-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
MP:n luistoneston vaarallisuus
- Keskustelun aloittaja Pohjanpoika
- Aloituspäivä
Ongelma on yleensä ihan muualla kun siinä, että ei ole "tarpeeksi vetomies" vapailla laduilla,
tai kellota kovia kierrosaikoja radoilla.
Ei mennä tässä nyt suin surminkaan vasta/työntö/mikälie- ohjausvääntöön
.
Turhan vähän laitetaan arvoa ihan rauhassa,hallitusti ja ilman kylmääviä ääritilanteita tapahtuvalle
"pelehtimiselle" niiden laitteiden kanssa.
Se kun on ainoa tapa saada sitä "tuntumaa" ja tutustua eri asioiden syy-seuraussuhteisiin
ilman että luonto kutsuu ja sattuu aina leukaan.
Ei siihen tarvita moottoriratoja ja muita faciliteetteja.
Ei niistä toki haittaa ole, mutta ovat kokonaisuutta ajatellen liian harvojen käsillä..... liian harvoin.
Opettaa kuka mitä tahansa ja kenelle, jos ollaan täysin uusien asioiden edessä, on aivan
ensiarvoisen tärkeää pitää asiat heti ja aina oikeassa järjestyksessä.
Eli ei mennä oikaisemaan asiassa ja/tai sotketa syitä ja seurauksia mitenpäin sattuu
missäkin yhteydessä.
Pari varsin nopeasti tuolla käytännössä fataalilla tapaa konkretisoituvaa asiaa.
Otetaan ihan käytännön termein.
Tuo pelin "käätäminen" vasta/työntöohjauksella.
Kääntyminen (haluttuun suuntaan) tapahtuu vasta "toissijaisesti" usean sitä edeltävien tapahtuman
seurauksena.Se, että ne tapahtuisivat nopeasti ketjussa, ei muuta tilannetta.
Jokaiseen lenkkiin tässä ketjussa liittyy kuitenkin aina "mahdollisuus" pilata lopputulema.
Legendaarinen hartialukko on näistä yleisin ja fataalein.
Kun tässäkin asiassa kaiken pohjalla ja alkuna on massan ja tasapainon "horjuttaminen"
haluttavien vaikutusten saamiseksi, tuntuu täysin käsittämättömältä se perushokema, ettei
painonsiirrolla (vartalon muodossa 60-100kg:n olevan punnuksen hallittu ja tarkoituksenmukainen siirtely)
ole paljoakaan merkitystä laitteen hallinnassa.
Miten tahansa tarkastellen kaksipyöräisen ajamista "vain ratista ohjaamalla" voi verrata
suoraan siihen, että "nousisi köysien väliin" toinen käsi teipattuna kiinni kylkeen ja
toinen polvi jäykistettynä.
Tässäkin ketjussa laitettiin taas iloisesti yhdessä kohtaa syyt ja seuraukset "ihanan sekaisin".
Alkuun todetaan, että vauhdin hidastuminen kesken kaarteen nostaa pelin pystyyn ja.......
Tuota vauhdin hidastumisen vaikutusta voi ihan helposti kokeilla.
Jos siinä tapahtuu kallistuskulman ja kaartosäteen pysyessä samana muuta kuin kumpsahtaminen
kyljelleen sisämutkan puolelle..... menee taas kerran fysiikan lait uusiksi.
Jonkin verran pitempään pysyy pystyssä se, joka käyttää tuossa "kuoleman spiraalissa"
kroppaansa painonsiirtoon kaikin mahdollisin tavoin estämään väistämätöntä.
Eiköhän se... edelleen ole, että ne tekijät joilla sitä vauhtia hidastetaan ja missä määrin,
vaikuttavat tuohon pystyyn kampeamiseen. Ihan merkityksetön ei ole itse laitteenkaan
herkkyys reagoida noihin asioihin.
Tuolla tuotiinkin ihan ansiokkaasti esiin myös "vastavoimat" ja niiden synty/vaikutus.
Hallittu jarrutus voi oikein hyvin aiheuttaa painonsiirtymän... joka taas voi vaikuttaa
ohjausgeometriaan "positiivisesti" jne.
Tuolla eri yhteyksissä painotetaan ihan oikein "painonsiirtymän" merkitystä ja vaikutusta.
