Muutama vuosi sitten parkkeerasin juuri Saksanmaalta tuodun autoni Treen Stockmannin parkkihalliin ja käväisin ostoksilla. Takaisin tullessa ihmettelin tuulilasissa ollutta lappua jossa luki:
"
Punainen Ford rekisterinumerolla XXX-XXX kolhi ovellaan autoanne klo XX.XX. Lisätietoja numerosta XXX-XXXXXXX. Terveisin Stockmann vahtimestari."
Ja totta tosiaan, etulokarissa oli muutaman sentin lovi ja taitekohdista oli irtoillut maalia. Noh, minäpä painelin kämpille ja asiaa selvittämään.
Selvitin rekisterinumeron perusteella auton omistajan nimen ja sitä kautta numeron, jonka jälkeen soitto ko. naishenkilölle. Nainen säikähtäneenä myönsi tapahtuman (ja kertoi parivuotiaan tulleen liian innokkaasti takaovesta ulos jolloin ovi osui mun autoon), mutta hetken päästä halusikin vielä tavata ja nähdä seuraavana päivänä VARMISTAAKSEEN asian.
Seuraavana päivänä tapasimme eräällä parkkipaikalla, ihmettelin kovasti kun 20m päässä oli tismalleen naisen omistaman kotilon kaltainen auto parkissa ja mies sisällä tiirailemassa mua kohti. Risteyksestä kuitenkin ilmestyi toinen samanlainen ja siinä itse vahingonaiheuttaja eli nainen. Nainen tutkaili lommoa n. 5 sekuntia kunnes tokaisi "Ei tää tullu meidän autosta, meidän auto oli parkkeerattu niin ettei tämä lommo ole voinut tulla sen ovesta." Sanoin jotakuinkin välittömästi "selvä, kiitos moi" ja hyppäsin autoon. Ihme kyllä, nuo samanlaiset autot lähti yhtäaikaa mun perässä pois..
Soittelin liikekeskuksen vahtimestarille ja kysyin josko hän tukisi mua mahdollisessa poliisiasiassa ja hän ystävällisesti myöntyi. Kysäisin samalla videonauhoja mutta kuulemma valitettavasti olin osunut juuri sellaiseen rakoon että edellisyönä nauhat oli rullattu uusiksi tms - olisi ilman muuta antanut käyttöön jos olisi ollut mahdollista. Tässä vaiheessa nainen ei vastannut enää puheluihin, niinpä lähetin hänelle tekstiviestin jossa kerroin vahtimestarin olevan silminnäkijä ja todistaja - ja että mikäli nainen ei myönnä tapahtunutta, asia siirtyy poliisin tutkittavaksi. Ei vastausta.
Seuraavana päivänä poliisin pakeille ja rikosilmoitus kehiin. Kuvailin tarkkaan miten autot olivat olleet parkissa ja tietysti kuvailin myös tapaamisen kulun. Ystävällinen poliisi-ihminen ihmetteli miten olin saanut naisen tiedot selville, ei kai oo kuullut kännykkähakujen ihmeistä..
Vajaan viikon päästä poliisista jo soiteltiinkin ja sama poliisimies kertoili että nainen oli myöntänyt ja suostuvaisuutensa maksamaan. Eli voitto tuli että pätkähti. Hetkeäkään en epäile käyttää poliisia mahdollisessa seuraavassa vahinkotapauksessa.
Veikkaan että muijan mies oli koko kieltoruljanssin takana, tyyliin "oli sellanen auto että ihan varmasti joku nuori kloppi - kiellät kaiken."
Ai niin, kunniaa ko. parkkihallin vahtimestarille!
Laita itse kuntoon se tankki pari kuukautta hiomista ja sitten ruiskumaalaukset päälle.... Saas nähdä miten äijä riemastuu kun auton pinta on täynnä pikku pisaraa.
