Noviisin ensikokemukset ajamisesta

[teude]

Itselläni ei ole ollut oikeastaan koskaan vaikeuksia ajamisessa, ihme kyllä. Mopokortin kun sai, se oli joulukuussa muistaakseni, niin heti vain sinne pakkaseen ja jääteille ajamaan. Hyvin se meni, ei kolareita tai muitakaan.

Piikin kun sain, haettiin se katsastuskonttorilta, joka on tietenkin ihan keskustassa. Sitten kun pyörän piti olla 11kW, niin pienenä yllätyksenä tuli kun se olikin 22kW, mutta siitäkin selvittiin ensimmäisen kiihdytyksen jälkeen ja naama oli kutakuinkin tällainen

loppumatkan.

Nyt olen ajanut pari kertaa kaverin 750cc Kawasaki Z:lla ja hyvin on mennyt, se tosin on kuristettu joten se on melkein sama kuin ajaisin sillä vanhalla piikillä, vääntöä on vain enemmän.

 

[chicnstu]

Yeah, toinen mopoilupäivä takana! Mieletön ilma, vaatteita ihan liikaa mut ite ajaminen alkoi jo tuntua hyvältä

Aamusta taas vähän "suljetunpaikanharjotuksia" ja sit varovasti liikenteeseen... Kerran meinasin kaataa, pari kertaa sammu liikennevaloihin (sori takanaolijat...), molemmat ihan oman hätäilyn takia. Kun sais niitä jäitä hattuun välillä lisää, ei varmaan kukaan siihen kuole jos nyt sit joutuuki odottaa risteyksessä sen hetken kauemmin. Mut tosiaan joo, uskaltauduin sit oikee liikenteeseenkin, hiukka oon ylpee! Pysähtyminen näyttää olevan se juttu joka mua eniten jänskättää, liikkeellelähtökin sujuu paljon paremmin. Mut kaippa se siitä pikkuhiljaa alkaa sujua sekin ongelmitta kunhan tässä reenailee.

 

[mocadam]

Ehkä hieman nyt menee OT, mutta Lonely Rider tuossa kun mainitsi tuosta painon siirtämisestä ulommalle tapille ja olen samaan koittanut pyrkiä myös alusta asti.. jotenkin vain ei tunnu luonnolliselta, eli jotain perustavaa laatua vikaavikaa ajoasennossa?
Vai olisko vaan liian vähän vauhtia?  

Enpä muuten tiedä, mutta itse ajattelen, että ulkojalalla painamisessa vaikuttaa maalustaiteesta ja piirtämisestä (di segno) tuttu contrapposto-ilmiö.  Haara-asennossa seisovalla mallilla olkapää- ja lantiolinjat laskeutuvat vastakkaisiin suuntiin. Katso vaikka itseäsi peilistä, kun kohtotat olkapäätäsi (saman puolen lantio laskee) tai lasket lantiotasi (olkapää nousee). Riippuu tietenkin, mitkä lihakset ovat rentoja, mitkä jännityksessö. Tulkitsisin niin, että kun  mopoillessa painaa ulkourvin puoleista jalkatappia, tulee samalla työntäneeksi sisäkurvin puolelta kädellä. Eli suomeksi: tehostaneeksi työntöohjausta.

Ainakin itselläni Lonely Riderin kuvaama ajotyyli tuntuu hyvin luontevalta.

 

[Akiva]

pari kertaa sammu liikennevaloihin (sori takanaolijat...), molemmat ihan oman hätäilyn takia.

Siitä kannata mitään ressiä ottaa, kyllä sen kytkimen ja kaasun käytön oppii nopeasti sen ihmeemmin ajattelematta. (jopa nopeammin kun ei sitä edes ajattele)

 

[Ba-Alzamon]

Aikoinaan mp-koulussa opettaja antoi hyvän neuvon: "Kuvittele, että kaikki autoilijat yrittävät saada sinut hengiltä." Mielestäni hyvä neuvo ja lisännyt tarkkaavaisuutta omalta kohdaltani liikenteessä. Ei tule pidettyä itsestään selvänä asiana sitä, että muut sinut näkevät...

