KawaJava sanoi:
Osaako kukaan kuvailla sanoin, että mitä pyrkii tekemään kaatuessa ja liukuessa?
Kamppailu-urheilutaustaa löytyy jonkinverran ja siellä sitä "kaatumista" treenataan käytännössä joka kerta jossain muodossa.
Vois kuvitella, että ei tässäkään urheilumuodossa olis pahitteeksi, jos olis joku idea, että mitä tehdä, kun vahinko sattuu. Esim tuskin kukaan haluaa nojata ranteeseen/kyynärpäähän kanttereen yli liukuessa. Haikkarista laskeutuessa saa kyllä olla aika hyvin ukemit selkärangassa, jos sellaisen meinaa siihen pyöräyttää.
Kävellessä tai juostessa lipatessa tulee meikäläiselläkin ukemit selkärangasta, ja pystyy hallitsemaan kaatumisen ja kaatumisen energiat niistä vauhdeista. No probleemos.
Mutta mitä tulee siihen että ratamoottoripyöräilyssä jossain vaiheessa kaatumista/ liukumista levittelee raajoja johonkin suuntaan, niin ei helvetissä. Ei ollenkaan, ei missään vaiheessa, ei mistään syystä.
Voihan sitä joku oman elämänsä kokemusasijantuntija kuvitella, että pystyy hallitsemaan energiaa 50-100-150 kmh vauhdeissa. Mutta siinä vauhdissa ruohomätäs tai hiekkakumparekin on yllättävän kova.
Nopeimmat lipat olen vetänyt alastaron nopeessa oikeessa, jonkun verran ennen apeksia, ja siinä vaiheessa ensimmäinen asia mitä tuli mieleen, oli:"Ei helvetti, nyt on Vauhtia, nyt voi sattuu ja todella pahasti, tosin onneksi olen alastarolla..." Vauhtia oli (dataloggeri) 139 kmh siinä vaiheessa kun eturengas liukui hitaasti alta pois. Paska linja, liikaa jarrua, huolimattomuusvirhe.
Noh, siinä asfaltilla liukuessa, ei muuta kun kädet rinnalle, leuka rintaan, ja vähä jonkunnäköseen sikiöasentoon, ja sit vaan odottaa mitä tapahtuu.
Asfaltti loppu, ja pesukoneen linkousohjelma käynnistyi. Pyörin (75 metriä) pitkin turva-alueen hiekkaa jonkun aikaa, ja kun vauhti loppu, niin totesin siinä naama hiekalla maatessani ettei ainakaan taju lähteny tällä kertaa. Tosin päässä pyöri hedelmäpeli. Sormet liikku, varpaat liikku, kädet toimii, jalat toimii. Nousin pystyyn ja maailma pyörii edelleen.
Hanskat ja kypärä pois, edelleen huojuttaa. Jäljistä päätellen, neljä isoa kuoppaa turva-alueessa, mopo on vetänyt nokkaperät, "Voi vittu..."
http://racedac.com/s1000rr/140kmh_90mph_frontbrake_lowside.JPG
Itselle ei tullut edes yhtään mustelmaa, ei pienintäkään, aivan käsittämätön säkä kun vertaa siihen että samassa paikassa samana vuonna(?) samalla lähtövauhdilla eräskin kuski pasko esim jalkansa/nilkkansa ja istu jonkun aikaa rullatuolissa sen takia.
Kävin käsi päivää kiittämässä Tero Tupalaa siitä että Alastaron radan turva-alueet on niin priimakunnossa kuin ne vaan voi olla. Niistä on ajetaan seulalla kivet pois, ja ne tasoitetaan vähän väliä.
Ne pari haikkaria mitä olen vetänyt, niin ei ole ehtinyt tekemään yhtään mitään. Ja kun lähtökulma, lakikorkeus ja pyörimisnopeus on ihan arpapeliä, niin saa olla aikamoinen volttitaituri että pysyy spatiaalinen hahmotus mukana ja osaa tehdä tilanteeseen sopivat toimenpiteet.
Voisin kuvitella että esim joku parkouria aktiivisesti harrastava pystyisi ehkä jotain haikkarissa tekemään, mutta tavis rataharrastelija on kyllä ihan auttamattoman kuutamolla siinä vaiheessa kun noin sekunnin kymmenyksessä lingotaan johonkin suuntaan jollakin satunnaisella tavalla.