Mun mielestä pääkaupunkiseudun liikenteessä suurimmat ongelmat aiheuttaa tällaiset kuskit:
Helsingin Sanomat
Kun kuskia pelottaa niin paljon, ettei järki enää toimi, eikä kokemusta ajamisesta ole niin paljoa että osaisi arvioida oman autonsa ulkomittoja, on lopputulos aika raivostuttavaa katsottavaa. Tällainen kuski kun ajaa risteyksen ohi tai huomaa risteyksessä olevansa väärällä kaistalla, tehdään aivan päättömiä vetoja kuten U-käännöksen yrityksiä aamuruuhkassa, motarilla pysähdytään odottamaan vasemmalle kaistalle että tilaa oikealle kaistalle tulisi tai paniikkikohtauksessa itketään autossa ennen liikenneympyrää kun ei uskalleta mennä ruuhkan joukkoon. Toikin nimittäin tuli tänään nähtyä. 10 min odotettuani edellä menevän liikkeelle lähtöä, kävin kurkkaamassa että mitä siellä oikein tapahtuu, niin joku naikkonen siellä itkeä vollotti kun ei uskaltanut mennä eteenpäin eikä taaksepäin. Soitin poliisit auttamaan paniikkikohtauksen saanutta naisihmistä ja kiersin sen auton jalkakäytävän yli. Toivottavasti ottivat kortin pois. Tuskin kun se ei ajanut ylinopeutta.
Pääkauppunkiseudulla liikennekulttuuri on sinänsä parempaa, että isolla autolla, tai "heikommasta asemasta" tulevalle annetaan tietä ja jonojen vetoketjuperiaate toimii. Muutoin homma pelaa sillä periaatteella, että jokaisen pitää tietää minne on menossa ja mitään turhaa arpomista ei juuri hyvällä katsota.
Normaaleissa kaistanvaihdoissa ei yleensä tilaa anneta vaan se on otettava.

Käytännössä tarkoittaa sitä, että jos näen jonkun tulevan liittymästä mukaan liikenteeseen, hidastan sen verran, että ko. henkilöllä on tilaa liittyä mukaan. Jos kuitenkaan ei minkäänlaista elettä tapahdu tilan hyödyntämiseksi muutamien sekuntien aikana, niin en minä ala viikkotolkulla venttailemaan. Menkööt sitten sinne mistä löytää isomman välin jos ei tarjous kelpaa.