Olemmeko ehkä päätyneet jonkinlaiseen kompromissiin sen suhteen, että kun pysymme mopolla
ns. päällystetyillä ajoalustoilla, muulloin kuin jää/lumikeleillä, abseista ei
välttämättä ole haittaakaan?
Olisiko värikkäiden vaiheiden jälkeen jäänyt vähän joka suunnalla "pöydälle pyörimään" tuo, että
jännäkakan alkaessa pyrkimään kohti valoa.... abseilla ei ensitöikseen mene hädissään suhraamaan etupäätä
alta.... ainakaan niin helposti kuin normijarruilla ?
Hiljalleen tuntuu myös löytyvän ajatusta niihin asioihin, jotka väistämättä seuraavat sen
hätärykäisyn jälkeen..... ja niihin asioihin liittyviin lainalaisuuksiin ?
Kolme peruskysymystä jo aika realistisella pohjalla.
Nyt päästäänkin sitten käsiksi asiaan, joka liittyy omalla tavallaan myös abseihin..... vaikka asia
äkkiseltään tuntuisi olevan "toispuol jokkeekin" kauempaa haettu.
Asiaan, joka tuntuu olevan kovin monen nykyisen "normimopoilijan" peikko, pahin painajainen ja
asia joka saa kaiken sekaisin visiirin takaa saappaisiin saakka

.
(pää sekaisin-maha sekaisin-ja sitten painovoima hoitaa tavaran alaspäin

)
Otetaan ihan epätieteellisin termein: Erilainen pidon vaihtelu, luisto ja näihin reagointi!
Asioihin liittyy vielä mitä suurimmassa määrin tuo mystinen "tuntuma", jota ilman ei moottoripyöräily....
tai kaksipyöräisellä liikkuminen ylipäänsä ole sitä itseään, vaan jotain ihan muuta.
Sille on ihan kuvaava ja hauskakin nimitys tuo.... "Raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkanen"
Miksi nykyisin niin moni "normipetteri" on esim. katumopolla päästä varpaisiin hartialukossa kunnon
soratiellä.... Aivan.... Mopo ei mene "kiskoilla"
Samaa kramppia pukkaa (vaikka ohimenevämmin) teiden urissa yms.
Siinä vaiheessa kun (oli syy mikä tahansa) alkaa muilla tavoin ja syistä olla sivuttaispito hukassa,
iskee pahimmanlaatuinen paniikki reaktioineen.....
Hieman nyt kärjistin tarkoituksella. Asiat ovat kyllä tuossa, mutta niiden "aste ja vaikutus" toki
vaihtelee. Yleisenä huomiona katumopoilussa (kun ei lasketa "rikollisesti leikitteleviä mukaan)
on se, että heti kun "kiskoilla meno" hiemankin kärsii..... iskee kriisi ja helposti vielä katasrooohvi perään

.
Kuskataan siis mopoa kuin mosambikin mies ensimmäistä kertaa talvikelillä

.
Joo... tämä ot ei lopu ikinä mihinkään

, oikaistaan kunnolla!
Mopokorttia ei pitäisi saada ilman kunnollista "sorakentällä spräidäämistä" kevyellä mopolla.
Noissa olosuhteissa saa varsin nopeasti käsityksen erilaisista realiteeteistä ja niiden vaikutuksista
kun kaksipyöräisellä alkaa pito loppumaan.... suuntaan tai toiseen......
ja saa jonkinlaisen käsityksen siitä "tuntumasta" pehmeällä tavalla, rauhallisesti....
juuri tuo sopivan "huonon" kitkan/pidon ansiosta.
"Rima" toki nousee kovaa ja korkealle, mitä enemmän alla on pitoa. Kaikki tapahtuu "myöhemmin",
nopeammin ja voimakkaammin..... ja alustan vaihtelu vielä lisää vaikeuskerrointa.
Yhtä kaikki.... jos ei ole edes minkäänlaista käytännön tuntumaa mopolla menosta erinäköisissä
"luisuissa" molempien päiden suhteen... erikseen tai yhdessä, ollaan asvaltilla.....
nykymopolla ja varsin "tiukoilla kumeilla" aivan kuutamolla..... kun peli hiemankin "nousee kiskoilta"

.
Todellisuudessa varsin merkittävä osa "Tenkasen paniikeista" eivät ole millään tapaa "oikeita paniikkeja".
Jokainen "paniikki" on kuitenkin potentiaalinen paikka "väärille" ja kohtalokkaille reaktioille ja ratkaisuille.
Menkää hyvät ihmiset "leikkimään" vaikka fillareilla ja hakemaan sitä "tuntumaa".