Otetaas pari kertaavaa huomiota, ettei asiaa (taas) kuljeteta rehvakkaalla asenteella pois olennaisesta
.
Kysehän on (se asian ydin), täysin poliisin harkinnoista, ratkaisuista ja edelleen asioiden konkretisoitumisesta.
Ihan pikkasen painoarvoa on myös annettava poliisin perusfunktiolle liittyen yleiseen järjestykseen
ja turvaan.
Tuolla hyvin todettiinkin, että toisilla maailma näyttäytyy "ihailtavan mustavalkoisena", siitä huolimatta,
että tällä periaatteella tiukasti ja tinkimättömästi mentäessähommat kovin usein karkaavat käsistä ja fokus
olennaiseen karkaa samassa tahdissa kuin "koulutetun ja harkintakykyisen" ihmisen pään tilalle
vaihtuu se vanhan ajokoiran pää.... kun se näkee jonkun ottavat haulikon seinältä.
NAKS! ja yht äkkiä tarkoitus pyhittää keinot ilman harkintaa ja kritiikkiä.
Sen kyllä joutuu hyväksymään, että lähiöbaarissa jollain, hyvässä nousussa iskee "pöhinä päälle",
pallit turpoavat päätä suuremmiksi ja niillä mennään.
Koulutettulla poliisilla, tuon tapahtuessa virantoimituksessa, ollaan jo pahemmassa paikassa
kuin pettävällä jäällä.
"Abstraktin vaaran aiheuttaminen" ?
Tässä yksi omistakin suosikkijutuista.
Abstraktilla ja abstraktilla on nyt kuitenkin merkittävä ero, eikä tämäkään ole mustavalkoinen,
yksinkertaisesti vain joko/tai asia.
Ylinopeuksiiin liittyen esim. vallitseva tulkinta ja sanktion perustelu, liikenteen vaarantaminen,
tavallinen tai törkeä, on tästä hyvä esimerkki.
Jos ratkaiseva tekijä on pelkästään suurimman sallitun nopeuden ylittäminen jollain määrällä ja
tästä määräytyy teon törkeys, silloin liikutaan liian usein ihan konkreettisella tasolla jo sananmukaisesti
"abstraktilla tasolla".
Kauniina kesäisenä varhaisaamuna, motarilla ilman että mitään muuta liikenettä on edes näköpiirissä
.
Riittävä, hetkellinenkin ylitys = Törkeä liikenteen vaarantaminen kovine seuraamuksineen.
Tässä se abstraktius konkretisoituu viimeisen päälle lainkäytössä.
Tähän on toki saatava kasan päälle vielä se rikosuhrimaksu
.
Toisaalta....
Kun sitten....ei jos, vaan kun, vetää "bätsi fikassa" 20min pää repussa törmäillen ympäri kylää.
Silloin onnellinen lopputulema, ei sivullisia tai muitakaan uhreja, ei ole asia joka
pyyhkii kaiken edeltävän, konkreettisen (vaaran aiheuttamisen) pois ja muuttaa sen abstraktiksi.
Asia ehkä konkretisoituu juuri tuolla "vartti rynkyllä räiskien ympäri kylää ja pussi päässä" karrikoinnilla.
Jos joku ihan aidosti on sitä mieltä, että tuollaisessa sessiossa on vain abstrakti vaara,
pakko onnitella
. Lääkitystä ei tuosta ole enää mahdollista parantaa.
Hyvä se (lääkitys) on kyllä siinäkin kohtaa, kun vaaran/abstraktin vaaran eroa havainnollistetaan
karrikoidulla esimerkillä.... eikä vieläkään saada otetta asian ytimestä
.
Kunnioitan sinällään kyllä jopa 3JJ:n mielipidettä, mutta perustelut ovat sen verran kaukana todellisuudesta,
että ne voi objektiivisesti osoittaa täydeksi mielikuvituksen tuotteeksi.
Mutta näinhän se menee. Kun on riittävän "vahva uskossaan", ei näe eikä ymmärrä näkemäänsä
vaikka tuijottaa.
Virkavalta ansaitsee tukensa ja arvostuksensa!
Siinä on vaan noihin asioihin liittyen yksi ohittamaton ja ylittämätön fakta.
