ns. woblaus..

[Sandels]

Näinhän ne tarkemmin eriteltynä taitaa mennä. Rautahevon vikurointi eri muodoissaan lienee molemmille yhteistä.

Slap 'n wobble!

 

[Ekku]

kyllä ne 70-luvun Suzukitkin "woblaa".

Mulla oli aikoinaan Suzuki gt500, joka aloitti tuon woblaamisen aina kun keula hieman keveni tien pinnasta jostain nyppylästä tai töyssystä.

Ja näitä "kevennyksiä" sattui harva se päivä johtuen 70-luvun japanilaisesta "iskunvaimmennuksesta", eli siis jäykät jouset ilman vaimennusta.

Tallissa olisi työn alla (ollut kesken jo 4 vuotta) 73-mallinen z1 Kawasaki, joka on vielä ikävämpi ajettava. Varmaan sen takia se on keskentekoiseksi jäänytkin, koska ei minua itse asiassa enää huvita sillä edes ajaa.

Kyllä sekin vaan tuntui hyvältä, kun ei ollut paremmasta tietoa

 

[FJ20]

Mulla vatkailee jyrkässä mutkakallistuksessa ja joskus kun vain toinen käsi on tangossa. Korjautunut mulla kun otan kiinni molemmilla ja aavistuksen tasaan kaasua.

Ei kylläkään vatkaile aina.

 

[Kukkoshka]

Mulla Diversionin etupää rupeaa värisemään kun laskee noin 60km/h vauhdista tangosta irti... Eturengas on joku iänikuinen ja kulunut. Mopo on jo seisomassa ja talven aikanan pitää ostaa uudet renkaat ja sittenpähän keväällä näkee vaikuttaako rengas vatkaamiseen. Jotenkin vain muistelen että kyseistä ilmiötä ei esiintynyt viime keväänä kun eturengas oli paremmassa kunnossa  

 

[JIMJAK]

Woblaukseen/Ajo-ominaisuuksiin vaikuttaa niin moni tekijä: tie, keli, rengas, iskarit, jnejne.. että empä niihin ala puuttua.

Tärkeintä on tietysti se, miten saa woblauksen rauhoittumaan. Itselläni oli aikoinaan VF750 Honda joka tykkäs ravistella joka nopeudessa, kunnes viimein vaihdoin hyvältä näyttäneen etunakin toisenmerkkiseen. Ja sitten vaihdoinkin koko fillarin..

Mitä kovempi nopeus, sitä rajumpi vatkaus -pitää kaiketi paikkansa.
Makuasia, mutta iisillä takajarrulla eli perän laskemisella olen itse parhaiten saanu wipellykset kuriin ennen matkustajaksi ryhtymistä. Mutta kyllä kalsaripyykkiäkin on tullut

Ja EKKU!!
Myy se Z1-aihio mulle niin tulee sekin järkikäyttöön!
Et Sinä sillä kuitenkaan ala ajamaan. ?

 

[kawabata]

yksi osakohta mikä rauhoittaa pyörän kuin pyörän wobblaus- eli vipatustaipumusta on, jota ite olen kokeillut kärpiössä, tangonpäiden painot.

kun ajoin ilman painoja erästä mutkaa eräällä tutulla tiellä kohtuu kovaa, 160kmh, ja siihen isoon kuoppaan, alkoi melkoinen vipatus ja vatkaus, mutta kun kokeilin laitettuani 20g painot kärpiön stongan päihin samaa mutkaa, niin vain pienehkö niiaus oli seurauksena..

ja olen antanut itseni ymmärtää, jotta kiihdytyskuskien harrastama prätkien keventely loppuu kuulemma noihin tangonpäiden painoihin, liian vaarallista keventää väärästä kohtaa prätkää, joka esim. yli 300kmh nopeudessa alkaa vipeltää ja painojen kanssa ei ala..

tietty kuskin eläminen ja tottuminen esim. em. 70- ja 80-lukujen vehkeisiin antaa näkemystä ja rauhoittaa kokemuksen myötäleenä mieltä väpätyksiin reagoimisissa.

ja ohjausiskari on ilmeisesti näiden nykyvehkeiden huonojen ohjausgeometrioiden myötä tullut pakolliseksi mopoon kuin mopoon,, näyttää, ei niitä ennen tarvittu juurikaan, tosin z1 kawassa oli lisävarusteena valmiudet olemassa ja on yhä.

juuh, jimjakille se z1 raato, osaa ainakin hoitaa antaumuksella..

