-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Offensiv Paltamo (03.- 09.02. 2014)
- Keskustelun aloittaja mchuurre
- Aloituspäivä
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Aikaisemmin tapahtunutta: No, tuulta ei ollut, ei pimeää ei lumisadetta, niin matka joutui kuin Strömsöössä. Tultiin perille aikas nopeasti ja kotilot ohjattiin pihamalla parkkiin, mutta itse olin päättänyt ajaa suoraan "surmanajo-pallolle", minkä kaikessa rauhassa sitten teinkin. Tarkoitus muutenkin oli, etten tuonne päärakennukseen menisi sisälle, koska siellä mulle mitään uutta ole, ja toisekseen, koska ovella oli hemmo myymässä pääsylippuja.
Sammutin Gessun ja kun otin kypärän päästäni, oli ihmetys ja kummastus melkoinen !!
Paikalla käyneet tietää, että kesälläkin, paikalla yleensä käy sellainen piänen piäni tuulenväre vähintään, että ensimmäiseksi kaatuu pyörä nurin, kameran suojalaukut, päähineet, hansikkaat, yms, kaikki pientavara lentää mereen ja muutenkin hilse ja tekohampaatkin lähtee, jos erehtyy suuta pitämään auki vastatuuleen....
Nyt sen sijaan, ei tuulen väreen poikastakaan! Ei siis mitään, ei mistään suunnasta! Kaikki äänetkin joita kotiloiden luona kolisteltiin tai puhuttiin, kuulin pallolle aivan selvästi. IHME KELI, kerta kaikkiaan! Kyllä oli nyt Luoja armollinen! Ameriikoissa, siellähän on ollut jo 3 talvimyrskyä niin että koulut, lentokentät, valtatiet, jne, ovat suljetuttu ja miljoonilta ihmisiltä on sähköt poikki jne. Samoin kuin britit ovat saaneet lennätellä autoja, sekä talojen kattojaan ympäri maata, kun yli myrskytuulien nopeusluokkaa olevat gigatuulet on vähän väliä siellä suunnalla puhkunneet? No, mitäs ovat siellä, eivätkä täällä....
Vaan kauan en saanut olla rauhassa pallon vieressä, kun jo kohta se lipunmyyjätäti, huomasi ettei meikäläistä kuulu sinne pääovelle, oli lähtenyt oikein etsimään minua? No sieltä se sitten asteli hopsusti kohti ja huusikin jo kaukaa odottaneen minua, niinkuin meillä olisi ollut treffit sovittuna. No ei muuta sitten kuin lompakkoa vaan esille ja pelkkä lipunostohan ei tätiä vielä saanut rauhalliseksi. Paikka jonne Gessulla ajoin, oli kuulemma "pyhää maata", joten alueelle ei olisi saanutkaan ajaa? No, eihän tuolla missään ollut mitään liikennemerkkiä, ja toisekseen, onhan se siinä heidän elokuvaesityksessäkin katkelma, jossa germaani ajaa suoraan pallon juurelle, että teki mieli sanoa että " puhu kädelle", mutta sanoin että siirrän Gessun sitten sinne etupihan parkkikselle. No, en pitänyt asialla kiirettä, vaan kuvailin vielä jonkin aikaa ja vasta nyt katsoin mitä tuo "pääsylippu" oli kustantanut: Adalut 245 Nok! Mitä! Olihan tässä selvästi military-hinta 160 Nok, vaan kun ei ollut minulla laseja päässä, niin nyt sitten jäi tuo alennushinta pyytämättä! Tilanne vaati nyt korjaamista, eli ei muuta kuin Gessu etupihalle, sisään päärakennukseen, ja etsimään tuo samainen täti.
No sieltä ravintelin puoleltahan täti löytyikin, ja ei muuta kuin alennusta hakemaan ja toimihan se. "Plussa-korttia" esittämällä sain kuin sainkin sen 85 Nok:ia takaisin ja hyvä niin. No mitäs sitten? Kello ei ollut vielä paljoa mitään ja jotain ajankulua oli siispä keksittävä. Muistin ne Caprion-elokuvat siellä alakerrassa, ja eipä sitten muuta kuin niitä tsiigaamaan. Filmi on ensikertalaiselle kyllä mieleenpainuva, koska tuo kamera on erikoisvalmisteinen, siinä on ideana se, että sama kohde kuvataan 3:lla eri suuntaan osoittavalla kameralla, ja vastaavasti tuotos esitetään 3:lla kankaalla yhtäaikaisesti. Tulee sellainen 3D-efekti, tai jos ei ihan sitä, niin ainakin laajakangas-vastaava. Esim kun nousu merenpinnasta Nordkapin tasangolle kuvataan kopterista käsin, tulee tunne, että itse on kopterin kyydissä. Ja sen kyllä huomaa istumasalissakin, kun porukat kaartaa vähän liikkeiden mukana, kuin koneessa ikään - ja tämä siis, aivan tahtomattaan!
13:45 oli kuulemma paluuaika ja kello oli vasta 12:45 kun filmi pättyi. Edessäni olisi vielä pitkä ajo, aina Kaamasen Jokitörmän majoille asti, ja kun pimeäajo ei oikein olisi kiinnostanut.... Edessä oli sitä paitsi vielä ne 6 pitkää ja kuivaa tunnelia, yhteensä 15km taatusti kuivaa nastanropinaa joten ajonopeus olis muutenkin pidettävä kurissa, ettei nastat pääsisi liikaa kuumenemaan.
Lisäksi matkalla oli asfalttiosuuksiakin yllättävä paljon, eli semmosta max 60-80km/h :n ajoa ainakin väli Börselv- Lakselv kokonaan.
Olin lisäksi luvannut poiketa Lakselvin antiikkiliikkeessä katsomassa vaimolleni Ostindia-sarjaa, tai ainakin jotain Arabiaa, jos niitä sattuisi löytymään, joten pahimmassa tapauksessa sielläkin menisi aikaa kukaties tunti. Kaamaseen tuloaika olisi jotain iltakymmene tai sen jälkeen
Mutta kysyminenhän ei koskaan maksa mitään, ajattelin, kun lähdin pihalle väistellen vastaan tulevia Japanilaisia jotka olivat saapuneet paikalle 6:lla bussilla suoraan Hurtigruten-alukselta. Ilman noita laivamatkaajia koko Nordkappia tuskin pidettäisiin aukikaan näin talvisaikaan. Etsin lumiaura- tai oikeastaan sen ns. "kolonnavastaavan", sen samaisen nuoren kundin ja kerroin että päivän jäljellä oleva ajomatka olis n 400km ja kohta tulisi jo hämärää.
Edessäni oli jutaamista hidastavat tunnelit, hitaasti avautuvine automaattiportteineen, mahdollisesti poroja sekä hirvielämiä, yms "Kinder-kivaa" varattuna. Kaveri tajusi tilanteeni ja kertoi, että tasan 13:00, eli vartin päästä lähti kuin lähtikin yksi aura-auto liikkeelle ja sen matkaan voisin päästä. Hienoa !
Tunti voittoa ja sehän sopisi hienosti! jatkuu....
Sammutin Gessun ja kun otin kypärän päästäni, oli ihmetys ja kummastus melkoinen !!
Paikalla käyneet tietää, että kesälläkin, paikalla yleensä käy sellainen piänen piäni tuulenväre vähintään, että ensimmäiseksi kaatuu pyörä nurin, kameran suojalaukut, päähineet, hansikkaat, yms, kaikki pientavara lentää mereen ja muutenkin hilse ja tekohampaatkin lähtee, jos erehtyy suuta pitämään auki vastatuuleen....
