Kun kerran kaikki hehkuttaa sitä Norjaa niin hienona moottoripyöräilyn maana, niin pitihän se ihan itse lähteä kokemaan. Ihan ilman mitään suunnitelmia, pyörään laukut kiinni, teltta, makuupussi ja kuivamuonaa muutaman päivän tarpeiksi ja keula kohti pohjoista.
Matkaratsu valmiina lähtöön.
Yöpymiset toteutettiin jokamiehen oikeuksilla, koska varaa ei muuhun ole. Sitä paitsi mikään ei voita kunnon leirielämää, tosin katupyörästä joutui hieman etsimään enduro-ominaisuuksia, jotta mieluisa paikka löytyisi
Edelleen, huonon budjetin vuoksi, muonitus ostettiin 15 eurolla Suomen puolelta, joka koostui pääasiassa "Nötkötistä", tonnikalasta, näkkileivästä, majoneesista ja suklaasta. Periaate oli, että Norjassa ei muuta osteta kuin Visalla ruokitaan Kawan myllyä...
Toinen itse löydetty leiripaikka hieman ennen Altan kaupunkia idän suunnasta. Ei maksanu mitään ja maisemat oli upeat. Tosin maanomistajan lupa tarvittiin, jotta sain ajaa pyörän myös tälle paikalle, yöpyä toki saa ilman lupaa, mutta moottoriajoneuvolla ei kuljeta minne huvittaa...(Taas meinasi vain kuskin ja/tai mopon maasto ominaisuudet loppua kesken...)
Mutta itse asiaan, ajaminen tuolla vuonoissa oli aivan upeeta...
2000 ajetun kilometrin jälkeen, ei enää leiripaikalla ollut niin väliä, tieltä vain sivuun ja makuupussia esille ja aamulla kotia kohti
Tosiaan, loppujen lopuksi ajettua tuli tämmöinen reitti
Kylmää ja pakkasta oli yöllä, mutta hyvä makuupussi ja kunnon ajovarusteet pelasti, joten Pohjois-Norjassa tarkenee vielä elokuun lopussakin ajella.
Ei pidä suunnitella liikoja, antaa mennä vaan
reitti
Edittiä: helkuta kun ei meinaa osata linkkiä laittaa...no kaipa se sinne tuli
Matkaratsu valmiina lähtöön.
Yöpymiset toteutettiin jokamiehen oikeuksilla, koska varaa ei muuhun ole. Sitä paitsi mikään ei voita kunnon leirielämää, tosin katupyörästä joutui hieman etsimään enduro-ominaisuuksia, jotta mieluisa paikka löytyisi
Edelleen, huonon budjetin vuoksi, muonitus ostettiin 15 eurolla Suomen puolelta, joka koostui pääasiassa "Nötkötistä", tonnikalasta, näkkileivästä, majoneesista ja suklaasta. Periaate oli, että Norjassa ei muuta osteta kuin Visalla ruokitaan Kawan myllyä...
Toinen itse löydetty leiripaikka hieman ennen Altan kaupunkia idän suunnasta. Ei maksanu mitään ja maisemat oli upeat. Tosin maanomistajan lupa tarvittiin, jotta sain ajaa pyörän myös tälle paikalle, yöpyä toki saa ilman lupaa, mutta moottoriajoneuvolla ei kuljeta minne huvittaa...(Taas meinasi vain kuskin ja/tai mopon maasto ominaisuudet loppua kesken...)
Mutta itse asiaan, ajaminen tuolla vuonoissa oli aivan upeeta...
2000 ajetun kilometrin jälkeen, ei enää leiripaikalla ollut niin väliä, tieltä vain sivuun ja makuupussia esille ja aamulla kotia kohti
Tosiaan, loppujen lopuksi ajettua tuli tämmöinen reitti
Kylmää ja pakkasta oli yöllä, mutta hyvä makuupussi ja kunnon ajovarusteet pelasti, joten Pohjois-Norjassa tarkenee vielä elokuun lopussakin ajella.
Ei pidä suunnitella liikoja, antaa mennä vaan
Edittiä: helkuta kun ei meinaa osata linkkiä laittaa...no kaipa se sinne tuli