 

[JIMJAK]

Toi tankopainojuttu kuullostaa järkeenkäyvätä.
It takes two to tanko!

Kerran laitoin likviditeettikriisissä hiekkaa 2-tahtarin stongan täyteen kun ei peileistä näkynyt muuta kuin usvaa ja näpit oli kuin kumia ajolenkin jälkeen. Ja katso, sehän auttoi..

 

[Italowestern]

Woblaus johtuu useimmiten eturenkaan hetkellisestä pidon menetyksestä ja painopisteen siirtymisestä edestakaisin renkaan vasemman ja oikean laidan välillä, kun ohjaustanko ja koko etupää joutuu hyrrävoimien hakuvaikutukseen.

Erittäin vaarallinen ja yllättävä ilmiö, jonka aikana EI KOSKAAN SAA JARRUTTAA, EI LÖYSÄTÄ KAASUA LIIKAA, EIKÄ KAASUTTAA vaan siirtää painoa tasaisesti niin eteen kuin pystyy työntäen kumpaakin kättä voimakkaasti eteenpäin.

Noh tässähän nyt kävi vähän sillälailla että tuli tehtyä hätäkakkajarrutus eli kaikki kiinni mitä jarruista irtosi ja voin kertoa että woblausilmiö tuli niin yllättäin tilanteessa jossa yrität väistää eteen tuupannutta autoa että vaikka kaikki nuo ohjeet ovat todella hyviä niin allekirjoittaneelta ainekin katosi päästä kaikki mitä ikinä oli mopoilusta oppinut.... Hyvä kun muisti omaa nimeään..  

Lopputulos edelleen siellä Kone-Keskon pihalla ja ruhjeissa joita löytyy ympäri kroppaa...  

Se on yllättävän vaikeaa loputtaa jarrutus ja tasaisesti siirtää painoa eteen kun bemarin takavlot lähestyy huimaa vauhtia!  

Sen voin sanoa että olihan kamala ilmiö  

 

No tuo oma ohje oli siltä osin päin peppua, että eihän hätäjarrutuksessa voi lopettaa jarrutusta, jos ei usko voivansa väistää. Tuskin olisin itsekään tuosta sen paremmin selviytynyt. Ehkä olisin aavistuksen löysännyt jarrua hetkeksi, kuten liukkaalla, kun ote katoaa etusesta, mutta se on vain spekulaatiota.

Jos on pakko hiljentää vauhtia, niin sitten vain on. Jos siinä alkaa woblata, on se aika paska tsägä ja nurinhan siinä helposti menee.

Koeta tsempata.

 

[Italowestern]

Mulla balde (02) woblaa  Motoparkissa kahdessa paikkaa:

1) ns bussibysäkin ulostulo, kun saan nopeuden kelattua siinä about 200-210

2) ennen maalisuoraa, noustessa takalenkiltä ylös, nopeus 140-180?)

Molemmissa tapauksissa kiihdytetään kohtuudella, pyörä pyrkii keventämään keulaa ja rata on epätasainen.

Woblaus loppuu, kun höllää kaasua ja näin eturengas saa tarpeeksi pitoa/painoa. Painon siirto mahdollisimman eteen ei auta.

Joskus aikanaan PB:ssä oli käytännön läheisesti esitetty woblauksen teoriaa, en muista mikä vuosi tai mikä numero.

