Kyllä sitä itsekin tuolla tien päällä tuntee olonsa kovin neuroottiseksi.
-Vilkun rävellys
-Taskujen ja takin kauluksen varmistelu
-Takalaukun repiminen, että pysyykö telineellä ja onko kiinni
-Kypärän räpläys
-Onko bensahana PRI-asennolla
-Pitkiä pitää aina olla ottamassa pois, niinkuin itestään menisivät päälle, sama ryypyn kanssa
-Kaikki pienetkin äänet aiheuttavat paniikkireaktion(XJR on niin pahaääninen pyörä, ettei pikku kilinän pitäisi häiritä, vai?)
-Kutosta pitää aina etsiä, vaikka menossa jo järjestyksessään neljäs viisivaihteinen pyörä(piikkiset mukaanluettuna)
-Pyörää pitää kiillotella hanskalla ajon aikana
-Se ainainen iskelmämusiikin lauleskelu...
Mitään noihin liittyvää tilannetta ei ole koskaan tullut, mutta silti se on vaan rävellettävä ja vaarannettava sekä oma, että muiden turvallisuus.

Hiljalleen koitan itseäni kouluttaa noista ärsyttävistä tavoista eroon. Vilkun, pitkien ja takalaukun räpläys on jo helpottamassa. Nykyään katson jo enemmän merkkivaloja mittaritaulusta ja laukun mukanaoloa peilistä. Vasen käsi on joko tangolla tai polven päällä, eikä takalaukussa kiinni.
