ns. woblaus..

[tapjar]

"...nytkin ohjausvärinöitä tulee kun jossain kuuenkympinvauhissa irrottaa käet stongasta, kohta ne ovat pakko laittaa takas ku tanko muuttuu keinuvivuiksi ja näkyy monena.

jousituksen ja iskarien säätö on tärkeää, sekä harjoittelu...."

Juuri näin. Omissa pyörissäni olen havainnut tämän vopeltamisen kaksipyttyisissä 80-luvun bokseribemarissa ja Ducati Pasossa, tilanteessa jossa moottorijarrutuksessa päästää kädet stongasta, niin sopivassa kohdassa jossain 3000 - 4000 kierroksilla runko ja keulan ohjauslaakerin väljät sekä eturenkaan sivuttainen pehmeys pääsevät sopuun jostain resonanssitaajuudesta ja stonga alkaa vipattaa puolelta toiselle. Vipatuksen rauhoittaa minulla ainakin tukeva ote stongasta ja kytkimen pohjaan painallus, jolloin koneen värinätaajuus muuttuu nopeasti. Ensi kerran Bemulla peljästyin kosolti, varsinkin kun pelkkä stongasta puristelu ei saanut heilumista rauhoittumaan, vaan tuntui että nyt mennään niin että lepikko kohahtaa.

 

[xjrrrrräyh]

Mulle sattu, että vahingossa tulin tehneeksi oikein, kun etupää rupes vipattamaan. En löystänyt auki-asennossa olevasta hanasta, vaan puristin polvilla ja työnsin leukaa alemmas stongaa kohti niin pitkälle kuin meni ja sihtasin hampaat irvessä suoraan eteen päin. Luulenpa, että tavallaan koko kroppa toimi iskunvaimentimena pyörän rungon ja heiluvan etupään välilllä ja wobblaus vaimeni.

Tietysti varmaankin tikkusuorassa istuvasta asennosta on paha vetää itseään eteen ja alas jos stonga ravistaa valtoimenaan jo...

 

[Italowestern]

Kuten Kawaman edellä mainitsi, saa rata-ammattilaiset woblauksen korjattua välillä kaasullakin, jolloin keula kevenee reippaasti, mutta seuraus saattaa olla ulosajo, koska useimmiten sporttipyörät wippaa jarrutuksissa kurviin ja silloin pitäisi saada mopo kääntymään ja jos vauhtia on liikaa, niin seuraus on selvä.. Ilmeisesti kuitenkin etujarrun lievä kevennys auttaa korjaamaan tilannetta yhtälailla.

Tuo moottorinkierrostenkin lasku kytkimen painalluksen jälkeen voi todella korjata asian, koska resonanssi saattaa vaimentua monin eri keinoin.

Kuitenkin liikenteessä myös tien kulumaurat yms. voi aiheuttaa woblauksen ihan koska vain ja silloin on tuo ohjaustangon vakauttaminen rauhallisella ja helpoimmalla mahdollisella tavalla ehkä helpompaa, kuin ammattilaisten kaasu- tai kytkintempulla.

Tuotakin voi tietenkin harjoitella ja kokeilla mikä on paras tapa omalla pyörällä, mutta jos harjoittelu menee pieleen, niin sitten hatuttaa..

Oleellista on, ettei panikoi vaan koettaa tehdä asialle tuon vaimentavan toimenpiteen heti. Ja kuten GtRacer neuvoi, etupään palikat kuntoon, erityisesti kyykkypyörässä.

 

[basic]

"Woblauksessa" ei ole kyse mistään henkimaailman jutuista, vaan pelkistä faktoista.

Woblausta edesauttavat kulunut ohjauslaakeri, löysä runko, jousituksen puutteet ja huonot renkaat.

Jos fillari woblaa ei välttämättä ole syytä huoleen, pienet liikkeet kuluvat asiaan etenkin kustomeissa, joissa runko on löysää sorttia.

Mikäli huomaa fillarin taipuvuuden woblaukseen kasvavan kannattaa tarkistaa ym kohteet. Esim ohjauslaakerin tsekkaus pitäsi tehdä aika-ajoin, sillä löystynyt sellainen aiheuttaa harmaita hiuksia käyttäjälleen.

Fillarin oikea huolto on siis kovin tärkeää.