"Asvalttipuolella" se jostain syystä halutaan usein nähdä lahes täysin "hallintalaitteilla"
hoidettavaksi resurssiksi. (vasta/työntöohjaus, jarru-kaasu)
Ei siitä vaan päästä mihinkään, että kaksipyöräisen hallintaan liittyy erottamattomasti
"kehon käyttö ja hallinta" hyvin olennaisena elementtinä.
Siinä kohtaa kun mennään olemattomalla pidolla, tai sen vaihdellessa, sen merkitys
korostuu erityisesti ja monessa mielessä.
Asialle on hyvin yksinkertainen ilmaus, joka valitettavasti liitetään turhan hanakasti
ns. kovaan menoon.
AKTIIVINEN AJAMINEN!
Se tarkoittaa vaan lähtökohtaisesti sitä, että se valtava "nyytti", jota voi käyttää moninaisesti
ja tehokkaasti eri tavoin kaksipyöräisen hallintaan..... ei kökötä jäykkänä paikoillaan, "pultattuna"
kiinni pyörään.
Sekin unohtuu siinä samalla, että aktiivisella ajamisella voi asioiden tehostamisen lisäksi
myös ennakoimalla "hankkia pelivaraa" yllättävien tilanteiden varalle.
tai kellota kovia kierrosaikoja radoilla.
Ei mennä tässä nyt suin surminkaan vasta/työntö/mikälie- ohjausvääntöön
.Turhan vähän laitetaan arvoa ihan rauhassa,hallitusti ja ilman kylmääviä ääritilanteita tapahtuvalle
"pelehtimiselle" niiden laitteiden kanssa.
Se kun on ainoa tapa saada sitä "tuntumaa" ja tutustua eri asioiden syy-seuraussuhteisiin
ilman että luonto kutsuu ja sattuu aina leukaan.
Ei siihen tarvita moottoriratoja ja muita faciliteetteja.
Ei niistä toki haittaa ole, mutta ovat kokonaisuutta ajatellen liian harvojen käsillä..... liian harvoin.
Opettaa kuka mitä tahansa ja kenelle, jos ollaan täysin uusien asioiden edessä, on aivan
ensiarvoisen tärkeää pitää asiat heti ja aina oikeassa järjestyksessä.
Eli ei mennä oikaisemaan asiassa ja/tai sotketa syitä ja seurauksia mitenpäin sattuu
missäkin yhteydessä.
Pari varsin nopeasti tuolla käytännössä fataalilla tapaa konkretisoituvaa asiaa.
Otetaan ihan käytännön termein.
Tuo pelin "käätäminen" vasta/työntöohjauksella.
Kääntyminen (haluttuun suuntaan) tapahtuu vasta "toissijaisesti" usean sitä edeltävien tapahtuman
seurauksena.Se, että ne tapahtuisivat nopeasti ketjussa, ei muuta tilannetta.
Jokaiseen lenkkiin tässä ketjussa liittyy kuitenkin aina "mahdollisuus" pilata lopputulema.
Legendaarinen hartialukko on näistä yleisin ja fataalein.
Kun tässäkin asiassa kaiken pohjalla ja alkuna on massan ja tasapainon "horjuttaminen"
haluttavien vaikutusten saamiseksi, tuntuu täysin käsittämättömältä se perushokema, ettei
painonsiirrolla (vartalon muodossa 60-100kg:n olevan punnuksen hallittu ja tarkoituksenmukainen siirtely)
ole paljoakaan merkitystä laitteen hallinnassa.
Miten tahansa tarkastellen kaksipyöräisen ajamista "vain ratista ohjaamalla" voi verrata
suoraan siihen, että "nousisi köysien väliin" toinen käsi teipattuna kiinni kylkeen ja
toinen polvi jäykistettynä.
Tässäkin ketjussa laitettiin taas iloisesti yhdessä kohtaa syyt ja seuraukset "ihanan sekaisin".
Alkuun todetaan, että vauhdin hidastuminen kesken kaarteen nostaa pelin pystyyn ja.......
Tuota vauhdin hidastumisen vaikutusta voi ihan helposti kokeilla.
Jos siinä tapahtuu kallistuskulman ja kaartosäteen pysyessä samana muuta kuin kumpsahtaminen
kyljelleen sisämutkan puolelle..... menee taas kerran fysiikan lait uusiksi
.Jonkin verran pitempään pysyy pystyssä se, joka käyttää tuossa "kuoleman spiraalissa"
kroppaansa painonsiirtoon kaikin mahdollisin tavoin estämään väistämätöntä.