Nyt sen sijaan, ei tuulen väreen poikastakaan! Ei siis mitään, ei mistään suunnasta! Kaikki äänetkin joita kotiloiden luona kolisteltiin tai puhuttiin, kuulin pallolle aivan selvästi. IHME KELI, kerta kaikkiaan! Kyllä oli nyt Luoja armollinen! Ameriikoissa, siellähän on ollut jo 3 talvimyrskyä niin että koulut, lentokentät, valtatiet, jne, ovat suljetuttu ja miljoonilta ihmisiltä on sähköt poikki jne. Samoin kuin britit ovat saaneet lennätellä autoja, sekä talojen kattojaan ympäri maata, kun yli myrskytuulien nopeusluokkaa olevat gigatuulet on vähän väliä siellä suunnalla puhkunneet? No, mitäs ovat siellä, eivätkä täällä....
Vaan kauan en saanut olla rauhassa pallon vieressä, kun jo kohta se lipunmyyjätäti, huomasi ettei meikäläistä kuulu sinne pääovelle, oli lähtenyt oikein etsimään minua? No sieltä se sitten asteli hopsusti kohti ja huusikin jo kaukaa odottaneen minua, niinkuin meillä olisi ollut treffit sovittuna. No ei muuta sitten kuin lompakkoa vaan esille ja pelkkä lipunostohan ei tätiä vielä saanut rauhalliseksi. Paikka jonne Gessulla ajoin, oli kuulemma "pyhää maata", joten alueelle ei olisi saanutkaan ajaa? No, eihän tuolla missään ollut mitään liikennemerkkiä, ja toisekseen, onhan se siinä heidän elokuvaesityksessäkin katkelma, jossa germaani ajaa suoraan pallon juurelle, että teki mieli sanoa että " puhu kädelle", mutta sanoin että siirrän Gessun sitten sinne etupihan parkkikselle. No, en pitänyt asialla kiirettä, vaan kuvailin vielä jonkin aikaa ja vasta nyt katsoin mitä tuo "pääsylippu" oli kustantanut: Adalut 245 Nok! Mitä! Olihan tässä selvästi military-hinta 160 Nok, vaan kun ei ollut minulla laseja päässä, niin nyt sitten jäi tuo alennushinta pyytämättä! Tilanne vaati nyt korjaamista, eli ei muuta kuin Gessu etupihalle, sisään päärakennukseen, ja etsimään tuo samainen täti.
No sieltä ravintelin puoleltahan täti löytyikin, ja ei muuta kuin alennusta hakemaan ja toimihan se. "Plussa-korttia" esittämällä sain kuin sainkin sen 85 Nok:ia takaisin ja hyvä niin. No mitäs sitten? Kello ei ollut vielä paljoa mitään ja jotain ajankulua oli siispä keksittävä. Muistin ne Caprion-elokuvat siellä alakerrassa, ja eipä sitten muuta kuin niitä tsiigaamaan. Filmi on ensikertalaiselle kyllä mieleenpainuva, koska tuo kamera on erikoisvalmisteinen, siinä on ideana se, että sama kohde kuvataan 3:lla eri suuntaan osoittavalla kameralla, ja vastaavasti tuotos esitetään 3:lla kankaalla yhtäaikaisesti. Tulee sellainen 3D-efekti, tai jos ei ihan sitä, niin ainakin laajakangas-vastaava. Esim kun nousu merenpinnasta Nordkapin tasangolle kuvataan kopterista käsin, tulee tunne, että itse on kopterin kyydissä. Ja sen kyllä huomaa istumasalissakin, kun porukat kaartaa vähän liikkeiden mukana, kuin koneessa ikään - ja tämä siis, aivan tahtomattaan!
13:45 oli kuulemma paluuaika ja kello oli vasta 12:45 kun filmi pättyi. Edessäni olisi vielä pitkä ajo, aina Kaamasen Jokitörmän majoille asti, ja kun pimeäajo ei oikein olisi kiinnostanut.... Edessä oli sitä paitsi vielä ne 6 pitkää ja kuivaa tunnelia, yhteensä 15km taatusti kuivaa nastanropinaa joten ajonopeus olis muutenkin pidettävä kurissa, ettei nastat pääsisi liikaa kuumenemaan.
Lisäksi matkalla oli asfalttiosuuksiakin yllättävä paljon, eli semmosta max 60-80km/h :n ajoa ainakin väli Börselv- Lakselv kokonaan.
Olin lisäksi luvannut poiketa Lakselvin antiikkiliikkeessä katsomassa vaimolleni Ostindia-sarjaa, tai ainakin jotain Arabiaa, jos niitä sattuisi löytymään, joten pahimmassa tapauksessa sielläkin menisi aikaa kukaties tunti. Kaamaseen tuloaika olisi jotain iltakymmene tai sen jälkeen
Mutta kysyminenhän ei koskaan maksa mitään, ajattelin, kun lähdin pihalle väistellen vastaan tulevia Japanilaisia jotka olivat saapuneet paikalle 6:lla bussilla suoraan Hurtigruten-alukselta. Ilman noita laivamatkaajia koko Nordkappia tuskin pidettäisiin aukikaan näin talvisaikaan. Etsin lumiaura- tai oikeastaan sen ns. "kolonnavastaavan", sen samaisen nuoren kundin ja kerroin että päivän jäljellä oleva ajomatka olis n 400km ja kohta tulisi jo hämärää.
Edessäni oli jutaamista hidastavat tunnelit, hitaasti avautuvine automaattiportteineen, mahdollisesti poroja sekä hirvielämiä, yms "Kinder-kivaa" varattuna. Kaveri tajusi tilanteeni ja kertoi, että tasan 13:00, eli vartin päästä lähti kuin lähtikin yksi aura-auto liikkeelle ja sen matkaan voisin päästä. Hienoa !
Tunti voittoa ja sehän sopisi hienosti! jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
..Kaveri tajusi tilanteeni ja kertoi, että tasan 13:00, eli vartin päästä lähti kuin lähtikin yksi aura-auto liikkeelle ja sen matkaan voisin päästä. Hienoa ! Tunti voittoa ja sehän sopisi hienosti! Riensin pyörälleni ja puin kypärän päähäni, kytkin thuliliivin pistokkeen sekä otin vielä vesipullosta hörpyt. Olin valmiina paluumatkalle. Kohta aura-auto jo siirtyikin tieuralle ensimmäiseksi ja siihen sitten ryhmitin sen perään Gessun. Taakseni vielä ilmestyi venäläisten henkilöauto hätävilkkuineen. Siinä sitä sitten vielä jonkin aikaa seistiin, odoteltiin tarkkaa käynnistysaikaa.....
Bussit ja muu väki jäi siispä taakse katselemaan lähtöämme ja sitten vain alamäkeen ja menox. Lipunmyyntikojujen luona oli hiekkaa enemmän kuin Tiasen Marokon aavikolla, mutta onneksi ei kovin montaa sataa metriä. Keli oli ollut todellakin armollinen, ei millään olisi voinut kuvitella että +2c temperatureissa mentiin, vaikka oli helmikuu, aikana jolloin pitäisi olla kaikkein kovimmat pakkaset , eikä tuultakaan? Helppoa ajoa ja pien olimmekin jälleen siinä puomilla, Skarsvåg:in risteyksessä josta aamulla lähdettiin. Moikkasin aura-autolle ja nyt sitten alkoi se "reilumpi" ajo takaisin Honnigsvåg:iin ja sieltä edelleen Lakselviin jonne oli tarkoitus ennättää hämärän rajamailla.