 

[mig-71]

Itse koin tämän "tankslapperin" kymmenkunta vuotta sitten. Vauhtia oli melkein parimarkkaa, tie suora, onneksi tyhjä ja hyväkuntoinenkin. Mitään en ehtinyt tekemään enkä olisi osannutkaan, kun sarvet rupes lyömään laidasta laitaan.
Ei-ajovaatteet meni pilalle, ilmat pihalle ja polveen tuli yksi laastari. 600 meni luonnollisesti lunastukseen. Pari viikkoa myöhemmin otin saman kohdan uudelleen samalla vauhdilla, jotta välttyisin ajokammolta. Kammoa ei tullut ja luojan kiitos ei ole ollut woblausta eikä slappereitäkään. Silloin joku viisas väitti, että takajarrun lukitus olisi auttanut... ilmeisesti ei olisi. Tähän päivään asti on häirinnyt, että mikä meni pieleen.

 

[Guest]

Tuli kokeiltua tuota woblausta omalta osalta alkukeväästä..Kaverit oli sanoneet et se on menoa, jos niin käy, että pyörä alkaa heittelehtimään...sitä ei pitele mikään..
Minulle tie oli jäinen, joten tulin risteykseen suht hiljaisella vauhdilla, tarkoituksena kääntyä vasemmalla.Taka- ja eturattaasta katosi pito, pyörä oli luistamassa kyljelleen.En tiedä mitä tein...sain nykäistyä pyörän ylös ja ilmeisesti tein saman kuin autollakin..Eli en mitään, kytkin pohjaan ja varoa tekemästä äkkinäisiä liikkuja.. ei korjausliikkeitä, vaan ihan höyhenenkeveästi kenties jarrua, en muista kumpaa..Mutta pystyssä pysyttiin vaikka matka jatkuikin suoraan eikä vasemmalle..Kai sitä jotain on oppinut pohjoisen liukkailla...??

 

[Guest]

V-Maxi on löysähkörunkoisena aika tarkka renkaistaan, omani alkoi woblata suoralla, tasaisella ja kuivalla tiellä, kun takarenkaana oli siksakkuvioinen Continental Tour. Vaihdoin sen Avonin keskiuralla varustettuun ja ongelma poistui. Tämän jälkeen käytin aina vain keskiurallisia renkaita ja ongelmia woblauksen kanssa ei esiintynyt missään olosuhteissa. Toivotan pikaista ja täydellistä paranemista.

 

[jamba]

Jos oletetaan, että iskarit on kunnossa, samoin etupään laakerit. Niin ohjauskulmat ja jättö on pielessä. VeeMaxissa on ainakin vakiona sen näköiset kulmat, että se ei ehkä kovaan vauhtiin olekkaan suunniteltu. Eikö sillä pitäny kiusata ferrareita liikennevaloissa?

 

[ookke]

Tässä hivenen minun kokemuksia aiheesta. Ostin pyörääni ZZR 600 Metzelerin Z4 renkaat ja en tiedä oliko vain valmistusvika vai mitä, mutta todella löysä runko oli. Piti nostaa ilmanpaineita aikas korkealle ja vähän vähentää takajousitusta, jotta pyörällä oli ees mielekästä ajaa. Ilmiö oli siis pahin yks päällä ajaessa ja jos siihen lisäs vielä tankkilaukun täydesssä lastissa niin avot... Noh asian kanssa oppi sitten elämään pikkuhiljaa ja siitä alkoi myös nauttimaan osittain kun oppi hallitsemaan sitä, sairasta kait en tiedä.

Mutta nyt siis tähän tangosta puristamiseen. Woplaus loppu aina kun LÖYSÄSIN otetta tangosta! Usein kun vaan halusin kokeilla sitä niin 100 varma konsti oli saada pyörä woplaamaan oli puristaa tangosta ja estää pyörää tekemästä sitä mitä se halusi. Harrastin tätä aikas paljon ihan huvin vuoksi... Rekan ohittaminen motarilla oli juuri ennen sitä rekan perää olevassa pyörteessä varma paikka tuolle ilmiölle ja siksi usein löysäsin vasemman käden puristusta tangosta, koska yhdellä kädellä ei pystynyt laittamaan niin paljon hanttiin tangon liikkeelle. Rauhoittui PALJON nopeammin sen pyörteen jälkeen...

