Viime syksynä hankitun pyöräni kanssa olen ajellut ihan vaan omalla pihalla ajoharjoitteluja.. 31.3. uskaltauduin ensimmäistä kertaa vasta liikenteeseen mukaan. Rauhallista oli ja matkanteko tuntui aivan sanoinkuvaamattoman ihanalta
Eniten jännitin tuota mm. kaarreajoa, pyörän kallistusta.. Ihmeekseni huomasin kesken ajoa, että niinhän tässä mennään! Oikeaoppisesti eikä tarvinnut mitenkään edes miettiä! Mahtava tunne
Lähdössä oli alkuun hankaluuksia vaan kun en ottanut mitään paineita niin johan alkoi sujumaan. Vielä on harjoittelematta ahtaissa paikoissa parkkeeraamiset/lähdöt, omasta mielestäni tarvitsen vielä kumman paljon kääntötilaa tuossa tavallisessa ajossakin
Paljon, erittäin paljon.. on opittavaa mutta hiljaa hyvä tulee.
Minulle kävi pyörän hankinta-asiassa niin, että olin ostamassa hieman pienempää pyörää 500-600cc (vaikka jo ostoaikana aloin haaveilla isommasta...), --kun yllättäen viikottaisella pyöränetsintä-kierroksellani kohdalle sattui ihan uskomaton unelma ja niin sitä oltiin vielä samana iltana 750 Varjon onnellinen omistaja!!!
Muutamia kertoja ehdin jo miettiä, miten ihmeessä jaksankaan hallita pyörääni mutta puhti on riittänyt hyvin, eivät kuntosali ja muu kuntoilu ole kyllä hukkaan mennet, sen tässä totesin vääntäessäni jälleen kerran Varjon nokkaa pihaan paikalleen parkkiin. Vaan niin sitä on vaan pärjätty. (välillä työntö-apua kerjäten kotoväeltä..
) On siinä varmaan vielä monesti kieli keskellä suuta.. Vaikka pyöräni on painava, on se onneksi tarpeeksi matala, minulla kyllä yltää hyvin jalat maahan vaikka olenkin vaan 164cm..
Tänään minulla oli Ensiapu-kurssini jälkeen "Suuri Kevätsiivous-päivä" ja kateellisena katselin, kun väkeä ajeli tästä ohitsemme ihan pilvin pimein! Meni se haravointi kyllä suurimmaksi osaksi "Kansanterveydelle", kun nojailin haravaan ja ihastelin menopelejä. Huomenna lähden takuuvarmasti tien päälle
Turvallisia ajeluita teille kaikille ja nautitaan näistä fiiliksistä