Eiköhän se... edelleen ole, että ne tekijät joilla sitä vauhtia hidastetaan ja missä määrin,
vaikuttavat tuohon pystyyn kampeamiseen. Ihan merkityksetön ei ole itse laitteenkaan
herkkyys reagoida noihin asioihin.
Tuolla tuotiinkin ihan ansiokkaasti esiin myös "vastavoimat" ja niiden synty/vaikutus.
Hallittu jarrutus voi oikein hyvin aiheuttaa painonsiirtymän... joka taas voi vaikuttaa
ohjausgeometriaan "positiivisesti" jne.
Tuolla eri yhteyksissä painotetaan ihan oikein "painonsiirtymän" merkitystä ja vaikutusta.
"Asvalttipuolella" se jostain syystä halutaan usein nähdä lahes täysin "hallintalaitteilla"
hoidettavaksi resurssiksi. (vasta/työntöohjaus, jarru-kaasu)
Ei siitä vaan päästä mihinkään, että kaksipyöräisen hallintaan liittyy erottamattomasti
"kehon käyttö ja hallinta" hyvin olennaisena elementtinä.
Siinä kohtaa kun mennään olemattomalla pidolla, tai sen vaihdellessa, sen merkitys
korostuu erityisesti ja monessa mielessä.
Asialle on hyvin yksinkertainen ilmaus, joka valitettavasti liitetään turhan hanakasti
ns. kovaan menoon.
AKTIIVINEN AJAMINEN!
Se tarkoittaa vaan lähtökohtaisesti sitä, että se valtava "nyytti", jota voi käyttää moninaisesti
ja tehokkaasti eri tavoin kaksipyöräisen hallintaan..... ei kökötä jäykkänä paikoillaan, "pultattuna"
kiinni pyörään.
Sekin unohtuu siinä samalla, että aktiivisella ajamisella voi asioiden tehostamisen lisäksi
myös ennakoimalla "hankkia pelivaraa" yllättävien tilanteiden varalle.
Eikös muuten Teleleverin pitänyt eliminoida kardaanihissi Bemareista jo vuonna miekka ja kilpi?
Ei varmasti ole luistonestosta kiinni. Nuo siteeratut pätkät manuaalista nimenomaan ovat tällaista nykyaikaista lakimiestekstiä ("vaatteiden ja kissojen kuivaaminen mikroaaltouunissa on kielletty") ettei kukaan kuvittele että luistonestolla voi 150 vauhdissa hakata kakkosen sisään ja päästää kytkimen ylös.
Jos 80 vauhdissa pudottaa kuutoselta viitoselle niin syntyvä moottorijarrutus tuskin vaikuttaa pyörän ajodynamiikkaan. Ruiskupeleissä toki tuo kaasun katkaisu on äkäisempi, mutta olen nähnyt sitä johtuviä ihmetilanteita enemmän hidasajossa kuin muualla.
Hyvä ettei kaverille käynyt pahemmin. Tuo pyörän päältä hyppääminen kuulostaa vähän samalta kuin takavuosien jutut siitä kuinka heitettiin pyörä jarrulla nurin jotta ei olisi törmätty johonkin esteeseen. Käytännössä oli jarrutettu taitamattomasti ja pyörä oli karannut alta, mutta sattui vähemmän jos pystyi kavereille selittämään että uskomattomilla ajotaidoilla oli saavutettu ihmepelastuminen lähes mahdottomassa tilanteessa.
Mutkatie on muutaman metrin levyinen ja pyörä etenee 22 metriä sekunnissa. Jos pyörä nousee pystyyn niin tiukassa mutkassa että se aiheuttaa paniikkia, niin puolen sekunnin päästä on jo metsässä. Vaikka olisi millainen supersankari niin pyörästä irtautuminen vie vähintään pari sekuntia jos sitä on harjoitellut (eikä kukaan ole, koska se olisi melko kallista). Siinä ajassa pyörä kulkee 40 metriä (vauhti hidastunut vähän) eli jos tila riittää tähän riittää se myös pyörän oikaisuun, vauhdin pysäyttämiseen ja hermosauhujen ottamiseen.
Ei varmasti ole luistonestosta kiinni. Nuo siteeratut pätkät manuaalista nimenomaan ovat tällaista nykyaikaista lakimiestekstiä ("vaatteiden ja kissojen kuivaaminen mikroaaltouunissa on kielletty") ettei kukaan kuvittele että luistonestolla voi 150 vauhdissa hakata kakkosen sisään ja päästää kytkimen ylös.