 

[Linksterman]

Meidän perheessä on nyt ajettu reiluun viikkoon 800km Suzuki DL650:lla. Koneessa on niin hyvin vääntöä ettei se sammu hevin ja pysty ajoasento on hyvä kokemattomalle. Näkee muun liikenteen hyvin. Eka kerralla ajettiin Tuusulan moottoritielle vahingossa. Siellä jännitti yhtä paljon kuin kaupan pihassa mutta rumihia ei tullu. Emäntä ajoi pyörän takana suojakilpenä ekan ajon aikana. Oli muuten hyvä idea Tuusmotorin pojilta.

Helsingin keskustassa kävin myös heittämässä lenkin, mutta ei se kyllä pääsiäisen aikaan vaikeaa ollut. Liikennettä oli vähän ja kuskit rauhallisia. Kaistanvaihtajat joskus tulee tosi läheltä mutta se on kyllä nykyään enemmän sääntö myös autoilla joissakin paikoissa.

Tänään kokeiltiin kaksi päällä mökkiteitä ja kaikki meni muuten hyvin mutta parissa kohtaa oli urissa vielä jäätä joten tarkkana piti olla. Myöskin hyvin liukkaita savisia ja hyvin pehmeitä hiekkaisia paikkoja löytyi. V-Strommi selviytyi niistä kunnialla ja kun kuskina siirryin ajamaan pahimmat paikat seisten niin huomasin että on siinä katuenskassa vähän maastokykyäkin. Parasta on että tämä on eka mopo josta ei lopu kaksi päällä pehmeässä tai mäissä tehot ja vääntö kesken. Mopolla ja 250 enskalla onkin tullut ajettua nuorena muutama kymppitonni ettei tämä sinänsä ihan uusi laji ole.

Soittelin muuten autokouluja muutaman ajotunnin saamiseksi mutta niissä kaikissa oli niin kiireistä että antoivat ohjeet puhelimitse. Kaikki ajo-opettajat ovat korostaneet rauhallisuutta, jarrutusta ja hidasajoa. Näiden jälkeen on sitten kehotettu menemään kuitenkin oikeisiin liikennetilanteisiin hiljaisina aikoina että tulee tutuksi motari, nupukivi, mutka-asfaltit jne. Yllättävän jyrkästi pitää kantata iso pyörä mutkiin on myös uusi oppi.

Toukokuussa on turvallisen ajon kurssi ja kesällä olisi tarkoitus lomailla Suomessa joten  

tien päällä.

 

[Alta_laidan]

Tunti sitte sain kortin ja on tuo kyllä mukava laji.

Maltin kanssa aloitella harrastus ja koittaa sitä järkeä pitää mukana, mutta nyt niin loisto sää + vapaapäivä töistä et ulkoiluttaa kawaa.

 

[teutori]

No, nyt on n.200 km takana. Ensimmäinen ajokerta oli aivan hirvee, ei jäänyt kyllä paljoo mukavia kokemuksia. Pelotti joka risteyksessä,että tuleeko auto kylkeen, pyörä sammui melkein joka helv..tin risteyksessä ym. mukavaa. Toinen kerta oli jo paljon mukavampi, osasi jo hiukan olla jännittämättä, mutta ihan perusasioissa pysyin, opettelin jarruttamaan n.60-70 vauhdista mahdollisimman nopeasti, opettelin hidasajoa jne.

Autoja on vaarallisia ja erittäin vaarallisia.Hyvä lainaus on Tuntemattomasta Sotilaasta "MISTÄ tuntee kun ammutaan kohti, mikä on se vaarallinen kranaatti." Kyl ne on kuule kaik yhtä vaarallisi, mäe sinä vaa maahan kun sinust silt tuntuu"
Tämä viisaus toimii paremmin kuin hyvin ,yrittäessä selvitä kotiloiden joukossa hengissä.

Tää ajattelu on pitänyt mut yli 30 vuotta mopolla hengissä.Minkä lisäksi on ollut tietysti myös onnea

 

[attes]

Itse aloittelen ajokauden ajelemalla noita lähialueen risteyksiä ja liikennevaloja edes-takaisin. Näin joutuu opettelemaan taas tuon rullailun valoihin ja sen harkitsemisen pysähdynkö vai menenkö.

