perhe-elämän ja moottoripyöräilyn yhdistämisen vaikeus

[Sjuggen]

Miten muilla perheellisillä on aikaa moottoripyöräilyyn? Miten ajankäyttö on suunniteltu töiden, perhe-elämän ja harrastusten kohdalla? Nyt kaipaisin hyviä näkökulmia siihen, miten muissa perheissä toimitaan kun tämä meidän perheen malli johti eroon....

Omat kakarat on jo sen ikäisiä, ettei niiden perään enään (tai vielä) tarvi kenenkään kytätä 24/7, mutta silti on tämän kesän vapaa-ajan ajot jääneet muutamaan sataan kilsaan. Ja nekin olen tainnut tehdä toinen mukuloista kyydissä. Töissä kuljin jokusen viikon pyörällä, mutta ei siitä irtoa sitä samaa hupia kuin vapaa-ajan ajeluissa. Ei ole tainnut tulla yhtään edes päivän reissua, saati yön yli reissuja. Kaiken ajan on vienyt omakotitalon pihan remontointi. Kyllä talon omistus on ihanaa. On tullut pariin kertaan kerrostalo mieleen tämän kesän aikana.

Kun ei näyttänyt asiantilat helpottavan lainkaan heinäkuun jälkeenkään, niin laitoin romut seisomaan ja talliin. Katsotaan ensi kesänä sitten uusiksi.

Niin, rouvalla on kuitenkin riittänyt kesällä aikaa käydä 2-3 viikonloppua omissa harrastuksissaan. En ole katkera mutta kuitenkin...

 

[woke]

Joo onhan se ikävää jos toinen osapuoli ei ollenkaan osallistu lapsien kanssa olemiseen ja näinollen ei sitten pääse harrastamaan.
Meillä on aina tehty niin että kumpikaan ei estele jos jotain haluaa harrastaa ja molemmat osallistuu perhe-elämään tasapuolisesti.
Jotkut surkuttelee että ei ehdi mopoilemaan vaikka haluja olis ku on niin paljon muita menoja/harrastuksia. Sillon täytyy jättää muita harrasteita vähemmälle.
Toivottavasti ketjun aloittaja sais jotain muita apuvoimia lastenhoitoon että pääsisi ajelemaan.

 

[seku]

Tuota, tähän pitäisi suhtautua kuin ukkometson reaktioihin pyymetson syntysijoilla –kts. Havukka-ahon ajattelija, mutta kirjoitanpa nyt jotain.

Olet kolmen tyttölapsen äiti ja kahdesta suhteesta yksinhuoltaja sekä aloitteleva motoristi. Tossa on melkoisia ristiriitoja, tossa asetelmassa. Moottoripyöräilyä ja perhe-elämää voi sovitella kuten metsästystä, kalastusta, jne. Lupaukset on joskus kiimassa vähän häilyviä. Sitä voi objektina treenata kapakoissa, ennen pilkkua varsinkin, jos habitus miellyttää vastakkaista sukupuolta. Harjaantuu olemaan luottamatta…

Vanhemmuus on vaikea laji. Se ei ihan heti lopu ja kun loppuu, alkaa oma jälkikasvu tuuppaan räkäpettreitä ja pissiliisoja nurkkiin vilistämään. Sekin yrittää rajoittaa papan pyöräilyä. Elämä on täynnä sovitteluja ja itsekkyyttä. Jos haluaa löytää sellaisen ihmeen kuin hyvä isä, sitä on parasta alkaa kuuluttamaan, ennen kuin on tyttömäisesti omenainen olo ja eturessu täynnä. Iso osa moottoripyöräilevistä miehistä ei elä puutteessa, mutta siitä joukosta on pirun pieni määrä, joista on isäksi –varsinkaan hyväksi. Panomiehiä, niitä riittää, eikä moottoripyörä siinä ole haitaksi, siinä vaiheessa.