Noh nyt kun olen vaihtanut takarengasta toiseen malliin niin tämä ilmiö katosi melkein kokonaan! Nyt sitä saa jo puristaa tangosta enemmänkin rekan ohi ajaessa ja ei mitään!!

Mutta sain siis aikas hyvää kokemusta tuosta asiasta ja mitä siinä pitäisi tehdä tuon renkaan takia. Syitähän voi olla sitten useampiakin. Jyrkkä ohjauskulma, huono ohjauslaakeri, väärät ilmanpaineet, jne... Mutta siis neuvoni on että rentoudu niin se pyörä woblaa vähemmän. Ohjausiskari rauhoittaa sitä wopeltamisilmiötä, mutta EI POISTA sitä. Ihminen ei vaan saa sitä hartialukkoa niin helposti jos se tangonliike on rauhallisempaa...

 

[JP_445]

Laitetaan nyt tännekkin. Ace harrasti woblausta tuossa aiemmin kesällä tiukkojen kiihdytysten yhteydessä, ilmeisesti johtuen siitä että etunen oli juuri ja juuri kosketuksessa tiehen. Nyt kun alusta on ollut tiukemmalle säädettynä ei moista ole esiintynyt, vaan etunen irtoaa heti tiestä tai pitää ottensa siinä. Siis lähinnä tähän ongelmaan on auttanut takapään säädöt. ja etupään ulospäin vaimennuksen säätö.

 

[Guest]

murtunut solisluu, murtunut veneluu ja nivelsidevamma nilkassa. Onneksi kypärä, hanskat ja oikeenlainen takki suojasi hyvin

Saat kaiken sympatiani toipumiseen, vaikka ei se sinua varmaan lohduta pätkääkään. Joskus aikanaan ulosajon seurauksena minulta murtui solisluu ja oli vähän saat#nan kipeä! No pieni ihmehän se on, että olet vielä yhtenä kappaleena ja hyvä niin.

Mikä on muuten veneluu?  

Veneluu sijaitsee ranteessa...sisällä siellä n.sokeripalan kokoinen luu joka murtuu hyvin usein tollaisissa tilanteissa joissa yrittää pitää 'kynsin hampain' kii ohjaustangosta ylilennettäessä....

nimimerkillä; veneluunsa kerran murtanut

 

[FuturaRST]

http://www.joe250.com/ride/tankslapper.htm

 

[Make80]

Urani pahin wobblaus sattui Räyskälän radalla. Kiihdytin pääsuoraa, olin just lyöny kolmosta pesään, vauhtia ehkä 170-180 kmh kun wobeltaminen alkoi. Räyskälän pääsuoralla on sellanen paha töyssy, josta keula lähti ilmaan ja tuli alas ilmeisesti vähän vinossa, koska alko jakamaan niin holtittomasti. Pelästyin ja hölläsin kaasua ja yritin pitää pyörää ladulla ja pystyssä. Stonga hakkasi tapista tappiin, ja pyörä vaelsi omaa reittiään pitkin rataa. Sitten mopo kuitenkin rauhottui ja alkoi taasen kulkemaan suoraan. Havaitsin vaaran olven ohi ja avasin taas kaasun. Pääsuoran lopussa odotti uus ylläri. Vauhtia 245, mutka lähestyy, painallus etujarrusta: mitään ei tapahdu. Takajarru ja moottorijarrutus avuksi ja pumppaamaan etujarrua--> etujarru löytyi taas ja mutkasta selvittiin. Suoraan varikolle ja tutkimaan tilannetta; moposta ei löytynyt mitään vikaa.
Jälkeenpäin kuulin, että wobblaaminen lyö jarrupalat levystä irti ja ulos ääriasentoonsa, josta ne täytyy "hakea" levyn tuntumaan pumppaamalla etujarrua.

Tuo wobeltaminen auttoi tekemään välittömän ostopäätöksen ohjausiskarista - ikinä en enää halua vastaavaa kokea.

Tsemppiä ja paranemista.

PS Eräs kaveri kertoi ajautuneensa Räyskälässä hiekalle samassa paikassa samasta syystä - säilyi hänkin pystyssä.