Helpottaa risteyksien ylityksissä tuo, että "pitkältä" etukäteen jo päättää mitä tekee. Ei rupea arpomaan siinä. Jos tilanne näyttää tiukalta rupeaa selkeästi pysähtymään, jotta takanatulevakin tajuaa sen. Ja jos päättää, että nyt mä menen niin sit kanssa menee. Jos arpoo menen-empäs menekkään voi saada takanaolijan peräänsä.

Muutenkin jos seisoo risteyksessä jossa ei ole valoja, niin muistaa, että sinä itse päätät mihin väliin menet. Jos joku rako tuntuu epävarmalta, niin älä mene siihen väliin, koska jos kämmäät liikkeelle lähdössä nyykähtää se mopo ehkä juuri sille kaistalle missä on tulossa liikennettä.

Itselle ei maantieajaminen ole se vaikeus vaan nuo hitaat paikat, maantiellähän se mopo menee kuin itsestään.

 

[spete]

Itse aloittelen ajokauden ajelemalla noita lähialueen risteyksiä ja liikennevaloja edes-takaisin. Näin joutuu opettelemaan taas tuon rullailun valoihin ja sen harkitsemisen pysähdynkö vai menenkö.

Helpottaa risteyksien ylityksissä tuo, että "pitkältä" etukäteen jo päättää mitä tekee. Ei rupea arpomaan siinä. Jos tilanne näyttää tiukalta rupeaa selkeästi pysähtymään, jotta takanatulevakin tajuaa sen. Ja jos päättää, että nyt mä menen niin sit kanssa menee. Jos arpoo menen-empäs menekkään voi saada takanaolijan peräänsä.

Muutenkin jos seisoo risteyksessä jossa ei ole valoja, niin muistaa, että sinä itse päätät mihin väliin menet. Jos joku rako tuntuu epävarmalta, niin älä mene siihen väliin, koska jos kämmäät liikkeelle lähdössä nyykähtää se mopo ehkä juuri sille kaistalle missä on tulossa liikennettä.

Tässäpä pari todella hyvää neuvoa, jotka varmasti pelastaa monesta epävarmasta paikasta.

Vaikka risteyksessä välillä tuntuu, että munhan on nyt mentävä kun kaikki muut sitä odottaa, niin kantsii varmaan kuitenkin tehdä noin kuin tuossa yllä neuvotaan. Eli menee vasta sitten, kun tuntuu itselle varmalta välittämättä siitä kilometrin mittaisesta jonosta takana

 

[zetor1400]

Jarruttamisesta:

Vilkaiskaa aina peiliin, ennen kuin jarrutatte voimakkaasti. Perään törmäävä auto ei tunnu mukavalle. Sujauttakaa vaikka edessä seisovan oikealle puolelle, mutta älkää jääkö odottamaan iskua selkään. Vilauttakaa jarruavaloa ajoissa.

Nykyautoissakin on hyvät jarrut, mutta usein vauhtia on liikaa ja liian pienet välit.

Ennakointi ei ole moottoripyöräilyssä ajotapa, vaan elämäntapa.

 

[TwinTenox]

Itselle tämän kevään aloitus on tuntunut paljon helpommalle kuin aiempien. Johtunee itselle todella hyvin sopivasta moposta ja siitä, että viime kesänä tuli ajeltua paljon.

Periaatteessa olen aloittanut mopoilun kolme kertaa. Ensin piikillä 1990. Kyseessä enduro ja mopoaika takana, joten minkäänlaisia vaikeuksia ei ollut tuolloin muistini mukaan. Eli 90 ja 91 kesät piikillä ja sitten luova tauko, kunnes 2002 palasin mopomaailmaan FZS600 pyörällä vuosimallia 2001. Täytyy sanoa, että aika jännää hommaa oli aluksi. Pyörässä pysyi kuitenkin kumipuoli alaspäin 10tkm ajan. Kaudeksi 2002 tulleet vakuutusbonusasioiden muutokset pelästyttivät taas kerran hyvin alkaneen harrastamisen jäihin. Viime vuonna, eli 2006 aloitin sitten kolmannen kerran ja todella tarkoituksena on, että tällä kertaa pyörä on aina olemassa ja ajossa.

