Helposti tulee unohtaneeksi miten erilaisista lähtökohdista "moottoripyöräily" aloitetaan.
On siinä pikkasen eroa (sukupuolieroakin.... mutta lähinnä fysiikan/voiman suhteen)
aloitteleeko lyhyenläntä aikuinen naisihminen harrastusta sellaiselta kaksipyöräispohjalta,
että on nuorena juuri ja juuri oppinut ajamaan fillarilla ilman appareita ja
sen jälkeen silloin tällöin tehdyillä "kauppareissuilla" selvinnyt suht ehjänä perille........
tai että vedetään esikouluiästä saakkaa muutama vuosi fillarilla täysin älyvapaata itsemurhacrossia
mitä ihmeellisimmissä paikoissa..... sen jälkeen siirrytään heti kun saadaan mopo itse käyntiin,
vetämään "paskarinkiä".... tai aloitetaan jo reilusti alle kymmenen vanhana esim. oikea
crossi- tms.harrastus..... ja sitten aikanaan siirrytään harrastamaan "laillista katumoottoripyöräilyä"
kortti taskussa.
"Liikenteelliset" kyvyt, asenne ja valmiudet ovat sitten toki ihan oma osansa kokonaisuutta.
"Oikea ja terve asenne ei koskaan haittaa, mutta nuo lähtökohtaerot muutoin ovat usein todella murskaavat.
Se harjoittelu ja käsittelytaidon oppiminen mitä "kokeet edellyttävät" eivät kyllä
oman käsityksen mukaan anna mitenkään mitaten riittäviä valmiuksia lähteä tuonne liikenteeseen.....
niissä tapauksissa kun "mopoilu alkaa käytännössä täysin nollista".
Sinne sitä kuitenkin usein vaan sekaan mennään.... ja tokihan nämä tapaukset erottuvat joukosta.
"Dissaaminen" ei tosiaan auta ketään!
Siksi onkin erinomaista että järjestetään erilaisia koulutuksia... tilaisuuksia.... mitä tahansa, joissa
voi saada neuvoja, opastusta ja mikä tärkeintä..... hankkia sitä ensiarvoisen tärkeää "tuntumaa"
laitteeseen, sen käyttäytymiseen ja käsittelyyn...... turvallisessa ympäristössä.
Hattua päästä kaikille moista hommaa vetäville ja puuhaaville
.