Mutta sitten eräässä mutkassa, meinasi GS alkaa vauhdista huilaamaan, vaikka tänään ei vielä oltu jutailtu pitkään. Kun tulimme alamäessä sellaiseen laajaan mutkaan, oli siinä kahdenlaista karhinuraa. Koko tie oli vedetty normikarhilla koko sen tien leveydeltä, mutta sitten, jostain syystä, keskellä tieuraa olikin sellaisen kumisaappaan terän leveysen, kapeamman karhinura ura myös ja se olikin n 3-5 cm syvempi kuin tie muutoin. Ja juuri siinä mutkan kohdalla, kun mutkaan tullessa oikaisin tuota mutkaa, etunen tietenkin ohjautui siihen kapeampaan ja syvempään uraan niin, että sen 3 - 4 metriä pyörä veikin nyt miästä eikä miäs pyörää!
Aikas inhottava tunne, mutta onneksi etusen sivunastat ottivat jälleen otteen tuon uran sivusta ja etunen ohjautui siitä sitten vain ylitse. Kumman pitkään sitä piti ajosaappaita vain tuon tilanteen jälkeen tienpinnassa kiinni......
Ajaessani, sitä vielä "diagnisoin" pitkään tuota tapahtunutta ja eihän siinä olisi loppupeleissä kuitenkaan kuinkaan käynyt. Nopeutta ei ollut kuin about 50-60km ja kun tie oli luminen ja jäinen, niin siinähän sitä vain olisi pyörän kallistuessa miettinyt että: "no pitipäs sattua", "ai harmi kun nyt menee lisävalot pois suuntauksesta", tms. jotain vastaavaa. Tai korkeintaan nuo omavärkkäämäni, reilunkokoiset käsisuojat olisi ehkäpä sitten repeytyneet samalla kun olisi odottanut että milloinkas tässä tämä vauhti pysähtyy, kyljellään ja sivulaukun varassa kun siinä tulisin mutkamäkeä alas.
Tulin jälleen Honnigsvåg:iin, siihen päätien risteykseen ja kaasuttelin Vandrarheimin ohitse ensimmäiseen tunnellin, kun yllättäen tunnellissa seisoikin kuorma-auto. Olin jo ennättänyt unohtaa nuo automaattiportit, nuo jotka sulkeutuivat sekä avautuivat itsestään. No, en ohittanut sitä, koska tunnelissa ajan itse vain n 60km/h nopeudella, niin suotta tässä vuoronperään ohitteluja. Tunneleita oli yhteensä 6 kpl:tta, vaikka sitä ei muista. Pisin oli tuo merenalitus, jonka kaava menee kutakuinkin näin: 2 km alamäkeä, 2 km tasaista ja 2 km ylämäkeä.
Tunnelin hinta oli tullut maksettua jo parisen vuotta sitten, koska siitä ei enää peritty maksua. Päivänvalossa näki, kuinka tieura oli paikoin aivan sulaa ja kyllähän sen nastoistaki kuuli. Vastaantulijoita ei ollut montaa. Hämärä alkoi laskeutumaan niin, että lisävaloja kytkin Alta-Lakselv- tienristykseen saavuttuani.
Nyt alkoi jälleen tuon kaikkein huonoimman tieosuuden jutaaminen. Tie oli ollut kokonaan jäässä, mutta kun siihen oli levitetty suolaa, sellaisella ruiskusysteemillä, eli sellaista ruskeaa suolavettä, (merivettä + suola?), edes-takaisin heiluvalla suuttimella, niin tiestä oli paikka paikoin irronnut isoja laattoja pois. Että välillä sai etsiä tosissaan mistä kannatti mennä, pomppien laattojen ylitse, vaiko kiertää tien laidalla olevaa valkoista kapeaa nauhaa pitkin, vaarana tosin että valkoisen kohdallakin saattoin olla katkoksia, jolloin kyyti oli aika hakkaavaa. Noiden laattojen korkeus kun oli luokkaa 5cm tai jopa enemmänkin!
Vastaantuleviakin oli tällä päätiellä jo enemmän, joten kun auto tuli vastaan, piti oma vauhti hiljentää tosi hiljaiseksi, koska laattojen sijaintia, tai niiden puuttumisia, ei voinut varmuudella nähdä. Mutta selvisin sitten siitäkin. Tulin Lakselviin ja ajoin suoraan lentokentän tietä pitkin antiikkiliikkeen pihamaalle. Tuon saman tien varrella muuten sijaitsee MC Lakselvin kerhotalo, jonka ovea en kuitenkaan tällä kertaa mennyt kolkuttelemaan, kuten joskus olen tehnyt....."Herätys, ajokelit on jo alkaneet". Jatkakoot nukkumistaan......
Antiikkiliikkeestä ei mukaan tarttunut mitään, koska netin kuvat olivat vanhoja, (kas kummaa), ja Arabian sarjoista rouva ei tohtinut myydä osia, koko 18 osainen setti, olisi pitänyt ostaa kokonaan.....
No jostain syystä ei sitten kauppoja tehty. Tuuli oli nyt kova, sen huomasi kun käynnistelin Gessua siinä kentänlaidalla ja tuumaisin josko piti vielä käydä tankilla. Karasjoelle kun olisi matkaa n 85km. Takaisin vain keskustan huoltamolle josta kaakaon sijaan sain kuppiini kahvia. No ei kai se yksi kuppi nyt sitten riippuvuutta aiheuta, kun samalla otin vielä rusinapullankin. Pihalle päästyäni, asensin kypärääni vielä lisävalon paikoilleen, ja nopeasti vielä pihamaalla, sen testaus. Kaikki oli nyt valmiina nopeaan ajoon kohti Karasjokea, jossa kypärävalon keilaani osuikin hirvi! ...jatkuu...
Bussit ja muu väki jäi siispä taakse katselemaan lähtöämme ja sitten vain alamäkeen ja menox. Lipunmyyntikojujen luona oli hiekkaa enemmän kuin Tiasen Marokon aavikolla, mutta onneksi ei kovin montaa sataa metriä. Keli oli ollut todellakin armollinen, ei millään olisi voinut kuvitella että +2c temperatureissa mentiin, vaikka oli helmikuu, aikana jolloin pitäisi olla kaikkein kovimmat pakkaset , eikä tuultakaan? Helppoa ajoa ja pien olimmekin jälleen siinä puomilla, Skarsvåg:in risteyksessä josta aamulla lähdettiin. Moikkasin aura-autolle ja nyt sitten alkoi se "reilumpi" ajo takaisin Honnigsvåg:iin ja sieltä edelleen Lakselviin jonne oli tarkoitus ennättää hämärän rajamailla.
Mutta sitten eräässä mutkassa, meinasi GS alkaa vauhdista huilaamaan, vaikka tänään ei vielä oltu jutailtu pitkään. Kun tulimme alamäessä sellaiseen laajaan mutkaan, oli siinä kahdenlaista karhinuraa. Koko tie oli vedetty normikarhilla koko sen tien leveydeltä, mutta sitten, jostain syystä, keskellä tieuraa olikin sellaisen kumisaappaan terän leveysen, kapeamman karhinura ura myös ja se olikin n 3-5 cm syvempi kuin tie muutoin. Ja juuri siinä mutkan kohdalla, kun mutkaan tullessa oikaisin tuota mutkaa, etunen tietenkin ohjautui siihen kapeampaan ja syvempään uraan niin, että sen 3 - 4 metriä pyörä veikin nyt miästä eikä miäs pyörää!
