Onko kukaan ajatellut jättää harrastuksen?

[Waltsu407]

Kun olin 7-vuotias, isä osti minulle sen ensimmäisen mopon, joka näytti niin upealta iltaisessa näyteikkunassa, jonne jäi sitten koko pienen pojan suuri sydän moottoripyöräilylle... Vieläkin ilolla muistelen kun syntymäpäivänäni isä lykkäsi aivan suurena yllätyksenä mopoa lahjapakettiin käärittynä pitkin käytävää... Taisi silloin tulla jonkinlainen ilopissa housuihin...

Siitä sitten homma lähti seuraavana niin kovasti, että isä tiesi koska nousta olohuoneensohvalta pihalle aina kun se ympäripäiväinen pörrääminen loppui yhtäkkiä... Bensa siis loppui... Ja taas mentiin...

Sitä rullaamista on jatkunut sitten motocrossia ajaessa kilpaa eri luokissa, kevari ikä ja ensimmäinen todellinen moottori pyörä 20 vuotiaana...Pidin tuossa nyt sitten 4 vuotta taukoa ja ostin keväällä 2007 toisen moottoripyöräni...

Sitten sattui...Sattui henkisesti niin helvetin paljon... Kesällä (tarkkaa päivämäärää en ikävä kyllä muista) 2007 näin noin 15 min tapahtuneesta kuolleen motoristin... Häntä yritettiin elvyttää, mutta turhaan... En koskaan unohda silmissäni sitä näkyä...Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt...Myöhemmin kuulin ettei vika ollut mitenkään motoristissa... Tämä tapahtui Alastaron ja Vampulan välisessä risteyksessä... Otan osaa omaisten puolesta

Pistin pyörän myyntiinkin, sillä alkoi tuntua, että meni maku koko moottoripyöräilystä...Näky vain pyöri mielessä vähän väliä... ja alkoi tuntua siltä että se PELKO siitä, että näin voi käydä omalle kohdalle alkoi vaikuttaa omiin ajotaitoihin... Ei tahtonut ajamisesta tulla mitään... Se nautinto siitä jotenkin vaan lähti pois... Apua! Tuoltahan voi tulla joku, vaikka peruutin pyörää autotallista...Ei nyt aivan näin, mutta kuitenkin...

Nyt kuitenkin on taas tilauksessa uusi pyörä, mitä messuilla käyn katsomassakin (Honda CB1000R), joten saa nähdä miten ajokausi 2008 sujuu...JOTEN VAROVASTI SIELLÄ LIIKENTEESSÄ!!!Voin kertoa, että ei ollut enää syksyllä keula kohti taivasta... Ei ole vielä niin kiire sinne...

Jos jollakin on samankaltaisia kokemuksia... Voi niitä jakaa täällä...
Ja kertoa miten on harrastus jatkunut siitä eteenpäin...

 

[factoryrider]

itellä vastaavanlainen tilanne kun mopoikääntulin. Mopo oli jo pihassa ja polte ajamaan oli kova. Sitten iskänkanssa käytiin ruisailee autolla kun näin auton hyökkäävän kolmiontakaa (ylinopeuttaajavan) motoristin eteen. Moottoripyörän osia oli ympäriinsa lähialuetta ja kuski makasi tajuttomana veripäissään keskellä tietä

Sillon pistimiettimään, että onko tässä vitunkaa järkee lähtee leikkimään tonne hengellään. Loppupeleissä kuulin, että motoristi oli jäänyt henkiin ja toipui saamistaan vammoista.

Toinen kova kolaus tuli 2006vuonna kun lapsuudenkaveri täräytti (kovaaylinopeutta) Kaksipäällä jeepin takamukseen. Tompalle kävi huonosti ikääkin kun oli vasta sen 20 ja kyytiläiselle vähänparemmin mutta kaikki isotluut menivät poikki kehosta.

Kovaa on siis moottoripyöräily siltäkantilta jos olettaa, että se kolari tulee, muttakun ajelee lepposin mielin vaikka vähänpienemmälläkaasulla ni mikäs siinä.

Turvallista ajokautta-08 kaikille motoristeille
-factoryrider

 

[skoge]

Que sera sera.

 

[jaket]

muistaakseni 2.6 lauantai, tulin juuri alastarolta kiihdytyspäiviltä ja ajoin tuon paikan ohitse.

kaukaa näytti kuin asfaltin pinta kimaltelisi jotain alumiinipaperia(niin paljon romua tiellä).

kyllähän se taas pisti hiljaiseksi. mutta mitä sitä sitten pitäs tehdä? lopettaa moottoripyöräily, ?i. Onko se sen arvoista ajaa moottoripyörällä jos kuolee? ei ole, mutta jos ei kuole, niin se on hienoa. niin kai se on kaikessa elämässä, jos pääajatus on, että tähän voi kuolla, niin ei voi lopulta tehdä mitään.