Ensimmäiset n. 4tkm taittui vanhalla ja vähän jo löysällä Suzukin GSX-F:llä (Ainoa hairahdus Yamahoista pois). Sen kanssa oli toisaalta mukava etsiä tuntumaa, mutta toisaalta pyörään oli vaikea luottaa, koska se eli niin kovasti mutkissa. 06.06.06 alkoi sitten se toistaiseksi hienoin aikakausi minulle moottoripyöräilyssä, kun sain tämän nykyisen pyörän alle. (TRX850, 1999) 6tkm viime vuonna. Helpompaa ei paljon voisi mopoilu olla. Tai hauskempaa.

Itselle moni asia mopon kanssa tulee luonnostaan, mutta enemmän pitäisi minunkin ajatella, että osaanko jo tosiaan ja miten paljon, vai tuntuuko vain. Hidasajo sujuu hyvin, kaupunkiajot yms. Mutkateillä mennään sujuvasti jne. Tehokkaammin pitäisi opetella vielä jarruttamaan.

Autoja tosiaan oppii varomaan ihan eri tavalla.

 

[Lay Z]

Noin 4 vuotta sitten tuli aloitettua tämä hieno harrastus. Monta vuotta sitä suunniteltiin, mutta lopulta otin itseä niskasta kiinni ja ajoin mp-kortin.

Aikeissa oli hommata joku 600 kyykky ensimmäiseksi pyöräksi. Noh. Autokoulussa minulle annettiin sitten alle HD Sportster 883. Haastavinta sillä oli ehkä hidasajo, kun kytkintuntuma oli mitä oli. Muuten sillä oli ihan helppo ajella.

Ensimmäiseksi harjoittelupyöräksi sain viikoksi lainaan hieman piristetyn HD V-rod 1180cc. Sillä ajaminen ja noin 280kg vieminen ei enää tuntunutkaan niin helpolta. Pienen ja mutkaisen tien ajanminen tuntui melko haastavalta, kunnes tuli risteyksien vuoro. Risteyksissä piti odotella hirveän pitää väliä, että uskalti edes lähteä liikkeelle. Kaiken tärisemisen jälkeen piti minun ajaa pyörä keskustassa (ruuhka aikaan luonnollisesti) sijaitsevan asuntoni ahtaaseen parkkihalliin, jossa parkkipaikka oli tietysti kuudennessa kerroksessa.

Vuoden verran olin ilman omaa pyörää. Kävin katselemassa ja testailemassa kyykkypyöriä, mutta jostain käsittämättömästä syystä päädyin kuitenkin hankkimaan V-rodin.

 

[TTH]

- Samat tunteet aloitellessa uudelleen pitkän tauon jälkeen mutta nyt, 3000km myöhemmin, ajo sujuu aivan mukavasti. En silti nauti yhtään liikenteen seassa ajosta ja autoilijat pelottaa. "Läheltä piti" tapauksia on ollut pari kertaa. Pyörän selässä tuntee kuinka helpolla voi elämä ja terveys loppua. Pyörää ja vauhtia oppii kunnioittamaan toisin kuin autoillessa.
- Uutta tämäkin; Kun autoilen annan entistä enemmän tietä pyörälijöille. Autokorttiin pitäisi liittää vaikka päivän m-pyöräily kokemuspakko ruuhkassa! Asenteet muuttuisi nopeasti

- Maku pyörään on myös muuttunut nopeasti. Nyt etsin jo pyörää pidempään ja nopeampaan matka-ajoon kun tuo lyhyt cruisailu ei riitä. Oikeataan pitäisi olla kaksi pyörää mutta vakuutusmaksut ja tuhlaus harrastukseen ei saa maksaa liikaa.

 

[Jake Goodman]

Eilen pyörä kotiin ja tänään alkaa talviloma

Kyllä tää tästä lähtee kunhan saan paljon lisää rauhallisia kilometrejä pyllyn alle. Eiliset ajot oli tyypillistä noviisin menoa: vilkku jäi päälle joka toinen kerta ja meno oli muutenkin hieman nykivää.