Vanhemmuuteen kasvetaan, jos on edellytyksiä, mutta valitettavan harvoin monessa parisuhteessa käydään etukäteen läpi yhteisesti se, mitä vanhemmuudelta ja parisuhteelta osapuolten kesken odotetaan. Se miten isäksi päädytään, muistuttaa usein ajopuuteoriaa. Naiset ei kauheasti seksuaaliobjektiltaan kysele ”oletko sinä tulevaisuudessa lapselleni hyvä isä”. Jos kyselisi, voisi ajattelukykyiset muuttua lapsirajoitteisiksi.

Jos moottoripyöräilyn teoreettisin riskeihin suhtauduttaisiin hyvin vakavasti, se kiellettäisiin kaikilta vanhemmilta ainakin niin pitkään, kuin lapset ovat taloudellisesti vanhemmistaan riippuvaisia. Sama koskisi monia muita harrastuksia.

Vanhemmuus on todella vaikea laji. Silti siihen ei edellytetä ajokorttia tahi tutkintoa. Syytä ehkä olisi.

 

[TROIJAS]

mummola/pappala on hyvä vaihtoehto jos siihen mahdollisuuksia hetken kurvailuille

 

[ismo]

mummola/pappala on hyvä vaihtoehto jos siihen mahdollisuuksia hetken kurvailuille

Pappana tuo ei sitten tunnukaan niin kivalle jos itse tekee mieli ajelemaan Ei noihin ongelmiin ole helppoja ratkaisuja, harvoin kenenkään elämäntilanne on niin yksinkertainen kuin täällä esitetään. Itse ratkaisin suurimmat ajelut sillä että ajoin lomalla viikon (kuopuksen ollessa äidillään) tai kaksi tarpeeksi ja siihen päälle työmatkat. Kun on yksinhuoltajaksi ryhtynyt niin asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

 

[M58]

Vanhemmuus on todella vaikea laji. Silti siihen ei edellytetä ajokorttia tahi tutkintoa. Syytä ehkä olisi.

Jonkinlainen tutkintoon johtava systeemi on olemassa. Sitä kutsutaan synnytysvalmennukseksi, jota tuleville isillekin tarjotaan. Minäkin olen ottanut osaa kahdesti sellaisiin.

 

[Sjuggen]

Jonkinlainen tutkintoon johtava systeemi on olemassa. Sitä kutsutaan synnytysvalmennukseksi, jota tuleville isillekin tarjotaan. Minäkin olen ottanut osaa kahdesti sellaisiin.

Kyllä se synnytysvalmennus, johon me rouvan kanssa osallistuimme, oli lähinnä vitsi. Siitä ei kyllä irronnut mitään ohjeita vanhemmuuteen. Ainoa hieman hyödyllinen opastus oli rentoutumisharjoitus, jolla pienellä harjoituksella nollaamaan päänsä, niin että pystyi nukahtamaan illalla.

 

[Bolt]

Luovuin Prätkistä ja harraste autosta. Kun päätettiin aloittaa keskiluokkaistuminen vuosituhannen vaihteessa. Kaksi lasta, asuntolaina ja mitä siihen helvettiin nyt kuuluukaan. Hoidin ex-motoristin itsesääliä moottoripyöriä vuokraamalla pari kestaa kesässä. vuonna 2010 petti hermo ja vaimon luvalla pankin kautta mopokauppaan.
Vaimoa ei prätkät kiinnosta, mutta hyväksyy mun harrastukset niin kuin minäkin hyväksyn vaimon kotkotukset.

 

[ts18056]

Kyllä se siitä aikanaan helpottaa. Itsellä nuorimmainenkin kolmekymppinen. Ja lapsenlapsiinkin kun ottaa etäisyyttä (lähimpään pari sataa kilometriä), niin ei ihan joka ilta tarvitse paapoa.

 

[M58]

Siitä ei kyllä irronnut mitään ohjeita vanhemmuuteen.

Vanhemmuuteen sinänsä ei ole oppikirjaa, eikä valmennusta. Vanhemmuuteen kehittyy ja oppii koko ajan jäkikasvunsa kanssa pitkän ajan kuluessa.