Juu isossa vauhdissa keulaa keventää yksinkertaisesti ilman vastus, joten painon siirtäminen woblatessa eteen muutenkin kyykkyasennossa ei juurikaan vaikuta, vaan vain nopeuden laskeminen tasaisesti.

 

[Italowestern]

Kawabatan tangon päiden painot lisää vakavuutta helposti ja varmasti, jos ei ohjausiskaria peliin saa. Lisäksi painot muuttavat tangon dynamiikkaa siten, että resonanssitaajuus väkisin laskee, jolloin woblausta ei niin helposti synny.

 

[Pappis]

Mulla toi woblaus johti taannoin epäsuorasti matalalentoon

Tarkkaa nopeutta en muista, mutta huomasin että auto kiilaa eteeni -> kaasua vähemmän -> woblaus alkaa -> varovasti etujarrua -> märkä kohta tiessä -> etupää lukkoon -> etupää auki ja takajarrua -> pyörä poikittain -> sladam

Pysähdyttiin sentään pyörän kanssa molemmat ennen sen eteentulleen Transitin vetokoukkua, eikä se edes huomannut takanatapahtunutta vaan jatkoi matkaa.

Oli opettava kokemus siinä kolmikaistaisen yksuuntaisen tien keskimmäisellä kaistalla kieriä. Liuku päätyi oikeanpuoleiselle kaistalle, josta tullut auto sai viime hetkellä (siltä se näytti) väistettyä mut. Pyörä jäi keskikaistalle. Nilkutin siinä mopon luo, nostin pystyyn ja talutin tien laitaan. Yksikään kotilo ei pysähtynyt tehdäkseen tilaa tai kysyäkseen kuinka kävi. Menivät kahta puolta vauhdilla ohi; kaikilla oli vissiin neljän ruuhkassa kiiru kotia

Vaikka toi woblaus johti epäsuorasti näihin slipareihin, oli sen peilistä katsovan äijän tilannenopeudella osansa. Samoin tien pinnan muuttuminen kuivasta märäksi oli kylmille renkaille liikaa.
Olinkin jo toista kuukautta kyylännyt tota etukumia sillä silmällä että pitäiskö toikin vaihtaa vai odottaisko talvea.
Ensi kerralla en kyllä odottele että kumi kuluu siihen lailliseen minimiinsä vaan vaihdan ajoissa.
Tuli tällekkin hintaa toisen puolen katteet, pakoputki, peili ja pari kylkiluuta

 

[samu69]

Mulla balde (02) woblaa  Motoparkissa kahdessa paikkaa:

1) ns bussibysäkin ulostulo, kun saan nopeuden kelattua siinä about 200-210

2) ennen maalisuoraa, noustessa takalenkiltä ylös, nopeus 140-180?)

Molemmissa tapauksissa kiihdytetään kohtuudella, pyörä pyrkii keventämään keulaa ja rata on epätasainen.

Woblaus loppuu, kun höllää kaasua ja näin eturengas saa tarpeeksi pitoa/painoa. Painon siirto mahdollisimman eteen ei auta.

Joskus aikanaan PB:ssä oli käytännön läheisesti esitetty woblauksen teoriaa, en muista mikä vuosi tai mikä numero.

No kaivanpa nyt tämän ylös .........Siis tässähän puhutaan ilmeisesti kilwettömistä ajopeleistä,,,,, ja rata/kilpa ajosta....?

?

? Puhutaanhan

Tuntuisi hullulta jotta ns. ajoharjoittelusa tällaisilla nopeuksilla olisi tarpeen ajella?

tämän siksi, kun on nyt juuri ollut juttua näistä vakuutuksien kiemuroista/kalleudesta/ erillisestä rata vakuutuksesta.....

 

[Gromit]

,.

Woblausta ei saa siis yrittää korjata ohjausliikkeillä, eikä jarrulla, eikä kaasulla, se vain pahentaa tilannetta.