 

[Zam64]

Mulla balde (02) woblaa Motoparkissa kahdessa paikkaa:

1) ns bussibysäkin ulostulo, kun saan nopeuden kelattua siinä about 200-210

2) ennen maalisuoraa, noustessa takalenkiltä ylös, nopeus 140-180?)

Molemmissa tapauksissa kiihdytetään kohtuudella, pyörä pyrkii keventämään keulaa ja rata on epätasainen.

Woblaus loppuu, kun höllää kaasua ja näin eturengas saa tarpeeksi pitoa/painoa. Painon siirto mahdollisimman eteen ei auta.

Joskus aikanaan PB:ssä oli käytännön läheisesti esitetty woblauksen teoriaa, en muista mikä vuosi tai mikä numero.

 

[JP_445]

Tuo woblaus kiihdytyksissä alkaa olemaan melkosen yleinen noissa uusissa kyykyissä... no melkein joka testissä onkin sanottu ohjausiskarin puutteen olevan miinusta muuten hyviin ajo-ominaisuuksiin.

 

[JaniP]

Sattumalta olen saanut omassakin mopedissa tuon efektin tehtyä. Tosin on sen verran laistka, ettei kaasun avaaminen sitä tee, mutta ohituksissa. Kun palaa omalle kaistalle ohituksesta jyrkähkösti, niin että on kunnon vetoaluekierroksilla eikä hellitä kaasua, niin tuppaa peräpää uppoamaan ja kun siitä palaa ylös, niin wobla! Jousitus tiukemmalle, niin ongelma hävis. Ehkä muuten tullut myös sitä rentoutta, jota täällä mainostettiin.

 

[haltiasiipi]

Woblaus johtuu useimmiten eturenkaan hetkellisestä pidon menetyksestä ja painopisteen siirtymisestä edestakaisin renkaan vasemman ja oikean laidan välillä, kun ohjaustanko ja koko etupää joutuu hyrrävoimien hakuvaikutukseen.

Erittäin vaarallinen ja yllättävä ilmiö, jonka aikana EI KOSKAAN SAA JARRUTTAA, EI LÖYSÄTÄ KAASUA LIIKAA, EIKÄ KAASUTTAA vaan siirtää painoa tasaisesti niin eteen kuin pystyy työntäen kumpaakin kättä voimakkaasti eteenpäin.

Noh tässähän nyt kävi vähän sillälailla että tuli tehtyä hätäkakkajarrutus eli kaikki kiinni mitä jarruista irtosi ja voin kertoa että woblausilmiö tuli niin yllättäin tilanteessa jossa yrität väistää eteen tuupannutta autoa että vaikka kaikki nuo ohjeet ovat todella hyviä niin allekirjoittaneelta ainekin katosi päästä kaikki mitä ikinä oli mopoilusta oppinut.... Hyvä kun muisti omaa nimeään..

Lopputulos edelleen siellä Kone-Keskon pihalla ja ruhjeissa joita löytyy ympäri kroppaa...

Se on yllättävän vaikeaa loputtaa jarrutus ja tasaisesti siirtää painoa eteen kun bemarin takavlot lähestyy huimaa vauhtia!

Sen voin sanoa että olihan kamala ilmiö

 

[Sandels]

Omien kokemusteni perusteella arvoisin, että woblausta esiintyy kun:

1: Kiihdytät niin, että keula kevenee, jolloin etunakin ja takanakin yhdensuuntaisuus ja linjaus eivät enää natsaa, ts nakit pyrkivät vienosti eri suuntiin. Tämän syntymiseen vaikuttaa se, kuinka aikaisin mutkasta ulostultaessa lisäät jerkkua, eli kuinka kallellaan olet, sekä kuinka epätasainen rata/tie on.