Nuo em
asiat on ansaittava, joka päivä, omalla toiminnalla.
Tästä kun lähdetään lipsumaan, ei toki "kymmeniä tuhansia helposti puutarhaan upottavat virkamiehet"
ala sikiämään hallitsemattomasti......
Mutta pikku hiljaa, pala palalta tuonne ilmestyy lisää tsetti taskussa pyöriviä pikku paskiaisia,
joita kukaan ei kaipaa mihinkään.... minkäänlaisissa haalareissa.
Ei liioin ole minkäänlaisia "teflonhaalareita", joiden suojassa voisi kokea oikeudekseen
touhuta kuin paviaani ympäri kylää ja vaatia sitä vielä arvostusta ja kunnioitusta.
"Herkkä laji", mutta ellei se pysy herkkänä, sen jälkeen alkaa renki pistää isännän ahteria helläksi
.
PS. Kun tuolla uumoiltiin sinänsä ihan "hyvästä ideasta", vaaraa ja seuraumuksia minimoiden,
yritystä kellauttaa Intikka kyljelleen siinä Larussa, ajassa 15.07,
tässä voidaan MYÖS punnita hieman mahdollista ajatusta ja "kuinkas kaikki tapahtuikaan".
(Sivulaukun kohtalolla sinällään ei nyt oikeasti ole paskankaan merkitystä
) (paitsi indikaationa touhussa)
1. Ei nyt kovin paljoa vaadita koulutukselta.... omalta kokemukselta ja lopputulemasta päättelyltä
mitä tapahtuu kun koittaa suoraan takaapäin kaksipyöräisellä puntata edellä olevaa nurin.
Siis nyt vittu ihan oikeesti, naurettavan ja säälittävän välillä mennään kun tuo ajatus on päässä.
2. Harkinnasta tuossa sen verran, että noin suoraan ja vauhdilla takaa yritys keikauttaa tuo massa kumolleen
kontra "viattoman" kyytiläisen riski loukkaantua pahastikin alajaarastaan. (Vifferi+kuski = min 350 kg)
Ihan aivopierun tasoa oleva ratkaisu..... Ellei tuossa sitten vaan yksinkertaisesti ollut kyse siitä,
että Intikka "peruutti silmille" kun ei kiimassa tilannearviointi sitten oieen kuitenkaan skulannu.
Jos tuossa lähestymistilanne olisi ollut ihan oikeasti Vifferikuskin hallinnassa, olisi hieman muu kuin nyt nähty
ollut ihan mahdollista suorittaa hyvällä todennäköisyydellä hallitusti ja tuloksellisesti.
Ihan oikeesti nyt jätkät!
Ihan OK, jos ja kun vähän mokaillaa, kaikki mokailee.
Vaikka tuossa "kolaamisessa" olisi ollut kyse ihan puhtaasta virhearvioinnista ja Intikka päässyt peruuttamaan silmille,
ihan fine.... ehkä.
Jotenkin vielä menis tuokin, että viimeistään siinä kohtaa Vifferikuskilla pöhinä sai sellaiset mittasuhteet,
että vanhalla ajokoirallakin löytyy enemmän harkintaa......
ja voisi harkita jopa sitäkin, että..... Hieno homma, loppu suht hyvin, kenellekään ei kaikesta huolimatta käynyt juuri kuinkaan.
SE PELI EI KUITENKAAN SAA KOSKAA "VEDELLÄ" että arkaran perseilyn eteen pitäis vetää kontalleen
laulaen hallelujaat ja hoosiannat.
"TUNARI NOSTAA KÄDEN PYSTYYN! !!!!!
Ei ole koskaan toiminut huonosti tuo..... eikä tule toimimaan (huonosti).
Mitä tässä yritin sanoa on, että toinen on voinut tulla kyytiin siten, että kuskilla on ollut kypärä päässä, eikä sekavuus ole varmaan ollut kovin näkyvää, kun kerran noinkin hyvin pystyi ajamaan. En voi kuin kadehtia miten yksioikoisessa maailmassa jotkut täällä kommentoivat ihmiset elävät
Kiitos tästä mielekkäästä ja avartavasta kommentista, joka teki minusta taas hieman viisaamman
Ja lopuksi vielä...