Siis älä pelästy pyörän liikehdintää, vaan polvilla raju rutistus tankista ja kova työntö samalla eteenpäin kummallakin kädellä ja toivo, että sillä vaimenee. Ja usko itseesi, älä lopeta työntöä kesken. Hyrrävoimien vaikutus tasaa keulan pomppimisen ja palauttaa normaalin pidon.

Tämä woblaus on vissiin henkimaailman juttuja, hyviä ohjeita
löytyy monelta mutta mikä on sitten totuus.

aikaisemmasta linkistä Bombereiden keskustelussa neuvottiin
lisäämään kaasua ja ottamaan kevyt ote stongasta koska
liian kova puristava ote johtaa värinät etupäästä koko runkoon
ja pahentaa tilannetta. Samasta asiasta päinvastaisia ohjeita,
ketä tässä nyt sitten uskoo.

Henkimaailman juttuja tai sitten ihan mitä vaan, mutta mitä omien kokemusteni perusteella voin todeta: jos pyörä alkaa vopeltamaan, aion jatkossakin kääntää kaasua kovemmalle (vaikka se kuinka paljon hirvitttäisi...). Ei se pyörä muuten rauhoitu. Jos paniikkijarrutusta yrität, löydät itsesi lähimmästä ojasta tai vastaantulevan auton alta...

Luin suurella mielenkiinnolla niin bomber- kuin orgvinkitkin ja väitän nyt, että tässä on kerrottu kokemuksia vähintään kahdesta eri ilmiöstä. Toki voidaan käyttää samaa nimitystä-woblaaminen. Nimittäin jos toinen pyörä woblaa (ravistaa etupäätä kiihtyvällä liikkeellä) missä tahansa vauhdissa kun yrittää lasketella ilman käsiä tai pitää hyvin kevyesti yhdellä kädellä kiinni. Ja toinen pyörä alkaa heittelehtiä ja koko runko elää etupään kevenemisen seurauksena kovassa kiihdytyksessä, rajussa jarrutuksessa kun keulaputket nousevat entistä pystympään tai kun keula putoaa maahan keulimisen jälkeen eikä etupyörän nopeus eikä asento ole ihanteellinen.
Miten hitossa esimerkiksi enää keventää otetta stongasta tai kaasuttaa jos ei ole siinä kiinni ollenkaan. Ja olipa joku maininnut stongan/ peilien värinän asettuneen kahvapainojen avulla. Pitää varmasti paikkansa, mutta siinä ei tasan ole kyse woblauksesta.

 

[Kawaman]

,.

Woblausta ei saa siis yrittää korjata ohjausliikkeillä, eikä jarrulla, eikä kaasulla, se vain pahentaa tilannetta.

Siis älä pelästy pyörän liikehdintää, vaan polvilla raju rutistus tankista ja kova työntö samalla eteenpäin kummallakin kädellä ja toivo, että sillä vaimenee. Ja usko itseesi, älä lopeta työntöä kesken. Hyrrävoimien vaikutus tasaa keulan pomppimisen ja palauttaa normaalin pidon.

Tämä woblaus on vissiin henkimaailman juttuja, hyviä ohjeita
löytyy monelta mutta mikä on sitten totuus.

aikaisemmasta linkistä Bombereiden keskustelussa neuvottiin
lisäämään kaasua ja ottamaan kevyt ote stongasta koska
liian kova puristava ote johtaa värinät etupäästä koko runkoon
ja pahentaa tilannetta. Samasta asiasta päinvastaisia ohjeita,
ketä tässä nyt sitten uskoo.

Henkimaailman juttuja tai sitten ihan mitä vaan, mutta mitä omien kokemusteni perusteella voin todeta: jos pyörä alkaa vopeltamaan, aion jatkossakin kääntää kaasua kovemmalle (vaikka se kuinka paljon hirvitttäisi...). Ei se pyörä muuten rauhoitu. Jos paniikkijarrutusta yrität, löydät itsesi lähimmästä ojasta tai vastaantulevan auton alta...