Kuitenkin tosiasia on, että moottoripyöräily on vaarallista ja harrastamatta sitä on varmasti vähemmässä kuolemanvaarassa. Mutta jos nauttii siitä, miettii sitä talvellakin, haaveilee pyöristä, ajoista, mutkista, niin siitä luopuminen olisi kuin luopuisi osasta itseään.

Viestin ajankohta kertoo ehkä enemmän kuin itse viestisi. näin talvella itsekin monesti pelottaa ja tulee mieleen vaikka mitä, Mutta kun hyppää pyörän selkään kesän koittaessa, niin eipä niitä enää sitten mieti niin paljoa. vaikka kyllähän ne aina muistaa.

Itsellä on aina välillä mielessä jo 15 vuotta sitten kevariaikana yksi tyttö joka kuoli lähistöllä kevarilla, ja silloin kanssa ajoin kanssa ohitse kolaripaikasta sen jälkeen.

Kaikista vaarallisinta on kuitenkin elämänilon menetys, sillä sitä vetää itsensä moni kiikkumaan sen puutteessa. ja vaikka pysyisikin hengissä mutta hengettömänä ja ilman iloa ja harrastusten tuomaa riemua, niin voi vaan kysyä onko pelkkä elämä itsearvoista.

Nämä valinnat ovat se ero jotka erottelevat meidät ihmisinä. Välillä kyllä tuntuu armottoman ironiselta, että ihminen kuluttaa tuhansia euroja pyörään, ajokorttiin, huoltoihin, sakkoihin ja sitten vielä kuolee harrastukseensa. mutta tärkeintä onkin se, että hän kulutti ne elääkseen, ei kuollakseen. harva tekee niin selvää valintaa elääkseen enemmän, vaan antaa vain päivien vaihtua passiivisesti.

jaket

 

[ttuttu]

En! Jos henki tai terveys menee, niin se menee! Minulla on noita muitakin harrastuksia joissa voi sattua ja tapahtua, että jos niin käy, niin sitten käy. Ilman harrastuksia elämä ei ole elämisen arvoista!

 

[Kawa LTD]

Oli vuosi -82 (muistaakseni) ja kaveri oli saanu uudenkarhean DT jammun (piikki) ja se kypäränremmi oli kaverilta AINA auki... Itellä oli vaistomainen liike tuplaD lukkoon. Tuli kylymä pakkasaamu ja kaveri lähti loivassa vasemmassa mutkassa rekan ohi ja takanen irtosi tiestä.

Ensi kosketus kypärällä asfalttiin ja sen jälkeen mentiin avopäin rekan alle. Kuin ihmeen kaupalla kaveri ei jääny renkaiden alle vaan liukui ojaan rekan ali. Kuitenkin kuukausi teholla ja täydellinen "black out" eli "kuka minä olen".

Tästä kaikesta kaveri selvisi ja ajelee edelleen prätkällä, nyt remmi kiinni.

Pysäytti ajattelemaan -silloinkin.

 

[pahali]

olen luopunut harrastuksesta

mutten mopoilusta

näillä ikälisillä on jo oma henki kallis omasta ja tyttärien mielestä, joten aina kun lähden liikenteeseen ajan sillä lailla että ainakaan omasta syystä en jää palaamatta...

?

mielestäni luoja korjaa nämä nokka jo valmiiksi ylöspäin pyrkivät
yksilöt.... ennemmin tai myöhemmin... ikävä kyllä ehkä muitakin samalla kertaa

ikävä kyllä tuo on tosiasia... haukkukaa vaan kukkahatuksi... mutta näin on

 

[Heksa]

Joo... En kylläkään minkään "sokki/ahaa" -elämyksen takia.
Vaan ihan siitä syystä, että kyllästyttää... Keväällä myynnissä hyvä pyörä.

Aikansa kutakin, johan tässä on 20 vuotta noiden 2-pyöräisten kanssa ollut jossain tekemisissä, välillä pidempiäkin taukoakin ajeluissa, mutta nyt rupeaa tältä erää taas kipinä hiipumaan.

...Tää topicin aloitusviesti olisi tuossa muodossaan kaivannut ehkäpä otsikon muokkausta ja siirtoa turvallisuus -osion alle. Varsinkin jos aloittaja haluaa avata keskustelua onnettomuuksien vaikutuksesta harrastukseen.
Tosin onhan se yksikin syy harkita harrastuksen lopettamista, siksipä toin oman näkökantani kysymykseen...