Jos 80 vauhdissa pudottaa kuutoselta viitoselle niin syntyvä moottorijarrutus tuskin vaikuttaa pyörän ajodynamiikkaan. Ruiskupeleissä toki tuo kaasun katkaisu on äkäisempi, mutta olen nähnyt sitä johtuviä ihmetilanteita enemmän hidasajossa kuin muualla.
Hyvä ettei kaverille käynyt pahemmin. Tuo pyörän päältä hyppääminen kuulostaa vähän samalta kuin takavuosien jutut siitä kuinka heitettiin pyörä jarrulla nurin jotta ei olisi törmätty johonkin esteeseen. Käytännössä oli jarrutettu taitamattomasti ja pyörä oli karannut alta, mutta sattui vähemmän jos pystyi kavereille selittämään että uskomattomilla ajotaidoilla oli saavutettu ihmepelastuminen lähes mahdottomassa tilanteessa.
Mutkatie on muutaman metrin levyinen ja pyörä etenee 22 metriä sekunnissa. Jos pyörä nousee pystyyn niin tiukassa mutkassa että se aiheuttaa paniikkia, niin puolen sekunnin päästä on jo metsässä. Vaikka olisi millainen supersankari niin pyörästä irtautuminen vie vähintään pari sekuntia jos sitä on harjoitellut (eikä kukaan ole, koska se olisi melko kallista). Siinä ajassa pyörä kulkee 40 metriä (vauhti hidastunut vähän) eli jos tila riittää tähän riittää se myös pyörän oikaisuun, vauhdin pysäyttämiseen ja hermosauhujen ottamiseen.
shyhander sanoi:
Ei se luistokytkinkään ihmeitä tee. Kokemuksesta voin kertoa, että jos rykäsee suoran päässä kakkosen sijaan ykköselle, niin luistokytkimestä huolimatta pyörä on suhteellisen haastava kääntää mutkaan. Kokeneemmallakin rataketulla on kyseisessä tilanteessa ohjaamo täynnä käsiä, joten tilanteen tullessa silmille avoauton painoisella homosohvalla 50tkm moottoritiekokemuksella pelastuu tilanne tuurilla, ei taidolla.
Nitrous sanoi:
Älä multa kysy. EBC:n levyt ja roippeet, mutta muuten en tekniikasta osaa sanoa onko vakiota vai ei. Ei se Bladenkaan luistokytkin pelastanut jos liian pientä työntää koneeseen. Normaalitoiminta sujuu, eli esim. Kemoran kahvilan mutkaan paiskotaan pienempää kallellaankin ilman sääliä, mutta jos tiputtaa paluusuoran jarrussa ykkösen silmään, niin leveäksi menee niin että heilahtaa.
nimim. "been there, done that"
Juutana sanoi:
Eli todennäkösesti vakio, joka toimii tiettyyn rajaan asti ihan ok, mutta ei tosiaan pelasta pahimmilta vaihtovirheiltä. Ensi kesänä sitten pääsee ite kokeilemaan tosissaan, että miten merkkivalmistajan luistokytkin toimii ajossa verrattuna noihin vakioihin. Isot pojat on kertonu, että sellasella kärsii takoo vaihteen kuin vaihteen pesään ilman suurempaa ohjelmaa.
Pekkavee sanoi:
Tuo ero vakiokytkimellä ja hipo-hipo hilppeellä tulee esille rata-ajossa ja sielläkin käytännössä vasta nopeassa ryhmässä kun polvi maassa jarruttaessa pitää potkia pienempää sisään samalla kun perä on karvan kevyt. Toinen paikka missä eroa tulee on se jos tiputtaa selkeästi liian pienen vaihteen nopeuteen nähden. Eli 2 tai 3 pykälää liian pienelle niin vakioluistokytkin ei enää pysty tasaamaan pyörimisnopeuseroa vaan takanen lähtee luistoon.
Maantiellä tuo tarkoittaisi sitä, että reilusta motarivauhdista olisi taottu suoraan ykköselle ja päästetty kytkin kerralla ylös. Eli en usko, että tässä(kään) tapauksessa syy kaatoon löytyisi pyörästä vaan ihan siitä perinteiseltä paikkaa penkin ja tangon välistä.