Luin suurella mielenkiinnolla niin bomber- kuin orgvinkitkin ja väitän nyt, että tässä on kerrottu kokemuksia vähintään kahdesta eri ilmiöstä. Toki voidaan käyttää samaa nimitystä-woblaaminen. Nimittäin jos toinen pyörä woblaa (ravistaa etupäätä kiihtyvällä liikkeellä) missä tahansa vauhdissa kun yrittää lasketella ilman käsiä tai pitää hyvin kevyesti yhdellä kädellä kiinni. Ja toinen pyörä alkaa heittelehtiä ja koko runko elää etupään kevenemisen seurauksena kovassa kiihdytyksessä, rajussa jarrutuksessa kun keulaputket nousevat entistä pystympään tai kun keula putoaa maahan keulimisen jälkeen eikä etupyörän nopeus eikä asento ole ihanteellinen.
Miten hitossa esimerkiksi enää keventää otetta stongasta tai kaasuttaa jos ei ole siinä kiinni ollenkaan. Ja olipa joku maininnut stongan/ peilien värinän asettuneen kahvapainojen avulla. Pitää varmasti paikkansa, mutta siinä ei tasan ole kyseessä woblauksesta.

Kysymys:
Montako pahaa wobblauskokemusta on takanasi. Kuinka niissä kävi?

 

[triheadwolf]

Täällä ei vielä ole ollut puhetta tuulen vaikutuksesta woblaukseen. Minulla auttaa välillä tuo otteen löysääminen, ja uskoisin sen johtuvan siitä että ajoviima ja pyörteet ottavat yläkroppaan kiinni ja johtuu käsiä pitkin tankoon. Kun pyörän rungon jäykkyys on mallia "spagetti", saa se aikaan ketjureaktion.

Toisaalta joskus yli 160 vauhdissa saattaa olla että otteen keventäminen ei auta, jolloin pistän polvet ja mahan kiinni tankkiin, hartiat ja kyynärpäät tiukasti kroppaa vasten ja yritän "lukita" ohjauksen.

Muutenkin tuo kustomin ajoasento kun on niin avoin, on se myös aerodynaamisesti vaikutuksille altis ja uskoisin sen olevan merkittavä osa woblaamista. Varmaan myös ihan tavallisissa pystyasentoisissakin pyörissä. Pieni katteen/plexin pala auttaisi varmasti asiaa?

 

[Mopo]

Innostuin taannoin koettamaan entisen XJ:ni rajoja, raju woblaus alkoi 200 kmt vauhdissa viivasuoralla tasaisella tiellä. Onneksi ilmiö ei ollut minulle enää uusi vaan vanhat pyöränikin olivat oireilleet, aiemmin vain en ollut ajanut moisella vauhdilla, joka oli verrannollinen woblauksen voimakkuuteen. Ei tullut vahinkoja, vekotin tokeni liki tasakaasulla vauhtia hiljentäen, jarruihin koskematta. Käytin n. 500 m vauhdin pienentämiseen 160:n, jolloin woblaus lopulta loppui.Enää en kokeile mitään rajoja, oli sen verran mielenkiintoinen kokemus.

 

[Hybbe]

Mainittakoon että lievemmissä woblauksissa auttaa kaasukahvan kääntö kovemmalle, monilla ei vaan kantti mahda kestää tehdä sitä siinä tilanteessa...

Miten hitossa esimerkiksi enää keventää otetta stongasta tai kaasuttaa jos ei ole siinä kiinni ollenkaan. Ja olipa joku maininnut stongan/ peilien värinän asettuneen kahvapainojen avulla. Pitää varmasti paikkansa, mutta siinä ei tasan ole kyse woblauksesta.

Itse ajelin eräällä suoralla ja siinä vähän korjailin hanskoja -ote pyörästä oli siis aika kevyt, joku saattaisi jopa väittää ajaneen ilman käsiä  - ja pyörä alkoi ravistaa niin pärkkeleesti. Siis ei oo ennen tuommoista tehnyt. Mutta siihen auttoi kun paniikinomaisesti tempaisi tangosta kiinni ja kaasu kaakkoon.  

