Kopsaanpa tätä jammu1:sen juttua, sillä tässä on asian pointti.
"Moottoripyörän kaato,kaataminen antaa kyllä mahdollisuuden vaikuttaa pyrään ja itseenkin,jollei käy hs eli takapää luistaa ja nappaakin kiinni,se on pahimpia tilanteita ja monesti hallitsematon.Normaali kyljelleen luiskahtaminen ei ole ollenkaan paha jos on tilaa missä liukua,pitää stongasta kiinni ja katselee mihin mennään.Siinä hallitsee pyörää ja itseään melko hyvin.Kun saa liuun hallintaan voi erkautua ja ottaa loppuliuun.Se on tilanne joka saattaa tulla jokaiselle eikä se ekan kerran jälkeen juurikaan tunnu edes pelottavalta ajatukselta."
Siis tilanteessahan oli aikaa vain yhteen ratkaisuun ja vanhan miehen ei kannata alkaa hyppimään kohtuullisissa nopeuksissa autojen yli, jos sen vain voi jotenkin välttää. Törmäyksen väistäminen oli mahdotonta. Tuossa tilanteessa kaadoin pyörän, kuten olen nuorena oppinut ja kun pyörä oli kyljellään, ponnistin pyörästä auton perää kohti, yrittäen väistää törmäyksen, ja siinä kohtuullisesti onnistuenkin. Vauhtihan siis hidastuu huomattavasti, kun kyseessä on lukkojarrutus, aina siihen asti, kun pyörä on kyljellään. Toinen vaihtoehto, jarruttaa loppuun asti ja ponnistaa auton yli olisi myös hyvä, ja niin olisin tehnytkin, jos välimatka olisi ollut hiemankaan lyhempimutta, mutta nää tulee selkärangasta, eikä juuri tyylivalintoihin ole aikaa, kuin vasta jälkeenpäin. Jokatapauksessa pääasia on, että tekee jotakin, eikä vain jäädy paikalleen, näin monesti pystyy vaikuttamaan seuraamuksiin. Tässä tapauksessa tekisin saman uudelleenkin, nuo vauriot jäi kuitenkin kohtuullisisksi. Kaatumisen saati törmäämisen harjoitteluun ei liene mahdollisuutta, kuin törmäysnukella
mutta jos tallista sattuu löytymään enskaa tai crossia, niin alkaa niitä nopeasti kertymään, tahattomastikkin. Waari keskittyy nyt olennaiseen, joten hyvää kevään jatkoa, ja turvallista kesää teille kaikille, nuorille ja vanhemmillekkin pärinäpojille ja surinasussuille