Sitä vaan ihmettelen miten elämäntavan voi lopettaa  

 

[wama]

Minkä ihmeen harrastuksen?
Ainakin mun pitää kulkea paikasta A paikkaan B. Joskus jopa C:hen. Pitää ottaa huomioon etäisyys ja keli, jonka jälkeen valitaan motskari, auto, mönkijä, bussi, spora, metro, lentokone, tai joskus jopa taksi

 

[Ressa]

Jättäisi pyöräilyn sen takia että on vaarallista? Onhan se vaarallista mutta mikä ei ole? Lähden aamulla autolla töihin ja rekka ajaa päälle, aika vaarallista sekin. Pitäskö autoilu lopettaa

Kävellenkin voi jäädä auton alle, vaarallista sekin.

Pitää vaan vaarat mielessä ja ajaa sen mukaan ja rauhallisesti

 

[Waltsu407]

Viestin tarkoitus ei ollut ilmoittaa, että moottoripyöräily tappaa... Sen mä tiesin jo hiekkalaatikolla!!!Vaan ollut yhtä lähellä lopettaa moottoripyöräily nähdessään jotain ERITTÄIN TRAAGISTA...

Kuten esim. Moottoripyöräillessä kaverin kanssa...kaveri jäi junan alle... Minä en... Myitkö pyörän tai meinasit myydä... Joskus kun näkee jotain tarpeeksi pelottavaa voi olla vähemmän pelottaa jos se sattuisi itselle... Itselläni on mennyt luita poikki --- läheltäpiti tilanteita... Mutta en niistä ollut moksiskaan...

Pistää todellakin miettimään... Tällä Alastaron kaverilla ollut sekunnin murto-osaakaan tehdä päätöksiä vaan periaattessa hänen yli ajettiin suoralla tiellä... Takaa tullut auto törmäsi etunmaiseen autoon, joka jonotti risteyksessä kääntyäkseen risteyksen yli vasemmalle... Vastaan tuleva motoristi osui sattumalta paikalle, kun yhteentörmäys tapahtui ja etunmainen auto vierähti vastaan tulijoiden kaistalle, kun oli jo renkaat valmiiksi käännetty meno suuntaan. Aikamoinen lottovoitto vai mitä...?

Jep... Ja vaikka mullakin on nännit rautaa, paskannan terästä, ajan pyörää vaikka peniksen varassa kieppuen tankilla 360:siä niin omaan ajamiseen ja ajosta nauttimiseen katosi sinä päivänä se innokas pikku poika...

Tuli tos mieleen, et varmaan pitäis antaa tälläisiä samanlaisia dia-esityksiä, kun minulle annettiin armeissa...SEKSIVALISTUSTA... Meille siellä näyteltiin semmosia kuvia naisen kauneimmista asioista-----> TEIDÄN PAHEMMIKSI PAINAJAISEKSI.. Samperi et mä edes pystyin suoriutumaan seksuaalistatehtävissä reservissä meni oma aikansa...Hyh helvetti sentään...

Niin pitäis autokoulussa vaan rohkeesti näyttää muutamia Yökötys kuvia... HÄH...VIELÄKÖ TE HELVETIN KAKARAT HALUATTE KORTIN SAATANA!!!! MIIIIITTTÄÄÄÄÄHHH.....?

----et tämmösellä meiningillä... Vois rauhottaa ensimmäisiä mp-kuskeja liikenteessäkin...

Eli semmosia... En ole vielä itsekkään lopettanut pyöräilyä, että kausi 2008 alkanee mul tos messuilla!Mitään henkistä selvitystä siitä miten sitten loppupeleissä päätinkin, että ei se voi tähän loppua niin enpä tiedä sitä vielä itsekkään...Ehkä mä "vähän" salaa nautin siitä...

 

[poku]

Onkait joku jättänytkin, ei vaan ole vielä ketjussa, ystäväni katsoi suitsan tankkia ja sanoi: yksi tarra puuttuu, vie koko elämän.

 

[factoryrider]

kuis monelle tyttökaveri/vaimo sanoo enneku lähet ajelee et ajaha sit varovasti? Ja kuinka moni sitä noudattaa

Aina ku mie ton kuulen ni tuleevaa huuto "joojoo" ja kun pyörä käynnistyy tollaset unohtuu

 

[MattiR]

Elämässä on vaiheita .. uskokaa vaan .. jossain vaiheessa perhe ja
työ vei mennessään .. mopoilu vain jäi .. ei sitä lopettaa tarvinnut.
Nyttemmin ovat asiat taas hieman toisin .. ja jostain nämä mp
hommat ryömivät takaisin pinnalle .. alitajunnasta tai jostain ..
Ajamatonta vaihetta ehti olla aika pitkään ..
Aikansa kutakin .. tietenkin .. ja ihmehän se olisi, jos kaikki vaan
jatkaisivat ja kukaan ei lopettaisi .. sellaiseen en usko ..