 

[tn954]

,.

Woblausta ei saa siis yrittää korjata ohjausliikkeillä, eikä jarrulla, eikä kaasulla, se vain pahentaa tilannetta.

Siis älä pelästy pyörän liikehdintää, vaan polvilla raju rutistus tankista ja kova työntö samalla eteenpäin kummallakin kädellä ja toivo, että sillä vaimenee. Ja usko itseesi, älä lopeta työntöä kesken. Hyrrävoimien vaikutus tasaa keulan pomppimisen ja palauttaa normaalin pidon.

Tämä woblaus on vissiin henkimaailman juttuja, hyviä ohjeita
löytyy monelta mutta mikä on sitten totuus.

aikaisemmasta linkistä Bombereiden keskustelussa neuvottiin
lisäämään kaasua ja ottamaan kevyt ote stongasta koska
liian kova puristava ote johtaa värinät etupäästä koko runkoon
ja pahentaa tilannetta. Samasta asiasta päinvastaisia ohjeita,
ketä tässä nyt sitten uskoo.

Henkimaailman juttuja tai sitten ihan mitä vaan, mutta mitä omien kokemusteni perusteella voin todeta: jos pyörä alkaa vopeltamaan, aion jatkossakin kääntää kaasua kovemmalle (vaikka se kuinka paljon hirvitttäisi...). Ei se pyörä muuten rauhoitu. Jos paniikkijarrutusta yrität, löydät itsesi lähimmästä ojasta tai vastaantulevan auton alta...

Luin suurella mielenkiinnolla niin bomber- kuin orgvinkitkin ja väitän nyt, että tässä on kerrottu kokemuksia vähintään kahdesta eri ilmiöstä. Toki voidaan käyttää samaa nimitystä-woblaaminen. Nimittäin jos toinen pyörä woblaa (ravistaa etupäätä kiihtyvällä liikkeellä) missä tahansa vauhdissa kun yrittää lasketella ilman käsiä tai pitää hyvin kevyesti yhdellä kädellä kiinni. Ja toinen pyörä alkaa heittelehtiä ja koko runko elää etupään kevenemisen seurauksena kovassa kiihdytyksessä, rajussa jarrutuksessa kun keulaputket nousevat entistä pystympään tai kun keula putoaa maahan keulimisen jälkeen eikä etupyörän nopeus eikä asento ole ihanteellinen.
Miten hitossa esimerkiksi enää keventää otetta stongasta tai kaasuttaa jos ei ole siinä kiinni ollenkaan. Ja olipa joku maininnut stongan/ peilien värinän asettuneen kahvapainojen avulla. Pitää varmasti paikkansa, mutta siinä ei tasan ole kyseessä woblauksesta.

Kysymys:
Montako pahaa wobblauskokemusta on takanasi. Kuinka niissä kävi?

Mä oon kyllä gromitin kanssa samoilla linjoilla, näissä threadeissa tunnutaan laittavan kaikki mahdolliset pyörän värinät/tärinät "woblauksen" alle, itse aikoinaan kirjoittelin tuonne pamperssifoorumille nimenomaan tuosta keulan kevenemisestä johtuvasta ilmiöstä, joka siis voi johtaa tankslapperiin.

Toi rajusta jarrutuksesta johtuva keulan kulman muuttuminen kertoo siitä että pitoa on edessä ja helvetisti, joka taas on täysin headshaken/tankslapperin syiden (keula kevenee ja etupyörä on pidon rajoilla) vastaista. Tokihan rajussa jarrutuksessa keula voi täristä (esim. jousitus pohjaa) ja homman voi saada pois lapasesta (tässä kohtaa tuskin ohjausiskari auttaa), mutta käsittääkseni ilmiö ei ole tällöin headshake/tankslapper.

