmusteita jotka köytetään satulan päälle. Vähän kaksijakoiset kokemukset niistä. Ensinnäkään niitä ei saa puhaltaa piukean täyteen vaan silleen että tyyny just muotoutuu oman kankun alle. Siltikään en oikein osaa sanoa onko niistä apua, joskus tuntuu että on, joskus että ei niinkään. Ehkä paras käyttö olis että normaalisti ei käyttäisi mutta sitten kun päivän pituus rupeaa painamaan niin sitten kaivaisi repusta lisätyynyn? Isoin ongelma kuitenkin että tekevät sellaista epämääräistä tarkkuuden puutteen fiilistä mopon ja kuljettajan väliseen kommunikaatioon.

Ongelma ei välttämättä ole satulan kovuus vaan muotoilu. Kirjoitit satulan kylkien painamisesta reisiin. Tuommoinen voisi olla mahdollista, että joku seppä osaisi ottaa matskua just sopivasti pois. Ongelmana on tekijän löytäminen ja sitten että jos pintakerroksen alta ottaa pois niin jääkö repsottamaan?

Elikkäs että vaihtaisi satulan kokonaan voisi olla harkinnan arvoinen kokeilu. GS on niin yleinen mopo että tarvikesatuloiden valmistajafirmoja on varmaan satoja tuhansia pelkästään Euroopassa! Toki ongelma on että joutuu ostamaan sikaa säkissä; onko kehuttu merkki sopiva just omalle kankulle? Onko kalliimpi parempi? Mutta en tiedä onko tähän mahdollista saada vastausta muuten kuin kokeilemalla.

Itsellä on parissa mopossa ollut Seat Concepts:n tuotteita. Napakoita, pitävä pinta mutta vakiota mukavampia. Mutta eivät mullistavia. Puutuminen tulee jossain vaiheessa, vain hieman myöhemmin. Näissä on hyvä puoli että että ei ole pakko ostaa kokonaista penkkiä vaan vain uudet pehmusteet ja päälisen, tulee halvemmaksi. Uuden päällisen kiinninitominen onnistuu kyllä normaalit kädentaidot omaavalta henkilöltä. Toisaalta kun on jenkkifirma, niin tilauksesta menee tullia.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla oli V-Stromissa ensin Seat Concepts, kun Sargentia ei vielä saanut. Itselle Seat Concepts ei ollut sen parempi kuin V-Strom 800 alkuperäinenkään, laatu vaikutti kyllä paremmalta. Kun sain siihenkin Sargentin, niin ei jääneet enää päivämatkat perseestä kiinni.
 
Back
Ylös