Aikas inhottava tunne, mutta onneksi etusen sivunastat ottivat jälleen otteen tuon uran sivusta ja etunen ohjautui siitä sitten vain ylitse. Kumman pitkään sitä piti ajosaappaita vain tuon tilanteen jälkeen tienpinnassa kiinni......Ajaessani, sitä vielä "diagnisoin" pitkään tuota tapahtunutta ja eihän siinä olisi loppupeleissä kuitenkaan kuinkaan käynyt. Nopeutta ei ollut kuin about 50-60km ja kun tie oli luminen ja jäinen, niin siinähän sitä vain olisi pyörän kallistuessa miettinyt että: "no pitipäs sattua", "ai harmi kun nyt menee lisävalot pois suuntauksesta", tms. jotain vastaavaa. Tai korkeintaan nuo omavärkkäämäni, reilunkokoiset käsisuojat olisi ehkäpä sitten repeytyneet samalla kun olisi odottanut että milloinkas tässä tämä vauhti pysähtyy, kyljellään ja sivulaukun varassa kun siinä tulisin mutkamäkeä alas.
Tulin jälleen Honnigsvåg:iin, siihen päätien risteykseen ja kaasuttelin Vandrarheimin ohitse ensimmäiseen tunnellin, kun yllättäen tunnellissa seisoikin kuorma-auto. Olin jo ennättänyt unohtaa nuo automaattiportit, nuo jotka sulkeutuivat sekä avautuivat itsestään. No, en ohittanut sitä, koska tunnelissa ajan itse vain n 60km/h nopeudella, niin suotta tässä vuoronperään ohitteluja. Tunneleita oli yhteensä 6 kpl:tta, vaikka sitä ei muista. Pisin oli tuo merenalitus, jonka kaava menee kutakuinkin näin: 2 km alamäkeä, 2 km tasaista ja 2 km ylämäkeä.
Tunnelin hinta oli tullut maksettua jo parisen vuotta sitten, koska siitä ei enää peritty maksua. Päivänvalossa näki, kuinka tieura oli paikoin aivan sulaa ja kyllähän sen nastoistaki kuuli. Vastaantulijoita ei ollut montaa. Hämärä alkoi laskeutumaan niin, että lisävaloja kytkin Alta-Lakselv- tienristykseen saavuttuani.
Nyt alkoi jälleen tuon kaikkein huonoimman tieosuuden jutaaminen. Tie oli ollut kokonaan jäässä, mutta kun siihen oli levitetty suolaa, sellaisella ruiskusysteemillä, eli sellaista ruskeaa suolavettä, (merivettä + suola?), edes-takaisin heiluvalla suuttimella, niin tiestä oli paikka paikoin irronnut isoja laattoja pois. Että välillä sai etsiä tosissaan mistä kannatti mennä, pomppien laattojen ylitse, vaiko kiertää tien laidalla olevaa valkoista kapeaa nauhaa pitkin, vaarana tosin että valkoisen kohdallakin saattoin olla katkoksia, jolloin kyyti oli aika hakkaavaa. Noiden laattojen korkeus kun oli luokkaa 5cm tai jopa enemmänkin!
Vastaantuleviakin oli tällä päätiellä jo enemmän, joten kun auto tuli vastaan, piti oma vauhti hiljentää tosi hiljaiseksi, koska laattojen sijaintia, tai niiden puuttumisia, ei voinut varmuudella nähdä. Mutta selvisin sitten siitäkin. Tulin Lakselviin ja ajoin suoraan lentokentän tietä pitkin antiikkiliikkeen pihamaalle. Tuon saman tien varrella muuten sijaitsee MC Lakselvin kerhotalo, jonka ovea en kuitenkaan tällä kertaa mennyt kolkuttelemaan, kuten joskus olen tehnyt....."Herätys, ajokelit on jo alkaneet". Jatkakoot nukkumistaan......
Antiikkiliikkeestä ei mukaan tarttunut mitään, koska netin kuvat olivat vanhoja, (kas kummaa), ja Arabian sarjoista rouva ei tohtinut myydä osia, koko 18 osainen setti, olisi pitänyt ostaa kokonaan.....
No jostain syystä ei sitten kauppoja tehty. Tuuli oli nyt kova, sen huomasi kun käynnistelin Gessua siinä kentänlaidalla ja tuumaisin josko piti vielä käydä tankilla. Karasjoelle kun olisi matkaa n 85km. Takaisin vain keskustan huoltamolle josta kaakaon sijaan sain kuppiini kahvia. No ei kai se yksi kuppi nyt sitten riippuvuutta aiheuta, kun samalla otin vielä rusinapullankin. Pihalle päästyäni, asensin kypärääni vielä lisävalon paikoilleen, ja nopeasti vielä pihamaalla, sen testaus. Kaikki oli nyt valmiina nopeaan ajoon kohti Karasjokea, jossa kypärävalon keilaani osuikin hirvi! ...jatkuu...
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
AIkaisemmin tapahtunutta: Pihalle päästyäni, asensin kypärääni vielä lisävalon paikoilleen, ja nopeasti vielä pihamaalla, sen testaus. Kaikki oli nyt valmiina nopeaan ajoon kohti Karasjokea, jossa kypärävalon keilaani osuikin hirvi! Mutta nyt oltiin siis vielä Banakin kentän kupeella, tuo niksmannien sota-ajan strategisesti ehkäpä tärkeimmän lentotukikohdan vierellä josta lähtivät JU-88 koneillaan tavoittelemaan Barentsinmeren PQ-saattueitaan ja sen myötä rautaristejään joko tammenlehvien tai sitten kuten yleensä siinä kävi, vain kunnialaukausten kera, eikä se ristikään ollut kuin puuta....
Mutta nyt oli pimeää, tuuli vastainen ja temperature -6´c ja kohti Karasjokea siis mentiin. Tunturiylängöllä tuli vain muutamia autoja, rekkoja lähinnä, vastaan. GS:n omat valot eivät ole kaksiset, joten kaatumarautojen sumarit olivat nyt poikaa, tuon "katolla" olevan ~1600 lumenin valonheittimen lisäksi. Sillä olikin hyvä tsiigailla tien reunoja, paikoissa joissa näkyi kelkkojen ja / tai porojen jälkiä, josko sieltä tulisi tokka tielle asti !
Karasjoki tulikin nopeampaan vastaan, kuin valoisalla? Ei ollut tarvetta tankata, eikä muutenkaan takapuoli ollut puutunut. Kummasti sitä vain GS:n satularungolle sitä kankku tottuu, kun riittävästi vain jutaa. Tosin olihan mulla siinä vielä tuo porontaljanpala. Vaan ei edes wc:ssä käyntitarvetta, mitä kun on kehittynyt erinäisistä syistä ns. "matkarakko"
Kylän läpi vaan vauhdilla, kuten niksmannit vuonna -40. Ei siinä paljon muuta liikettä ollut muutenkaan, mikä nyt vain tuo yksi ja sama Statoil siinä keskellä taajamaa. Sillan yli alas ja vitos vaihde päälle ja etunen kohti Karigasniemeä, jonne saapuisinkin aivan mielessäni laskeman aikatauluni mukaisesti, eli suomen aikaan n 20:00...