Heti ekalla lenkillä jouduin tekeen jotain mistä varoitellaan: jarruttamaan mutkassa. Vastaantuleva tukkirekka lähti ohittamaan jalankulkijaa mun kaistalle. Onneksi se tapahtui aukean keskellä joten osasin varautua tilanteeseen ja homma oli hallinnassa.

Onneksi liikenteen seuranta on tuttua puuhaa vuosikymmenten autoilukokemuksella. Täysin uusilla kuskeilla täytyy olla vaikeeta kun pyörän hallinnan lisäksi pitää ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu.

 

[Minzi]

Onneksi liikenteen seuranta on tuttua puuhaa vuosikymmenten autoilukokemuksella. Täysin uusilla kuskeilla täytyy olla vaikeeta kun pyörän hallinnan lisäksi pitää ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu.

Niin ja vaikka B-kortti olisikin ollut taskussa yli kymmenen vuotta, niin silti moottoripyörällä ajaessa liikennetilanteet tuntuvat ihan uusille. Mieheni ajoi A-kortin vasta viime vuonna kolmenkympin kypsässä iässä, ja ihan helppoa se moottoripyörän hallinta yhdistettynä liikenteen seurantaan ei tunnu olevan. Terve asenne sinänsä, kun ei luota täysin kykyihinsä. On kuulemma aina pieni voitto saada pyörä liikenteeseen valoista sammumatta

.

Minä taas olen aloittanut viime kaudella pyöräilyn useamman vuoden tauon jälkeen. Pyörän perustoiminnot palautuivat siinä ekalla 400 km (piti saada uusi pyörä kotiin

) ajolenkillä suht hyvin mieleen, ja pystyi keskitttymään muun liikenteen seuraamiseen aika helposti. Pyörä on tosin aika iso ja painava (>200 kg), joten kaikista hankalinta on pyörän peruuttaminen, jos on sattunut jättämään ajopelinsä vähänkään hankalampaan paikkaan.

Nim. bodasin eilen pyörää takaperin ylämäkeen pehmeällä hiekka-alustalla. Kuuma "vähän" tuli kamat päällä !

 

[phaser]

Itse ajoin A-kortin pari vuotta sitten vähän alta kolmekymppisenä, joten autoilua takana kymmenisen vuotta. Vaikka "ajokokemusta" oli enskalla metsissä ja montuilla, niin ensireaktio autokoulun ZR-7:lla oli että missä turvavyö? Tästähän putoo kyydistä heti kun joku tönii.

Nyt (vasta) aloittelen ekalla omalla pyörällä ja edelleen on vähän "alaston" olo liikenteessä autoon tottuneella.

 

[Kyytsis]

Kortti ollut viime syksystä ja pyörä nyt alle viikon (on tosin mokoma remontissa...

)

Ensimmäinen reissu omalla pyörällä kaupasta kotiin oli aika jännittävä - vettä tuli kaatamalla, oli hämärää ja vekotin oli vielä täysin outo. Kiertelin sitten pikkuteitä kotiin, vaihtoehtona oli Kehä III ja moottoritie. Illalla piti lähteä uudelleen monsuunisateeseen ajelemaan, nyt liikennettä oli jo vähemmän ja ajo oli paljon nautittavampaa.

Seuraavan päivänä keskustaan töihin pyörällä ja pienen alkukangistelun jälkeen huomasi että ei tämä ihan kamalaa ole. Aiempaa kokemusta on skootteroinnista keskustassa ja täytyy kyllä sanoa että se on 'isoon' pyörään verrattuna paljon rennompaa. Vähän samaa tunnelmaeroa kuin automaattikotilossa vs. manuaali. Ensimmäisenä viikonloppuna piti sitten kokeilla jo kaksi päällä ajeluakin ja siitä sitten alkoi moottoritiet ja maantiet aukeamaan. Nyt liikenteessä pystyy jo nauttimaan, mutta kyllä autoja tulee katseltua melko kunnioittavasti ja tarkkaan.