Jos pyörä tärisee rajusti kun irrottaa räpylät stongasta kannattaa vika (vanne, joku laakeri, renkas, epätaisesti ottava etujarru) korjata, minkään pyörän "luonteeeseen" tuollaisen ei lienee pitäisi kuulua. Valuttelimpa sunnuntaina Kemorasta tullessa 1000RR:ää pitkiä matkoja ilman käsiä ja vielä kropallani mopoa heiluttelin nopeasti puolelta toiselle ja edelleen oli 1000RR tylsä mopo, ei saanut mitään jännitystä aikaiseksi  

 

[Gromit]

,.

Woblausta ei saa siis yrittää korjata ohjausliikkeillä, eikä jarrulla, eikä kaasulla, se vain pahentaa tilannetta.

Siis älä pelästy pyörän liikehdintää, vaan polvilla raju rutistus tankista ja kova työntö samalla eteenpäin kummallakin kädellä ja toivo, että sillä vaimenee. Ja usko itseesi, älä lopeta työntöä kesken. Hyrrävoimien vaikutus tasaa keulan pomppimisen ja palauttaa normaalin pidon.

Tämä woblaus on vissiin henkimaailman juttuja, hyviä ohjeita
löytyy monelta mutta mikä on sitten totuus.

aikaisemmasta linkistä Bombereiden keskustelussa neuvottiin
lisäämään kaasua ja ottamaan kevyt ote stongasta koska
liian kova puristava ote johtaa värinät etupäästä koko runkoon
ja pahentaa tilannetta. Samasta asiasta päinvastaisia ohjeita,
ketä tässä nyt sitten uskoo.

Henkimaailman juttuja tai sitten ihan mitä vaan, mutta mitä omien kokemusteni perusteella voin todeta: jos pyörä alkaa vopeltamaan, aion jatkossakin kääntää kaasua kovemmalle (vaikka se kuinka paljon hirvitttäisi...). Ei se pyörä muuten rauhoitu. Jos paniikkijarrutusta yrität, löydät itsesi lähimmästä ojasta tai vastaantulevan auton alta...

Luin suurella mielenkiinnolla niin bomber- kuin orgvinkitkin ja väitän nyt, että tässä on kerrottu kokemuksia vähintään kahdesta eri ilmiöstä. Toki voidaan käyttää samaa nimitystä-woblaaminen. Nimittäin jos toinen pyörä woblaa (ravistaa etupäätä kiihtyvällä liikkeellä) missä tahansa vauhdissa kun yrittää lasketella ilman käsiä tai pitää hyvin kevyesti yhdellä kädellä kiinni. Ja toinen pyörä alkaa heittelehtiä ja koko runko elää etupään kevenemisen seurauksena kovassa kiihdytyksessä, rajussa jarrutuksessa kun keulaputket nousevat entistä pystympään tai kun keula putoaa maahan keulimisen jälkeen eikä etupyörän nopeus eikä asento ole ihanteellinen.
Miten hitossa esimerkiksi enää keventää otetta stongasta tai kaasuttaa jos ei ole siinä kiinni ollenkaan. Ja olipa joku maininnut stongan/ peilien värinän asettuneen kahvapainojen avulla. Pitää varmasti paikkansa, mutta siinä ei tasan ole kyseessä woblauksesta.

Kysymys:
Montako pahaa wobblauskokemusta on takanasi. Kuinka niissä kävi?

Mä oon kyllä gromitin kanssa samoilla linjoilla, näissä threadeissa tunnutaan laittavan kaikki mahdolliset pyörän värinät/tärinät "woblauksen" alle, itse aikoinaan kirjoittelin tuonne pamperssifoorumille nimenomaan tuosta keulan kevenemisestä johtuvasta ilmiöstä, joka siis voi johtaa tankslapperiin.

Toi rajusta jarrutuksesta johtuva keulan kulman muuttuminen kertoo siitä että pitoa on edessä ja helvetisti, joka taas on täysin headshaken/tankslapperin syiden (keula kevenee ja etupyörä on pidon rajoilla) vastaista. Tokihan rajussa jarrutuksessa keula voi täristä (esim. jousitus pohjaa) ja homman voi saada pois lapasesta (tässä kohtaa tuskin ohjausiskari auttaa), mutta käsittääkseni ilmiö ei ole tällöin headshake/tankslapper.