Mutta sitten erään mutkan jälkeen ja kotilon tullessa vastaan, huomaan ajovaloissani jotain liikettä vasemmassa tienreunassa!! Vastaantulevan auton johdosta, en saanut tarkkaa havaintoa, mutta samalla kun käännän "katseen" tuon jonkun suuntaan, kypärävalossa juoksee ISO hirvi valkoiset "sukat" jalassaan, ja onneksi pois tieltä ! Kohtaamani auto, ei varmasti tiedostanut mitä tuossa tapahtui koska tilanne oli niin nopeasti ohitse, etten ennättänyt autoilijaakaan valoilla varoittaa! Mutta olipas kypärivalosta todella hyötyä, harmi kun en ollut aikaisempina jutausvuosina tuota älynnyt hommata.
Tulin rajasillalle ja siitä hiljalleen jonkin Karigasniemen kangas-sekatavara-sydeemi-liikkeen pihalle jossa en vieläkään tankannut, mutta nyt kaivoin puhelimeni sisätaskustani esille soittaakseni vaimolleni. Liikkeen ikkunassa syntyi elämää, kun kypärähuppuinen tummiin muutenkin pukeutunut hemmo, seisoo ikkunan lähettyvillä...
Myyjä tsiigaa useampaan kertaa meikäläistä ja heti kun katson takaisin, äkkiä kääntääkin päänsä, että ei tässä mitään katsella.. Tätä toistuu puhelini aikana varmasti 6- 9 kertaa, kunnes lopetan puhelun ja myyjä tulee ovelle: "tuutsie sissään?" -myyjä hihkaisee minulle, ja kun vastaan etten taida tulla, jatkaa hän: "ootsie aikas hurjamies" moottorpyär'ällä - oot kevväin ensimmäinen moottorpyö´äilijä" ! Miten somasti tuo tyttö noita sanojaan muotoili, että oli se aivan kuin hunajaa korville pitkällisen ajoviimasuhinan jälkeen..... Teki mieli sanoa jotta "sanokko vielä uudestaan , kun teki niin hyvää" - vaan en sitten sanonut
Miepä vastaankin nyt jotta "no voitinkos sitten jotain"? - Tyttö vastaa: " no voitha sie tulla kahvit juomaa, mie tarjoon net"...... Vaan kun en ollut kahvi-immeisiä, niin kiitän kohteliaasti, kumarran nopiaan ja kerron jatkavani vielä Kaamasen Jokitörmälle, kun lupasin olla siellä ysiltä viimeistään...
No nyt sitten tyttö sulki sitten ovensa, laittoi ihan lukkoon asti, koska kellokin oli jo 20:20 ja kiinnihän se piti mennäkkin jo 20:00. Tosin ei se ole lapissa nii nuukaa....tokko mikään muukaan.
Nyt sitten kypärivalo sai taas työtä pitkässä ja suorassa ylämäessä joka heti alkaa kun kylältä lähdetään jutamaan kohti Kaamasta , ja Kaamasesta puheenollen, siellähän ne niksmannit piti myös aika suurta lentotukikohtaa ja miten monet turistit ovat sen kentän ohi ajaneet, eikä ole sattumosin edes kypäri kääntynyt sillä kohtaa, että olisi luullut tuommoisen 1.5km pitkän pätkän nyt tielle näkyvän, tai jos ei itse pätkää, niin ainakin net kaikki kaivannot, parakinpohjat jne, mitä kaivantoja siinä tien vieressä nyt niitä onkaan. Mutta nuo oli tietenkin niitä' kesähommia ja meikäläinen jatkoi nyt Jokitörmälle, jossa odotti se sama, "vakio" petipaikka päärakennuksen yläkerrassa. Yhden kerran siellä oli seinänaapurina mulla yksi Mivako, japanialainen tyttö, ihan tullut noita revontulia katsomaan. Ajatelkaa, tulla siis Japanista asti katsomaan pelkästään revontulia ! No nähtiinkö sitten niitä, no hyvin nähtiin vaikka oli pakkanen ja kaikki....jatkuu....
Mutta nyt oli pimeää, tuuli vastainen ja temperature -6´c ja kohti Karasjokea siis mentiin. Tunturiylängöllä tuli vain muutamia autoja, rekkoja lähinnä, vastaan. GS:n omat valot eivät ole kaksiset, joten kaatumarautojen sumarit olivat nyt poikaa, tuon "katolla" olevan ~1600 lumenin valonheittimen lisäksi. Sillä olikin hyvä tsiigailla tien reunoja, paikoissa joissa näkyi kelkkojen ja / tai porojen jälkiä, josko sieltä tulisi tokka tielle asti !
Karasjoki tulikin nopeampaan vastaan, kuin valoisalla? Ei ollut tarvetta tankata, eikä muutenkaan takapuoli ollut puutunut. Kummasti sitä vain GS:n satularungolle sitä kankku tottuu, kun riittävästi vain jutaa. Tosin olihan mulla siinä vielä tuo porontaljanpala. Vaan ei edes wc:ssä käyntitarvetta, mitä kun on kehittynyt erinäisistä syistä ns. "matkarakko"
Kylän läpi vaan vauhdilla, kuten niksmannit vuonna -40. Ei siinä paljon muuta liikettä ollut muutenkaan, mikä nyt vain tuo yksi ja sama Statoil siinä keskellä taajamaa. Sillan yli alas ja vitos vaihde päälle ja etunen kohti Karigasniemeä, jonne saapuisinkin aivan mielessäni laskeman aikatauluni mukaisesti, eli suomen aikaan n 20:00...
Mutta sitten erään mutkan jälkeen ja kotilon tullessa vastaan, huomaan ajovaloissani jotain liikettä vasemmassa tienreunassa!! Vastaantulevan auton johdosta, en saanut tarkkaa havaintoa, mutta samalla kun käännän "katseen" tuon jonkun suuntaan, kypärävalossa juoksee ISO hirvi valkoiset "sukat" jalassaan, ja onneksi pois tieltä ! Kohtaamani auto, ei varmasti tiedostanut mitä tuossa tapahtui koska tilanne oli niin nopeasti ohitse, etten ennättänyt autoilijaakaan valoilla varoittaa! Mutta olipas kypärivalosta todella hyötyä, harmi kun en ollut aikaisempina jutausvuosina tuota älynnyt hommata.
Tulin rajasillalle ja siitä hiljalleen jonkin Karigasniemen kangas-sekatavara-sydeemi-liikkeen pihalle jossa en vieläkään tankannut, mutta nyt kaivoin puhelimeni sisätaskustani esille soittaakseni vaimolleni. Liikkeen ikkunassa syntyi elämää, kun kypärähuppuinen tummiin muutenkin pukeutunut hemmo, seisoo ikkunan lähettyvillä...
Myyjä tsiigaa useampaan kertaa meikäläistä ja heti kun katson takaisin, äkkiä kääntääkin päänsä, että ei tässä mitään katsella.. Tätä toistuu puhelini aikana varmasti 6- 9 kertaa, kunnes lopetan puhelun ja myyjä tulee ovelle: "tuutsie sissään?" -myyjä hihkaisee minulle, ja kun vastaan etten taida tulla, jatkaa hän: "ootsie aikas hurjamies" moottorpyär'ällä - oot kevväin ensimmäinen moottorpyö´äilijä" ! Miten somasti tuo tyttö noita sanojaan muotoili, että oli se aivan kuin hunajaa korville pitkällisen ajoviimasuhinan jälkeen..... Teki mieli sanoa jotta "sanokko vielä uudestaan , kun teki niin hyvää" - vaan en sitten sanonut
Miepä vastaankin nyt jotta "no voitinkos sitten jotain"? - Tyttö vastaa: " no voitha sie tulla kahvit juomaa, mie tarjoon net"...... Vaan kun en ollut kahvi-immeisiä, niin kiitän kohteliaasti, kumarran nopiaan ja kerron jatkavani vielä Kaamasen Jokitörmälle, kun lupasin olla siellä ysiltä viimeistään...