2: Piekset jotakin löysärunkoista lehmää, joka on ehkäpä vielä kaikenlisäksi loistokasta 80-luvun disainia, yli sen suorituskyvyn rajojen (nythän siis edelleen on puhe mojoottoripyöristä) tavoitellen kenties peräti valonnopeutta. Nyt kiihtyvyys ei enää varsinaisesti kevennä etusta kiusaten nakkien yhdensuuntaisuutta ja siten aiheuttaen woblausta. Tällaisissa jännittävissä tilanteissa woblinki onkin todennäköisintä mutkissa, joihin hyrrävoimista, kitkasta ynnä muista käsittämättömistä suoraviivaisesti eteenpäin pakottavista tekijöistä huolimatta yrität kammeta kulkukameliasi. Tällöin rungon kiertojäykkyys ei enää riitä, jonka seurauksena takanakki ja etunakki pyrkivät kumpikin omille teillensä koska runko ei enää pysty pitämään niitä samassa suunnassa. Jos runkosi ei tässä tilanteessä täysin pätkähdä pirstaleiksi, se yrittää kuitenkin sinnikkäästi palauttaa nakkejasi samansuuntaisiksi tässä kuitenkaan todennäköisesti onnistumatta. Tuloksena syntyy kutkuttava woblausilmiö kovassa vauhdissa aiheuttaen rodeoratsastajalle helposti pyykkäystarvetta.

Lääkkeiksi tautiin olen itse vaistomaisesti pyrkinyt tavallaan toimimaan kuten se puuttuva ohjausiskari; eli välttämään äkkinäisiä liikkeitä ja toimia, ja sensijaan rauhallisesti vaan jatkamaan etiäpäin ja vaimentamaan käsillä ja koko kropalla vatkuli-ilmiötä. Itse en suosittelisi lukitsemaan käsiä suoriksi, enkä myöskään hölläämään. Laukkaavaa kaksipyöräistä pitää komentaa rauhallisesti ja määrätietoisesti.

Nämä empiiriset kokemukset on kerätty vuosia jatkuneen kultaisen kahdeksankymmentäluvun suzookien väärinkäytön tuloksena. Alustan säädöistä ja ohjausiskareista niiden yhteyksissä oli turha puhua, kuljettaja oli elävä ja oleellinen osa pyörän vaimennusta joka suhteessa.

tv. nimim. letkurunko on jännä runko!  

 

 

[JaniP]

Omien kokemusteni perusteella arvoisin, että woblausta esiintyy kun:

2: Piekset jotakin löysärunkoista lehmää, joka on ehkäpä vielä kaikenlisäksi loistokasta 80-luvun disainia, yli sen suorituskyvyn rajojen (nythän siis edelleen on puhe mojoottoripyöristä) tavoitellen kenties peräti valonnopeutta. Nyt kiihtyvyys ei enää varsinaisesti kevennä etusta kiusaten nakkien yhdensuuntaisuutta...

*KLIP*

Nämä empiiriset kokemukset on kerätty vuosia jatkuneen kultaisen kahdeksankymmentäluvun suzookien väärinkäytön tuloksena. Alustan säädöistä ja ohjausiskareista niiden yhteyksissä oli turha puhua, kuljettaja oli elävä ja oleellinen osa pyörän vaimennusta joka suhteessa.

tv. nimim. letkurunko on jännä runko!  

 

Kuullostaa siltä että puhut mun letkusuzukista. Kyllä toi tunko on löysä, nyt kun uskaltaa tehäkkin tolla pyörällä jotain, niin olen kokeillu ravistella tankoa vauhdissa ja tulee sama ilmiö kun vanhassa jopossa. Ylä ja alaosa pysyy paikallaan ja tuntuu kuin kone heiluisi keskellä senttitolkulla

Jospa se olis sit kolariturvallisempi kun joustaa vähän.

 

[FuturaRST]

Omien kokemusteni perusteella arvoisin, että woblausta esiintyy kun:

1: Kiihdytät niin, että keula kevenee, jolloin etunakin ja takanakin yhdensuuntaisuus ja linjaus eivät enää natsaa, ts nakit pyrkivät vienosti eri suuntiin. Tämän syntymiseen vaikuttaa se, kuinka aikaisin mutkasta ulostultaessa lisäät jerkkua, eli kuinka kallellaan olet, sekä kuinka epätasainen rata/tie on.

2: Piekset jotakin löysärunkoista lehmää, joka on ehkäpä vielä kaikenlisäksi loistokasta 80-luvun disainia, yli sen suorituskyvyn rajojen (nythän siis edelleen on puhe mojoottoripyöristä) tavoitellen kenties peräti valonnopeutta. Nyt kiihtyvyys ei enää varsinaisesti kevennä etusta kiusaten nakkien yhdensuuntaisuutta ja siten aiheuttaen woblausta. Tällaisissa jännittävissä tilanteissa woblinki onkin todennäköisintä mutkissa

1. tankslapper

2. wobble