Minähän olen ny sitte näitä vanhalla iällä aloittaneita, oli mulla muutaman viikon vanha sassi, mutta pyörän ostin vasta yli kolmekymppisenä. Kilocebarin tietysti. Kovapäinen kun olen, olishan sitä voinu pienemmälläkin harjoitella.
Ensimmäisen kaadon suoritin edelläajavan kotilon puskurista kimmokkeen saaneena. Pysähtyi p*le yllättäin keskelle risteystä ja mun mielenkiinto oli hetkeksi kohdistunu aivan toisiin puskureihin...
Tuli sitte kokeiltua sitä pyörän ylösnostoakin, nousi muuten yllättävän kevyesti paikallisen pyöräkauppiaan ohjeiden mukaan.
--> pyörä maalarille talvisaikaan
Toinen nolompi kaato seuraavana (tänä) keväänä. Olin myymässä pyörää vaihtaakseni uudempaan. No, vanha cebari harvempaa ihmistä kiinnostaa, sitten vihdoin viimein soi puhelin ja ostajakandidaatti ilmoitti lähtevänsä ajamaan samantien 400 kilometrin päästä Kotkaanpäin. Ja pieni poika (8v) vinkumaan, että hän haluaa vielä viimeiselle ajelulle mopon kanssa. Kun ei tiedä koska seuraavan kerran pääsis.
No, kotipihaan tullessa piti yrittää 180 asteen käännöstä...
Tietäähän sen kuinka siinä kävi. Vauhti katos jonnekkin ja kun yritti saada jalkaa maahan, niin asfaltti loppui just sopivasti sillai että jalka haroi tyhjää ja rämps... Poika lennähti pyörän päältä puolentoista metrin päähän itse jäin istuskelemaan satulaan. Mietin siinä sitten, että kuin se näin pääsi lipsahtamaan. Pirttihirmu, joka muuten on henkeen ja vereen mp-vastainen ihminen, huutaa kuula punasena vieressä. Sehän tietenkin katseli tapahtumaa muutaman metrin päästä.
No, taas pyörä pystyyn. Oli pari viikkoa vanhentunu värjäys täysin turha.
Kunnes tajusin soittaa tälle potentiaaliselle ostajalle ja selittää tilanteen.
Tilanne päättyi kuitenkin hyvin, cebari vaihtoi omistajaa, eikä mustelmiakaan tullut kuin henkisiä.
Nykyistä tuplaäksää ei ole vielä saanu nurin, toivottavasti ei menekään.