No nyt sitten tyttö sulki sitten ovensa, laittoi ihan lukkoon asti, koska kellokin oli jo 20:20 ja kiinnihän se piti mennäkkin jo 20:00. Tosin ei se ole lapissa nii nuukaa....tokko mikään muukaan.
Nyt sitten kypärivalo sai taas työtä pitkässä ja suorassa ylämäessä joka heti alkaa kun kylältä lähdetään jutamaan kohti Kaamasta , ja Kaamasesta puheenollen, siellähän ne niksmannit piti myös aika suurta lentotukikohtaa ja miten monet turistit ovat sen kentän ohi ajaneet, eikä ole sattumosin edes kypäri kääntynyt sillä kohtaa, että olisi luullut tuommoisen 1.5km pitkän pätkän nyt tielle näkyvän, tai jos ei itse pätkää, niin ainakin net kaikki kaivannot, parakinpohjat jne, mitä kaivantoja siinä tien vieressä nyt niitä onkaan. Mutta nuo oli tietenkin niitä' kesähommia ja meikäläinen jatkoi nyt Jokitörmälle, jossa odotti se sama, "vakio" petipaikka päärakennuksen yläkerrassa. Yhden kerran siellä oli seinänaapurina mulla yksi Mivako, japanialainen tyttö, ihan tullut noita revontulia katsomaan. Ajatelkaa, tulla siis Japanista asti katsomaan pelkästään revontulia ! No nähtiinkö sitten niitä, no hyvin nähtiin vaikka oli pakkanen ja kaikki....jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Ilta oli pimeä, no tietenkin oli, mutta ei ollut "syksyinen yö", eikä pakkastakaan matkalla, kuin alimmillaan joku
-6´5c. Gessu jäi putki naksuen samaan paikkaan Jokitörmän päärakennuksen eteen huilaamaan, toki sivujalallensa ja itse siirryin samaan omaan yläkerran huoneeseen syömään ja sitten pikku hilijaa yöpuulle. Kello oli jotain 22:00 tms. mutta sehän sai olla mitä vaan tai olla olematta mitään. Jutailemaan tänne olin tullut eikä mitään aikataulua ollut, eikä tule olemaankaan, enää......( hope so )...
Yö meni nopiaan ja nukuin tavallista pitempään. Päivän ajomatka oli joitain alle 400km, mikä ei olisi mitään, sinne samaan Gasthous Ranuan majoitukseen oli tarkoitus seuraavaksi siirtyä. Gessun vasemman puoleinen stefa, ei sitten näemmä ollutkaan vuotanut, vaikka ennen taipaleelle lähtöä, olin siihen stefan alle sitonut ensisiteen orastavaa vuotoa varten? Oli se vuodolta kotona näyttänyt ja ensisiteen tehtävänä oli tietenkin estää stefaöljyjen roikuminen ja valuminen jarrusatulalle ja siitä edelleen paloille ja levylle. Tosin, eihän sitä talvikeleillä jarruilta täyttä tehoa välttämättä missään edes tarvita, mutta mitä niitä suotta huonontaakkaan.
Kaamanen-Inari-Ivalo. No tuolla välillä eipä mitään ihmeitä näkynyt, mutta poroja kylläkin. Oli ensin aika runsaslukuinen lauma siinä Karhunpesän kiven jälkeen, about pari-kolme km, kun vastaantuleva pakettiauto väläytteli valoja, niin siitä aloin himmailemaan, tosin, noita vastaantulijoiden valoja väläyttelevät motoristit, rekkahemmot, mp-kylmäajajia säälivät, jne, yms, eli valoja monet väläyttelee, vaikka ei mitään vaaraakaan välttämättä ole edessä, haluavat vaan siten kiinnittää huomiota ohjaamoon, josta sitten eleillään, tms. muutoin sormilla näyttelevät kaikenlaista mistä ei voi aina vauhdissa saada selvää. Huvinsa kullakin...
Mutta siis nyt oli porolauma edessä, ja ei siinä mitään sen vaarallisempaa ollut, muuta kuin että jonkin matkaa sitten niiden perässä ajettiin, kunnes ne lopulta äkkäsivät siirtyä tieltä pois. Pimeällä tilanne olisi tietenkin ollut toinen Ivalo-Saariselkä välillä oli toinen ja kolmaskin poroporukka, vaan ne olivat tien laidalla jo valmiina niin että ei vaihteisiin edes tarvinnut koskea. Saariselkä-Tankavaara-Vuotso. Tuolla välillä ei silläkään sitten ollut tapahtumia. Mutta bensavalo alkoi vihdoinkin loistaa, joten nyt oli sitten tankattava Vuotson K-marketin automaatilla. Pakkasta oli nyt -8.6c ja ajattelinkin, että otan tankkauksen jälkeen termarin esille ja syön eväsleivät mitä kotoa asti olin säästellyt. Menin sisälle kuitenkin ensin maksamaan tuon bentsiinin...
"OOT kevvään ensimmäinen motoristi" - sano kassatyttö! No mie siihen osasin jo kokemuksella vastata: "no mitä s mie sitten oikein voitin"? "No kahvit mie siulle tarjoan -otakko" ? No, sanoin jotta en osaa kahvitella, mutta jos oikein kaakaot saan, niin otan...ja otinkin sitten. Ja kun vielä kehtasin kysyä siinä kaakaomukia sekoitellessa, että saanko hakea eväsleivätkin, niin olisi hyvä. Tyttö antoi luvan ja nythän se olikin soma siellä kahviossa oikein seisoa ja syödä eväsleivät kuuman kaakaon kera, ilman että omaa kuumaa termaria tarvisi availla...
Kiitin vielä kovasti ja moneen eri kertaan, ja lupasin tehdä tuosta tankkauksesta täällä oikein tavankin, että aina tästä lähin kun jutaan ohitse, niin pysähyn. Ja tyttö lupasi vielä senkin, että aina kevvään ensimmäinen mp-ohjasta saa net kahvit tai kaakaot......mut tämän vuoden -2014 siis ne meni jo.
Vuotso-Sodankylä- väli oli sitten sellaista "seilaamista" ja sen valkoisen jääpinnan metsästystä. Vuoroin mentiin pientareelle, vuoroin keskiviivalle ja väliin vastaantulijoiden kaistallakin, mitä kun ei siellä liikennettä juuri mitään ollut. Mutta sitten vihdoin Sodankylä-Kemijärvi-välillä, se olikin sitten aivan jotain muuta. Kenties koko jutausreissun paras pätkä mennen-tullen. Aivan valkoisena koko tie niin että vain pieni lumipöly leijaili vielä pitkään ohi mistä vaan surautettuani
Sai päästellä sen sataa koko pätkän, eikä ollut pelkoa nastojen kulumisista, ei vastaan tulevista, ei edes poroporukoita näkynyt! Oli kuitenkin sopivasti mutkaakin, tai eihän nuo kuudessakympissä olisi mutkilta tuntunut, mutta kun nyt ei mentykkään kuuttakymppiä 
Kemijärvellä ei muuta kuin tankkaus, vähän nyt sitä omaa kuumaa vettä johon kaakaot sekaan, sekä loput eväsleivät ja keksit tiätysti jälkiruuaksi. Ja sitten, taas aivan mainiota pätkää Kemijärveltä Luusuan tekoaltaan kautta sinne Ranualle ennen pimeän tuloa. Oli tiukkaakin mutkaa, järvikannasta, komeita kapeikkoja, ylä- ja alamäkeä, että suosittelen tuon "ikuisen" 4-tien sijaan. Tosin, olin tätä samaa reittiä jutaillut aikeisemminkin, mutta ei tuota aina muistanyt, miten hyvä tämä olikaan!
