Kuullostipas mielenkiintoiselta tuo Z1 ajanjakso, käyppäs jos huvittaa juttelemassa tuolla meidän foorumilla aiheesta, olis kiva kuulla lisää aiheesta.No niin, nyt se nostalgia iski kun näitä luin... Ja aasinsiltaa nokka-akseleiden kulumiseen saakin sitten hakea!
Aikanaan, kun nyqvisti ajeli Kawaa, niin ne tonniset eivät pitäneet öljynpainetta, kun oli etunen kunnolla ilmassa. Siksi se möhkö sitten vaihtui Artsin työkaluksi, koska siinä polttoaineen saanti oli se matkaa rajaava tekijä kun öljypumppu oli koneen takaosassa.
Se tonnisen kone perustui 900-Z1:een, joka mullakin oli. Siinä oli öljypumppu kokolailla keskellä öljypohjaa ja tasan varmasti hörppi ilmaa, jos oli hytti pystyssä.
Sinne öljypumpun ja suodattimen poteron seutuun sitten tuli rakenneltua sellainen saranoitu 'portti', joka sulki reitin öljyn pakenemiselle sinne koneen peräseinään. Ja sitten jarrutuksessa päästi öljyt kampiakselin luokse. No, ei tainnut olla oikeasti paljoa käytännön hyötyä, mutta tulihan oltua sekin aika turvallisessa tallissa!
Kawan ostin '82 rikkinäisenä, oli kaksi mäntää rikki. Ja analyysi oli se, että öljyn puutetta. Oli ilmeisesti edellinen omistaja koittanut keulimisen ennätystä. Kampiakselihan noista ei leikannut kiinni sitten millään, sehän oli rullalaakeroitu ja painoikin älyttömästi.
Kun sen kampiakselin sitten 1135cc Wisecon setin asennuksen yhteydessä silloiseen kesäduuniin vein kellotettavaksi ja oikaistavaksi, niin oli portinvartija -gerberoksen ohitus haastavaa. Se akseli tosiaan painoi kassissa.
Kaikki rullalaakeroidut akselit oli out-of-true, niinkuin ne jenkit sanoivat.
Hemmetinmoisella moskalla sitä sai lyödä olan takaa, sitten sorviin takaisin kellotukseen. Ja oikenihan se siitä kun moskat suureni..
Sitten kiertokangen alapäiden tappien mig-sokitus, niin sehän olisi kestänyt ahtimen. Ja olihan yhdellä lahtelaisella kaverilla (nyt ei vanhus muista enää nimeä, atsaleakos tämän vaivan nimi oli?) sellainen.
Varmaan vanhemmat konstut hänet muistavat, ainakin heillä oli vaikeuksia saada tämä sankari kiinni. Se turbokawa potki ihan hienosti..
Koneen värinät pieneni oleellisesti kun sen akselin oikaisi ja 'sokkaus' piti se ryhdissä. Ja taisi se potkukin parantua... Suuttimia, k&n filsut ja 4-1 tyhjä putki, niin jo äänetkin saatiin tehojen tasalle!
Välitystä piti venyttää, että märällä kelillä varsinkin mukulakivellä tuppasi liikenneympyröissä olemaan kulmikkaat ajolinjat. Ja kulkihan se enemmän sillä tavalla!
Ja jos ei nyt tehot tämän päivän tasolla olleetkaan, niin ne ajo-ominaisuudet (joita siis ei todellakaan ollut!) ja jarrut (yksi levy edessä, rumpu takana: taatusti lukkiutumattomat..) saivat aikaan sen, että että vauhti tuntui! Ja ennakoiva ajotapa (katse kilometrin päähän..) lisäsi ennustettavissa olevaa ikää!
Myös se, että tanko oli sellainen vielä alkuperäistä leveämpi ja korkeampi lisäsi ajofiiliksiä. Kovaa ajaessa siis tuuli vastaan, vaikka myötätuuleen ajaisi. Niin, ja eihän siihen aikaankaan nakupyörissä katteita ollut!
Ja kiihtyihän se sitten Lahdesta Vääksyyn mennessä Tallukan mäkeä ylös +235km/h vauhdista, silloinen tyttöystävä kyydissä. Rikos lienee jo vanhentunut? Eivaan, ei kai se oikeasti niin kovaa. Eikös näissä se mittarivirhe ollut +293,8%? Olihan!?!
Kai sitten sen takia meni 19vuotta, että tämä nainen -josta tuli muutama vuosi tämän jälkeen vaimoni- salli uudelleen moottoripyörän hankinnan, kun lapsiluku oli saatu täyteen.
Eli kannattaa katsoa, mistä se pumppu öljyn ottaa. Öljyn paineeseen perustuva anturi sytyttää valon, kun tuho alkaa.. Eikös tästä topiikissa ollutkin kysymys..?
http://kawazi.net/