Kun jälkikasvuni olivat aikoinaan pieniä, abaut 1v ja 3v rouva läksi ansaitulle viikon etelän matkalla ystäviensä kanssa ja minun kontolleni jäi pakan pyörittäminen. Voin yhtään liioittelematta todeta ja sanoa, että ao. viikon aikana oli turha kuvitellakaan tekevänsä juurikaan muuta = nikkarointia ja sen semmoista, lasten huolehtimisen lisäksi. Oli se niin totaalisen työllistävää.

 

[seku]

En siis saanut provosoitua debattia siitä, mitkä on hyvän isän tunnusmerkit. Vastaavaa pappa-analyysiä en kaipaa.

Omakohtaisesti olen huomannut jälkikasvun rajoittavan mummon moottoripyöräilyä. Perusasetelma ei siis muutu. Pinnaa näkyy kiristyvän niinku nuoremmillakin…

 

[Streethawk]

Jonkinlainen tutkintoon johtava systeemi on olemassa. Sitä kutsutaan synnytysvalmennukseksi, jota tuleville isillekin tarjotaan. Minäkin olen ottanut osaa kahdesti sellaisiin.

Vähän myöhäistä, kun on jo pullat uunissa

 

[marko.fzs]

Jonkinlainen tutkintoon johtava systeemi on olemassa. Sitä kutsutaan synnytysvalmennukseksi, jota tuleville isillekin tarjotaan. Minäkin olen ottanut osaa kahdesti sellaisiin.

Neuvolasta sain Opuksen kun esikoista odotettiin. No kun sitä rupesin tavaamaan, niin ensimmäisillä sivuilla kirjoitettiin tyyliin näin: On isän oma päätös osallistuuko synnytykseen vai ei. Lopetin tavaamisen siihen ja laitoin opuksen kaappiin. Täysin irrallaan todellisuudesta.

Mitä tulee harrastamiseen, kun antaa vaimon harrastaa niin saa sitä itsekin harrastaa. Vaimo on joskus tokaissut: Käy ajelees ittes mukavaks.

 

[Yamaha1]

Mitä tulee harrastamiseen, kun antaa vaimon harrastaa niin saa sitä itsekin harrastaa. Vaimo on joskus tokaissut: Käy ajelees ittes mukavaks.

No tää on juuri näin.

 

[ts18056]

Neuvolasta sain Opuksen kun esikoista odotettiin. No kun sitä rupesin tavaamaan, niin ensimmäisillä sivuilla kirjoitettiin tyyliin näin: On isän oma päätös osallistuuko synnytykseen vai ei. Lopetin tavaamisen siihen ja laitoin opuksen kaappiin. Täysin irrallaan todellisuudesta.

Niinpä. Nykyajan #lavjuu-lässynlässy syyllistää ihan turhaan kundeja, jotka pysyttelevät poissa paikoista mihin ei kuuluta.

 

[M58]

Niinpä. Nykyajan #lavjuu-lässynlässy syyllistää ihan turhaan kundeja, jotka pysyttelevät poissa paikoista mihin ei kuuluta.

Ei kyllä tullut mieleenkään...syyllistäminen.
Ai, sinä alat nyt syyllistämään kundeja, jotka tuntevat kuuluvansa synnytyssaliin.

 

[hamis76]

Sain mulle 30v lahjaksi A-kortin ja moottoripyörän, mutta plussasin testillä samoihin aikoihin niin nyt olen sitten pienen tytön onnekas äiti.. ja yksinhuoltaja!

En tiedä miten tästä harmituksesta pääsee eroon, kun mies (tai nykyään ex) ehtii kyllä moottoripyöräillä, mutta ei ehdi katsoa lastaan sen aikaa, että voisin itse päästä joskus johonkin ajelemaan.

Miten muilla perheellisillä on aikaa moottoripyöräilyyn? Miten ajankäyttö on suunniteltu töiden, perhe-elämän ja harrastusten kohdalla? Nyt kaipaisin hyviä näkökulmia siihen, miten muissa perheissä toimitaan kun tämä meidän perheen malli johti eroon....