Ranualla sama kuvio toistui, kuten tullessakin: soitto ovinumeroon, Susanna tuli antamaan avaimen, kamat sisään, paitsi....nyt kerroin, että haluaisin kuitenkin lämmittää sen rantasaunan, mitä tulomatkalla olin jo harkinnut...olkoonkin, että vedet piti itse kantaa ja sauna oli puulämmitteinen, (siis se oikea malli !).
Menin saunalle katsomaan, mitä siellä oli, oliko edes puita? Olihan siellä, mutta pesuhuoneessa oli 3 pesusaavia jäätynyt ja aivan umpijäässä! No, myös muuripata oli jäässä, mutta eipähän tarvinnut kantaa vettä pataan, vain tuli alle ja kohta se olisi sula! Avantoa ei ollut, mutta en sitä lähde kyllä itsekkään kirveellä hakkaamaan, oli se kirves tuossa kyllä. Tulet padan ja kiukaan alle, sillä välin menin huoneeseeni katselemaan Sotchin Olympialaisten avajaisia. Huomenna olisi sitten vihdoin sen Talvirallin vuorokin siellä Paltamossa....Jatkuu....
-6´5c. Gessu jäi putki naksuen samaan paikkaan Jokitörmän päärakennuksen eteen huilaamaan, toki sivujalallensa ja itse siirryin samaan omaan yläkerran huoneeseen syömään ja sitten pikku hilijaa yöpuulle. Kello oli jotain 22:00 tms. mutta sehän sai olla mitä vaan tai olla olematta mitään. Jutailemaan tänne olin tullut eikä mitään aikataulua ollut, eikä tule olemaankaan, enää......( hope so )...
Yö meni nopiaan ja nukuin tavallista pitempään. Päivän ajomatka oli joitain alle 400km, mikä ei olisi mitään, sinne samaan Gasthous Ranuan majoitukseen oli tarkoitus seuraavaksi siirtyä. Gessun vasemman puoleinen stefa, ei sitten näemmä ollutkaan vuotanut, vaikka ennen taipaleelle lähtöä, olin siihen stefan alle sitonut ensisiteen orastavaa vuotoa varten? Oli se vuodolta kotona näyttänyt ja ensisiteen tehtävänä oli tietenkin estää stefaöljyjen roikuminen ja valuminen jarrusatulalle ja siitä edelleen paloille ja levylle. Tosin, eihän sitä talvikeleillä jarruilta täyttä tehoa välttämättä missään edes tarvita, mutta mitä niitä suotta huonontaakkaan.
Kaamanen-Inari-Ivalo. No tuolla välillä eipä mitään ihmeitä näkynyt, mutta poroja kylläkin. Oli ensin aika runsaslukuinen lauma siinä Karhunpesän kiven jälkeen, about pari-kolme km, kun vastaantuleva pakettiauto väläytteli valoja, niin siitä aloin himmailemaan, tosin, noita vastaantulijoiden valoja väläyttelevät motoristit, rekkahemmot, mp-kylmäajajia säälivät, jne, yms, eli valoja monet väläyttelee, vaikka ei mitään vaaraakaan välttämättä ole edessä, haluavat vaan siten kiinnittää huomiota ohjaamoon, josta sitten eleillään, tms. muutoin sormilla näyttelevät kaikenlaista mistä ei voi aina vauhdissa saada selvää. Huvinsa kullakin...
Mutta siis nyt oli porolauma edessä, ja ei siinä mitään sen vaarallisempaa ollut, muuta kuin että jonkin matkaa sitten niiden perässä ajettiin, kunnes ne lopulta äkkäsivät siirtyä tieltä pois. Pimeällä tilanne olisi tietenkin ollut toinen
Ivalo-Saariselkä välillä oli toinen ja kolmaskin poroporukka, vaan ne olivat tien laidalla jo valmiina niin että ei vaihteisiin edes tarvinnut koskea. Saariselkä-Tankavaara-Vuotso. Tuolla välillä ei silläkään sitten ollut tapahtumia. Mutta bensavalo alkoi vihdoinkin loistaa, joten nyt oli sitten tankattava Vuotson K-marketin automaatilla. Pakkasta oli nyt -8.6c ja ajattelinkin, että otan tankkauksen jälkeen termarin esille ja syön eväsleivät mitä kotoa asti olin säästellyt. Menin sisälle kuitenkin ensin maksamaan tuon bentsiinin..."OOT kevvään ensimmäinen motoristi" - sano kassatyttö! No mie siihen osasin jo kokemuksella vastata: "no mitä s mie sitten oikein voitin"? "No kahvit mie siulle tarjoan -otakko" ? No, sanoin jotta en osaa kahvitella, mutta jos oikein kaakaot saan, niin otan...ja otinkin sitten. Ja kun vielä kehtasin kysyä siinä kaakaomukia sekoitellessa, että saanko hakea eväsleivätkin, niin olisi hyvä. Tyttö antoi luvan ja nythän se olikin soma siellä kahviossa oikein seisoa ja syödä eväsleivät kuuman kaakaon kera, ilman että omaa kuumaa termaria tarvisi availla...
Kiitin vielä kovasti ja moneen eri kertaan, ja lupasin tehdä tuosta tankkauksesta täällä oikein tavankin, että aina tästä lähin kun jutaan ohitse, niin pysähyn. Ja tyttö lupasi vielä senkin, että aina kevvään ensimmäinen mp-ohjasta saa net kahvit tai kaakaot......mut tämän vuoden -2014 siis ne meni jo.
Vuotso-Sodankylä- väli oli sitten sellaista "seilaamista" ja sen valkoisen jääpinnan metsästystä. Vuoroin mentiin pientareelle, vuoroin keskiviivalle ja väliin vastaantulijoiden kaistallakin, mitä kun ei siellä liikennettä juuri mitään ollut. Mutta sitten vihdoin Sodankylä-Kemijärvi-välillä, se olikin sitten aivan jotain muuta. Kenties koko jutausreissun paras pätkä mennen-tullen. Aivan valkoisena koko tie niin että vain pieni lumipöly leijaili vielä pitkään ohi mistä vaan surautettuani
Sai päästellä sen sataa koko pätkän, eikä ollut pelkoa nastojen kulumisista, ei vastaan tulevista, ei edes poroporukoita näkynyt! Oli kuitenkin sopivasti mutkaakin, tai eihän nuo kuudessakympissä olisi mutkilta tuntunut, mutta kun nyt ei mentykkään kuuttakymppiä Kemijärvellä ei muuta kuin tankkaus, vähän nyt sitä omaa kuumaa vettä johon kaakaot sekaan, sekä loput eväsleivät ja keksit tiätysti jälkiruuaksi. Ja sitten, taas aivan mainiota pätkää Kemijärveltä Luusuan tekoaltaan kautta sinne Ranualle ennen pimeän tuloa. Oli tiukkaakin mutkaa, järvikannasta, komeita kapeikkoja, ylä- ja alamäkeä, että suosittelen tuon "ikuisen" 4-tien sijaan. Tosin, olin tätä samaa reittiä jutaillut aikeisemminkin, mutta ei tuota aina muistanyt, miten hyvä tämä olikaan!
