Kävinpä koeajamassa uuden 910 cc Brutalen. Pitää sanoa, että TODELLA mahtava laite. Tämän herkempää moottoria en ole koskaan ennen käskenyt. Kone on jopa 1050 Tripleäkin virkeämpi, eikä Triple ole mikään nuhapumppu. Agusta muistuttaa Tripleä siinä, että kummassakin on moottorijarrutusta vähentävä kytkin. Tosin Agustassa se on vielä monta kertaa Tripleä "löysempi". Kun kaasun päästää irti, pyörä rullaa eteenpäin kuin kaksitahtinen. Tämä sopii erinomaisesti ainakin omaan ajotyyliini, vaikka se saattaakin houkutella ajamaan mutkat aina vain nopeammin (siis lopulta omien taitojen yli).
Ajoasento muistuttaa paljon Super Dukea (tai kummin päin se nyt on). Mutta paketti on vielä asteen verran tiiviimpi. Satula on edestä kapea ja kivikova. Polvikulma on mielestäni tiukempi kuin Dukessa tai Triplessä. Minulle M.V. Agustan ajoasento sopi todella hyvin (178 cm/ 70kg).
Moottoritienopeuksissa Agusta on aika samanlainen Triplen kanssa. Niskalihakset joutuvat koville lähinnä ohituksissa, sillä Agusta kiihtyy melko rajusti.
Moitittavaa. Josko nyt puolen tunnin pyrähdyksen perusteella voi jotain sanoa, niin aurinko heijastaa suojaamattomasta LCD -mittaritaulusta siten, ettei varoitusvaloja näe kunnolla päivänvalossa. Peilit ovat käsittämättömän huonot (jopa nakupyöräasteikolla mitattuna). Ehkäpä italian insinöörit ajattelivat, että tällaisella pyörällä vilkaistaan taakse päätä kääntämällä. Ohjaustangossa tuntuu värinöitä tietyillä kierroksilla, mutta niistä pääsee yleensä eroon vaihtamalla tai kääntämällä kaasua. Tämä pyörä ei ole myöskään tarkoitettu kaksipäällä matkustamiseen - sehän on selvää.
Ja sitten vielä suurin ongelma. Tällä pyörällä on todella, todella, todella vaikeaa ajaa rauhassa.
Ehkäpä se hintakin (hieman yli 24.000 EUR) on pieni rajoitus, ellei nyt aivan miinus. Sehän riippuu vain ostajan kukkarosta. Oikeastaan harmittaa, että tuli ajettua. Pitäisiköhän taas vaihtaa pyörää?
edit: typoja korjattu... vähän noloa, fillarin nimi väärin.
Ajoasento muistuttaa paljon Super Dukea (tai kummin päin se nyt on). Mutta paketti on vielä asteen verran tiiviimpi. Satula on edestä kapea ja kivikova. Polvikulma on mielestäni tiukempi kuin Dukessa tai Triplessä. Minulle M.V. Agustan ajoasento sopi todella hyvin (178 cm/ 70kg).
Moottoritienopeuksissa Agusta on aika samanlainen Triplen kanssa. Niskalihakset joutuvat koville lähinnä ohituksissa, sillä Agusta kiihtyy melko rajusti.
Moitittavaa. Josko nyt puolen tunnin pyrähdyksen perusteella voi jotain sanoa, niin aurinko heijastaa suojaamattomasta LCD -mittaritaulusta siten, ettei varoitusvaloja näe kunnolla päivänvalossa. Peilit ovat käsittämättömän huonot (jopa nakupyöräasteikolla mitattuna). Ehkäpä italian insinöörit ajattelivat, että tällaisella pyörällä vilkaistaan taakse päätä kääntämällä. Ohjaustangossa tuntuu värinöitä tietyillä kierroksilla, mutta niistä pääsee yleensä eroon vaihtamalla tai kääntämällä kaasua. Tämä pyörä ei ole myöskään tarkoitettu kaksipäällä matkustamiseen - sehän on selvää.
Ja sitten vielä suurin ongelma. Tällä pyörällä on todella, todella, todella vaikeaa ajaa rauhassa.
Ehkäpä se hintakin (hieman yli 24.000 EUR) on pieni rajoitus, ellei nyt aivan miinus. Sehän riippuu vain ostajan kukkarosta. Oikeastaan harmittaa, että tuli ajettua. Pitäisiköhän taas vaihtaa pyörää?
edit: typoja korjattu... vähän noloa, fillarin nimi väärin.