Omiin kykyihin en uskalla alkaa luottamaan ja turhat näytöt pitää karsia pois jo ennenkuin alkaa mitään suunnitelemaan. Onneksi ikää on jo sen verran, että ajatus ehtii toimintaan (yleensä) mukaan.

Nyt vaan rauhassa aloittelee uutta harrastusta ja koettaa oppia niistä pikku virheistä joita tekee. Tuntuisi siltä, että kannattaa pitää oma toiminta ns. tutkalla ja pohtia että tuliko joku tilanne hoidettua hyvin, vai olisiko jotain pitänyt tehdä toisin. Varmaan myös ihan perusjuttuja on hyvä myös jatkossa kertailla parkkipaikoilla.

 

[Lonely Rider]

Onneksi liikenteen seuranta on tuttua puuhaa vuosikymmenten autoilukokemuksella. Täysin uusilla kuskeilla täytyy olla vaikeeta kun pyörän hallinnan lisäksi pitää ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu.

Niin ja vaikka B-kortti olisikin ollut taskussa yli kymmenen vuotta, niin silti moottoripyörällä ajaessa liikennetilanteet tuntuvat ihan uusille. Mieheni ajoi A-kortin vasta viime vuonna kolmenkympin kypsässä iässä, ja ihan helppoa se moottoripyörän hallinta yhdistettynä liikenteen seurantaan ei tunnu olevan. Terve asenne sinänsä, kun ei luota täysin kykyihinsä. On kuulemma aina pieni voitto saada pyörä liikenteeseen valoista sammumatta  

.

Minä taas olen aloittanut viime kaudella pyöräilyn useamman vuoden tauon jälkeen. Pyörän perustoiminnot palautuivat siinä ekalla 400 km (piti saada uusi pyörä kotiin

) ajolenkillä suht hyvin mieleen, ja pystyi keskitttymään muun liikenteen seuraamiseen aika helposti. Pyörä on tosin aika iso ja painava (>200 kg), joten kaikista hankalinta on pyörän peruuttaminen, jos on sattunut jättämään ajopelinsä vähänkään hankalampaan paikkaan.

Nim. bodasin eilen pyörää takaperin ylämäkeen pehmeällä hiekka-alustalla. Kuuma "vähän" tuli kamat päällä !  

Aivan oikein: ensimmäiset sadat kilsat ovat vaikeimpia. On pakko keskittyä pyörän hallintaan, jolloin vaarana on, että ote liikenteen seuraamiseen herpaantuu. Pakko miettiä, että nyt kaasu pois, kytkin pohjaan, seuraava vaihde - ja sitten vielä samat toiminnot tarvittaessa jarrujen kanssa yhtäaikaa.

Omalla kohdallani rutiini on auttanut. Kilometrejä vain rauhallisesti lisää ja lisää. Vaikka aluksi kaupunkiliikenne arastutti, niin sekaan meneminen tuo nopeasti rutiinia. Jatkuvia pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä.

Jotenkin kaasun, kytkimen, vaihteiden ja jarrujen käyttö alkaa löytyä selkäytimestä miettimättä. Mikä ei vielä suinkaan tarkoita sitä, että taidot olisivat riittävät. Vaikka pyörän saa pysähtymään kuudenkympin vauhdista optimaalisen tehokkaasti, niin miten käy tosipaikassa? Vauhtia sata, nopeus on saatava kuoletetuksi, jarrut pois ja sitten oikealla vaihteella ja oikeille kierroksilla väistöön. Puhumattakaan, että joudut hakemaan hallintakomennot yllättäen tiukassa kaarteessa.

Nöyryyttä, nöyryyttä ja vielä kerran nöyryyttä. Onneksi ei ole näyttämisen tarvetta. Paitsi itselleen, että vielä minä tämän otan hallintaan....

Turvallisia kilometrejä.

 

[Tuche]

Huomenna pitäisi lähteä oma ensimmäinen isopyörä hakemaan 250km päästä. Vähän jännittää, kun edellisen kerran ajoin oikeastaan 4 vuotta sitten piikillä. Viime kesänä tosin muutaman kerran kokeilin isompaa pyörää. Saa nähdä miten sujuu.