Ranualla sama kuvio toistui, kuten tullessakin: soitto ovinumeroon, Susanna tuli antamaan avaimen, kamat sisään, paitsi....nyt kerroin, että haluaisin kuitenkin lämmittää sen rantasaunan, mitä tulomatkalla olin jo harkinnut...olkoonkin, että vedet piti itse kantaa ja sauna oli puulämmitteinen, (siis se oikea malli !).
Menin saunalle katsomaan, mitä siellä oli, oliko edes puita? Olihan siellä, mutta pesuhuoneessa oli 3 pesusaavia jäätynyt ja aivan umpijäässä! No, myös muuripata oli jäässä, mutta eipähän tarvinnut kantaa vettä pataan, vain tuli alle ja kohta se olisi sula! Avantoa ei ollut, mutta en sitä lähde kyllä itsekkään kirveellä hakkaamaan, oli se kirves tuossa kyllä. Tulet padan ja kiukaan alle, sillä välin menin huoneeseeni katselemaan Sotchin Olympialaisten avajaisia. Huomenna olisi sitten vihdoin sen Talvirallin vuorokin siellä Paltamossa....Jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Mää oon jo menny sekasin, mut niin on tuo säätyyppikin, et ei kai haittaa vaikka tulee vähän "jälkijunassa" tää
SHOWTIME II
SHOWTIME II
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Tulet padan ja kiukaan alle, sillä välin menin huoneeseeni katselemaan Sotchin Olympialaisten avajaisia. Huomenna olisi sitten vihdoin sen Talvirallin vuorokin siellä Paltamossa..Saunassa alkoi olemaan jo kunnon löylyt ja kas kummaa, muuripadan vesikin oli jo kuumaa, vaikka siellä veden keskellä lillui vielä semmoinen ison kissan kokoinen jäämöhkäle, jonka nostin sieltä pesuhuoneen lattialle sulamaan. Kolmesta vesisaavista sain pelastettua kaksi, kun kumosin ne ylösalaisin ja toisesta humpsahti heti sen sisältöjää lattialle pamahtaen, toisen vielä jäädessä kiinni saavin pohjaan. Mutta tuo yksi oli jo jäätynyt halki jo alkutalvesta kaiketi ?
Lautelle pitkälleen ja aaah....tulipa vain Málagan RT-ajot jotenkin yks-kaks mieleen....!
Piti vain varoa ettei uni päässyt yllättämään, kiuas naksui ja pakkui, vähän niinkuin Gessun putkikin, välillä.
Pesuvettä riitti ja sitten vain sisälle syömään ja nukkumaan. Ei siinä ihmeemmin tarvinnut muuta enää voimistella, tosin kuten nuo avajaishemmot tuolla Sohtsissa..z.zzzz..zzzzzzz.
Aamulla nixi laittoi txt-viestin että oli lähtenyt tulemaan jo 05:30 Ylitorniosta, mutta Roi:n jälkeen, tie olikin tukossa! Oli nimittäin turverekka syttynyt palamaan ja sehän tukki koko tien Ranualle. Arvioitu läpipääsyaika joskus, ei mitään havaintoa? No, pitipäs sattua sitten ! Tosin, tiesin ettei hää jää sinne ihmettelemään, kuten ei jäänytkään, vaan oli naputellut naviin vaihtoehtoisen reitin ja sehän olikin sitten seikkailu konsanaan....
Oli nimittäin yöllä satanut sen verran uutta lunta, ettei nastat oikein pääsyt puremaan ja huhujen mukaan, olisi sitten muutamia, tai ainakin pari kertaa Adventure ollut huilausasennossa, tosin tämä on vain huhua!
Mutta joskus 10:00 aikoihin aloin kuuntelemaan kun boxeri surisi Gasthousen pihaan ja ei muuta kuin kuumaa kuppiin ja ajokamppeita vähän löysemmälle, sillä aikaa kun itse vastaavasti laittelin niitä päälleni. Oli aika lähteä taipaleella Paltamoon, sinne Talviralliin jonne nyt viimein oltiin menossa!
Pian pihamaalla kävi kaksi boxeria ja nastat alkoivat ropisemaan asfalttiin. Oli lunta tullut täälläkin mutta kylän tiet oli osin sulana. Mutta sitten kun otimme suunnaksi Pudasjärven, oli cruise vauhti about 100km/h. Tosin kauan ei sitä voitu ylläpitää, kun näkyvyys alkoi käymään huonoksi. Uutta lunta sateli nyt täälläkin, ja vastaantulevien autojen "lakanat" olivat aikas tiheää massaa, samoin kuin niiden muutamien, jotka ohittivat meidät.....jatkuu
Lautelle pitkälleen ja aaah....tulipa vain Málagan RT-ajot jotenkin yks-kaks mieleen....!
Piti vain varoa ettei uni päässyt yllättämään, kiuas naksui ja pakkui, vähän niinkuin Gessun putkikin, välillä.
Pesuvettä riitti ja sitten vain sisälle syömään ja nukkumaan. Ei siinä ihmeemmin tarvinnut muuta enää voimistella, tosin kuten nuo avajaishemmot tuolla Sohtsissa..z.zzzz..zzzzzzz.
Aamulla nixi laittoi txt-viestin että oli lähtenyt tulemaan jo 05:30 Ylitorniosta, mutta Roi:n jälkeen, tie olikin tukossa! Oli nimittäin turverekka syttynyt palamaan ja sehän tukki koko tien Ranualle. Arvioitu läpipääsyaika joskus, ei mitään havaintoa? No, pitipäs sattua sitten ! Tosin, tiesin ettei hää jää sinne ihmettelemään, kuten ei jäänytkään, vaan oli naputellut naviin vaihtoehtoisen reitin ja sehän olikin sitten seikkailu konsanaan....
Oli nimittäin yöllä satanut sen verran uutta lunta, ettei nastat oikein pääsyt puremaan ja huhujen mukaan, olisi sitten muutamia, tai ainakin pari kertaa Adventure ollut huilausasennossa, tosin tämä on vain huhua!
Mutta joskus 10:00 aikoihin aloin kuuntelemaan kun boxeri surisi Gasthousen pihaan ja ei muuta kuin kuumaa kuppiin ja ajokamppeita vähän löysemmälle, sillä aikaa kun itse vastaavasti laittelin niitä päälleni. Oli aika lähteä taipaleella Paltamoon, sinne Talviralliin jonne nyt viimein oltiin menossa!
Pian pihamaalla kävi kaksi boxeria ja nastat alkoivat ropisemaan asfalttiin. Oli lunta tullut täälläkin mutta kylän tiet oli osin sulana. Mutta sitten kun otimme suunnaksi Pudasjärven, oli cruise vauhti about 100km/h. Tosin kauan ei sitä voitu ylläpitää, kun näkyvyys alkoi käymään huonoksi. Uutta lunta sateli nyt täälläkin, ja vastaantulevien autojen "lakanat" olivat aikas tiheää massaa, samoin kuin niiden muutamien, jotka ohittivat meidät.....jatkuu
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
PetePekka sanoi:Minä en ainakaan saa tuota videota aukeamaan... En täältä enkä suoraan tuubista...?!?
Was, mitä kummaa =? No entä mites soittolistan kautta?
) ovat auenneet normaalisti 