Jos pyörä tärisee rajusti kun irrottaa räpylät stongasta kannattaa vika (vanne, joku laakeri, renkas, epätaisesti ottava etujarru) korjata, minkään pyörän "luonteeeseen" tuollaisen ei lienee pitäisi kuulua. Valuttelimpa sunnuntaina Kemorasta tullessa 1000RR:ää pitkiä matkoja ilman käsiä ja vielä kropallani mopoa heiluttelin nopeasti puolelta toiselle ja edelleen oli 1000RR tylsä mopo, ei saanut mitään jännitystä aikaiseksi  

Ihankuin sisälukutaito olisi ruosteessa. Yritin kommentoida siihen, että sanan woblaus piikkiin on nyt laitettu niin monenlaisia ilmiöitä, että ei voi olla kyse samasta asiasta. Mielestäni tässä on puhuttu:
A, stongan "värinästä" joka tekee stongassa olevien peilien käytön välillä mahdottomaksi ja sormet valkoisiksi.
B, etupään "ravistuksesta" joka voi olla tasaista tai kiihtyvää, ilmetä lähes kaikilla kokeilluilla nopeuksilla tai vain jollain tietyllä ja
C, ilmiöstä jossa pyörä kirjaimellisesti karkaa tai uhkaa karata käsistä stongan lyödessä puolelta toiselle jopa niin, että etujarrupalat siirtyvät paikoiltaan eikä etujarru toimi kuin vasta muutaman vedon jälkeen. Tätä voisi nimittää "woblaukseksi". Tuo kiihtyvä etupään ravistus B-kohdassa yltyy omassa pyörässäni woblaukseksi jota ei ole tarvinnut kokeilla kuin kerran. Vanhasta tottumuksesta Viragon kanssa irroitin kädet stongasta ja parissa kolmessa sekunnissa tuli häijy olo. Onneksi en ollut poistamassa vuoria takistani kesken ajon ja molemmat kädet olivat vapaana eikä mitään sattunut. Toki olen kokeillut eri suht sallittuja nopeuksia ja oikeastaan kaikkea muuta paitsi ohjausiskaria ja eturenkaan vaihtoa. Nyt pitää mennä, editoin tätä huomenna.

 

[avivolin]

Pääsin eilen kokemaan elämäni ensimmäisen kerran tämän "Rapala Original" -ilmiön. En tiedä kumpi se noista nimikandidaateista oli, wobblaus vai tankslapperi, yhtä kaikki häijyltä tuntui.
Ajoin 100:n alueella henkilöauton perässä neulan mukaan juuri satatasta, eli noin 93-95km/h. Vastaan tuli iso rekka. Jätin ohitettavaani 30-40 metrin raon, ja kun rekka oli sopivalla etäisyydellä annoin hanaa. Samalla kun rekan takapuskuri vilahti vasemmalla ohi, olin sopivalla hollilla heitää ohitukseen vastaantulevien kaistalle. Vauhtia silloin mittarin mukaan n.130. Eli ainekset padassa siistiä nopeaa ohitusta varten. Samalla hetkellä kun siirryin tien keskiviivan yli iski rekan peräaalto, ja samalla alkoi vispaus. Onneksi kai en sen kummemmin jarruttanut tai kaasuttanut lisää (aiempiin viesteihin viitaten) koska parin kolmen sekunnin jälkeen, jotka tuntuivat piiiitkiltä mopo rauhoittui itsekseen. Mutta jos olisi ollut paskakone löysällä, olisi mennyt kalsarit vaihtoon.
Koska ei ole ennen mopo moista oireillut, lienee tilanne monen asian summa, jossa rekan voimakkaat pyörteet toimivat käynnistävänä katalyyttinä.