Noloin kaatuminen, jonka olen nähnyt ( 14 vuotiaana aloitetun maastoajoharrastuksen jälkeen omia lippoja en muista, niitä on riittävästi
) tapahtui erään moottoripyöräliikkkeen edustalla.
Erästä suurta huolellisuutta ja myös sankaruutta edustavan ammattiryhmän edustaja oli tullut moottoripyöräliikkeeseen hakemaan uutta ostamaansa R1:tä.
Pyörää vielä luovutushuollettiin ja uuden pyörän omistaja keskittyi arvostelemaan muiden moottoripyöräliikkeen asiakkaiden pyöriä, ajovarusteita ja ajotapaa. Montaa positiivista asiaa hän ei niistä löytänyt.
Kun muutaman tunnin arvostelujakson jälkeen uusi pyörä oli luovutushuollettu ja kaikki muut asiakkaat ruodittu, sankarimme siirtyi lähes upouusissa myös kilvanajoon todennäköisesti sopivissa ajorytkyissä pyörän päälle ja poistui pyöräliikkeen pihasta kadulle, jossa oli 30 km/h nopeusrajoitus.
Silmänräpäyksen kuluttua kuului ihmeellinen rysähdys. Sankarimme oli syystä tai toisesta painanut etujarrua sen verran voimallisesti, että takapyörä nousi ilmaan ja kuski lensi stongan yli.
Pöllämystynyt kuljettaja sai muutamia naarmuja nahkapukuun ja kypärään, mutta R1 sai katteisiin sen verran kipeätä, että ykkönen meni lunastukseen.
Lunarihetkellä asiakas oli ajanut uudella pyörällä reilut 10 metriä.
Eipä arvostellut enää jälipyykkiä moottoripyöräliikkeessä tehtäessä muiden asiakkaiden tekemisiä tai asioita.
Kummasti muuttunut itsellä ajatusmaailma kun 50 v lähestyy ja kaikenlaista nähnyt sekä sattunut itselle, niin oppinut että ei ole kauheasti varaa arvostella toisten tekemisiä. Nykyään tunnuslauseeni onkin: "Jokaiselle ansionsa mukaan" 