Mulla on tilanne ja sellainen, ettei meinaa löytyä aikaa ajaa millään. Kaikki aika menee kotona lasten kanssa osin siivoten ja ruokaa tehden... Ja vuoro työ vielä vie aikaa.

Just toissa iltana kun olisi ollut loistava keli ajaa niin meni koko ilta siivoillessa kotona....

Nyt kesällä meni aikalailla siten ajelut, että lähdin ajamaan sitten kun nuorimmainen kävi nukkumaan ja sitten lähimmille mutkapätkille.

No vaikka nyt suunniteltua vähemmän tuli kilsoja niin jokaisesta ajetusta on sitäkin enemmän nautittu....

 

[seku]

Ei kyllä tullut mieleenkään...syyllistäminen.
Ai, sinä alat nyt syyllistämään kundeja, jotka tuntevat kuuluvansa synnytyssaliin.

Tuskin tuossa on tarkoituksena syyllistäminen. Äidille voi olla tukea sellaisen isän soveltuvuudesta, joka sinne saliin on soveltuva. Kätilöillä on kumminkin riittävästi kertomuksia myös niistä isistä, jotka hankaloittavat prosessin luontevaa etenemistä. Kaikkien pää ei sitä kokemusta kestä. Soveltuvuus tulisi kunkin selvittää itselleen etukäteen -tai sitten pysytellä poissa. Voi olla ihan hyvä isä, vaikka ei käyttäisi oikeuttaan osallistua, jos omasta kyvykkyydestään on epävarma. Ensikertalaisen haasteet voivat realisoitua valitettavan konkreettisena.

Toi "myöhäistä, kun pullat on uunissa" on valitettavan totta. Kypsymätönkin voi silti kasvaa isän roolissa. Miten hyväksi suoriutuminen sitten koetaan, on suhteellista. Se alkuunpano on kumminkin verrattain helppoa, pääsääntöisesti. Se loppuosio onkin sitten yleensä verrattain haastava. Moottoripyöräily harvemmin jäsentää menestystä -ainakaan keskeisesti.

 

[Bone]

En siis saanut provosoitua debattia siitä, mitkä on hyvän isän tunnusmerkit

Ihan tällä kaavallahan se "hyvä isä" valmistetaan .

Eli ensin alkuun pitää olla "kuuma-villi-vaarallinen ja sopivan holtiton".
Lihava lompsa ei haittaa.... ja se onkin ainoa asia jonka suotaisiin säilyvän ajan saatossa ja
tilanteiden muuttuessa .

Kaikki muut "alkuun vaadittavat" ominaisuudet alkavat vaihtelevalla tahdilla kääntyä
"itseään ja kantajaansa vastaan".... jopa satunnaisesti ilmetessään, oikein ajoitettuina ja kohdistettuinakin.

Kun sitten on muututtu/ (muutettu) "tylsäksi istuvilteen kuseksivaksi vätykseksi".... ja ainoa mistä suoriutuu kelvollisesti, on laskujen ja kulujen maksu (kävelevä lompakko)......

Sitten aletaan olla "hyvää isäainesta"..... mutta mutta..... mitäs sitten.... varjoja paratiisissa.

Kyllästyttäähän moinen kotiapulainen ...... ja tarina alkaa taas.... .

Ihan mahdoton yhtälö .

Toki.... joku aina joskun voittaa lotossakin.

 

[heikkiR100R]

Työmatkat.

Muihinkin harrastuksiin viikonloppuna herääminen tunti-pari aikaisemmin, kun muut vielä nukkuu, tuo on aika helppo. Toki aikaa on muutenkin. Nyttemmin pitemmät matkat toukokuu tai elokuun loppu kun koululainen ei ole lomalla. Ja nämä edellyttäen että siellä kotona on se toinen hoitamassa.

Muihin juttuhin on kommentoitu tarpeeksi jo edellä.