 

[502900]

Moni on kotiinsa kuollut.

Elämä loppuu siihen, jos alkaa kaikkea pelätä ja varoa. Elämisen hyvä puoli onkin siinä, että emme tiedä etukäteen milloin se lähdön hetki tulee.

Jos toiselle tapahtunut onnettomuus kuitenkin tuo järkeä päähän ja itsetuhoinen ajotapa rauhoittuu, on onnettomuudesta selvinneille siitä ainakin jotain hyötyä.

Olin -96 kotilolla kolarissa, jossa paras ystäväni menehtyi. Kyllä se vaikuttaa vieläkin. Tolkutonta kaahailua en enää harrasta. Tosin syksyllä kokeilin taas missä on 525 TDS BMW:n huiput. BMW tekee autojakin ja yli 200 mentiin. Rajoituksia tulee silti normaalisti noudatettua ihan itsesuojelusyistä.

Kuinka moni lopettaa autolla ajon, vaikka ajaakin kolarin? Moottoripyöriä kuulemma laitetaan myyntiin sen takia kun kaveri on ajanut 60-80 alueella 190 ja tolppaa päin. Ei moottoripyörä sen vaarallisempi ole kuin, minkä kuski siitä tekee.

Onnettomuuksia sattuu...

 

[Juutana]

Joku fiksu on joskus sanonut:

Lääkärit sanoo, että kuolema korjaa nopeammin jos juo viinaa, polttaa tupakkaa, käy naisissa ja ajaa moottoripyörällä.

Ja V..tut. Elämä ilman "paheita" tuntuu vaan paljon pidemmältä...

 

[MattiR]

Ei moottoripyörä sen vaarallisempi ole kuin, minkä kuski siitä tekee.

Noin juuri .. jäänyt mieleen, kun TV-toimittaja kolaripaikalla kyseli
poliisilta, että oliko huono keli syynä onnettomuuteen, niin poliisi
vastasi, että ei keli vaan kuljettajat.

 

[FiJeR]

Heinäkuun 16. 2007 oli todella lähellä harrastuksen ja elämänkin loppuminen. Heti vakuutuskorvausten saavuttua hankin uuden pyörän. En siksi, ettenkö voisi elää ilman mopoa enkä (toivottavasti) myöskään siksi, että minun pitäisi todistaa jotain itselleni tai muille.

Ehdin sisäänajaa uuden mopon ennen sen viemistä talvisäilöön. Vielä en tiedä tuleeko se nautinnon ja (selvästikin osittain valheellinen) varmuuden tunne takaisin, jota harrastus antoi ennen onnettomuutta. Päätin kuitenkin ottaa selvää, jotta tietäisin mahdollisen lopettamisen oikean syyn.

Hengenlähtöä en varsinaisesti pelkää, koska se on ollut lähellä jo viisi kertaa (neljästi en ole voinut asiaan vaikuttaa mitenkään) ja tiedän, etten lähde ennenkuin aikani tulee. Ajaminen on minulle nautinnon lähde - ei pakkomielle. Jos nautinto ajamiseen ei palaa, niin lopetan harrastuksen.

 

[BlackCat]

Aika monta harrastusta on tullut jätettyä, mikä minkin syyn takia. Moottoripyöräilystäkin luopumista on tullut harkittua pariin otteeseen mutta ei ole vielä onnistunut vaikka eihän sitä koskaan tiedä.
Ei nuo kaverienkaan onnettomuudet vaikuta suuntaan tai toiseen mutta niinhän se on että jos ajaminen alkaa pelottaa niin parempi lopettaa.

Itsäni on alkanut kiinnostaa joku avoauto tms. kun tässä moottoripyöräilyssä on vuosi vuodelta alkanut potuttamaan ajokamppeiden kanssa säätäminen, menee niiden kanssa nysväämiseen aikaa, autolla riittää kun vaan istuu ratin taakse ja antaa mennä.

 

[MagnaMan]

Harrastuksia on tullut vaihdettua paremminkin kuin luovuttua. Syynä ei ole koskaan ollut pelko tai järkytys jostain tapahtumasta.

Seuraava vaihto/lisäys harrastuksissa olis todennäköisesti vanhan jenkkiauton hankinta. Vaikkapa avo caddy -59

Maksavat vaan toistaiseksi laihalle lompakolleni liikaa