Oma muistikuvani onnettomuudesta:
Ajoin Turkuun päin satasen vauhtia. Tie on tuttu, sitä tulee ajettua lähes kuukausittain. Aloin ohittaa samaan suuntaan menevää pyöräilijää, joka ajoi pientareella reunaviivan oikealla puolella. Jossain vaiheessa hän siirtyi 20-30cm vasemmalle, mutta jatkoi eteenpäin. Siirryin tällöin vielä lisää vasemmalle ehkä hieman keskiviivan vasemmalle puolelle.
Ehkä 20-30 (???) metriä ennen kohtaamista huomaan, että hän kääntyy eteen. Mielestäni yritän väistää vasemmalta, mutta huomaan pian, että törmäämme. Ehdin vetää pään tankkiin kiinni, päälaki kohti menosuuntaa, ennenkuin rysähtää. Jarrutan - nostan päätäni - katteet ovat painuneet oikealta reunalta, kypärässäni ei ole visiiriä. Jarruttelen tien vasempaan(miksi?) reunaan soralle. Pyörä ilmeisesti kaatuu soralle jarruttaessa, mutta vauhti on hidas ja pääsen pyörän päältä pois jäämättä sen alle. Heiluttelen vastaantulevalle autolle, joka on jo pysähdyksissä/pysähtymässä. Autosta nousee nainen, otan kypärän päästäni, ja menemme maassa makaavan pyöräilijän luo. Joidenkin minuuttien kuluttua paikalle tuli palolaitoksen EA-yksikkö, myöhemmin ambulansseja ja mediheli.
Kävin eilen onnettomuuspaikalla onnettomuuden uhrin pojan kanssa. Hänen mukaan olin osunut pyörään poljinten etupuolelle (pyörä siitä mutkalla). Lääkärin mukaan pyöräilijä on kuollut käytännössä heti, vaikka hengitti ja pulssikin tuntui onnettomuuspaikalla. Pyöräilijä asui suunnassa, jonne oli kääntymässä - hän oli tulossa mustikasta. Tien ylitys oli hänelle päivittäistä. Hänelle oli neuvottu taluttamaan pyörä risteyksen yli, jostain syystä hän ei tällä kertaa taluttanut.
Samalla reissulla kävin myös kuulustelussa asianosaisena. Poliisin tekemän tutkinnan mukaan törmäyskohta oli keskiviivan tuntumassa oikealla puolella (luulen kuitenkin, että törmäsimme viivan vasemmalla puolella), ja jarrutusjäljet alkoivat 16m törmäyksen jälkeen. Lukkojarrutusjälkeä (ABS) oli tuossa kohti n. 5 metriä. Lyhyt jarrutus ennen törmäystä olisi voinut pahentaa tilannetta omalta osaltani. Alueella on 100km/h, joka vaihtuu 80 muutaman kymmenen metrin päästä. Nopeuteni on siis ollut törmäyshetkellä 90-100. En ole siis todennäköisesti ehtinyt väistää lainkaan, käytännössä aikaa on ollut vain sekunnin kymmenyksiä 100km/h = 36m/s. Moottoripyöräni oli 80m törmäyskohdasta tien vasemmalla puolella. Pyöräilijä oli 20m päässä törmäyskohdasta. Polkupyörä oikealla ojassa 10m päässä.
Hinausliikkeessä ollut pyöräni ei ollut niin pahan näköisessä kunnossa kuin luulin. Lähinnä keula ja lokasuoja olivat huonossa kunnossa, muualla naarmuja. Jostain vuoti öljyä. Renkaat ehjät.
Kaksi kuukautta vanha Schubert C2 kypärä oli lohduttoman näköinen. Kypärän kuoressa, keskellä päälakea oli ~10cm halkaisijalla murtunut - ehkä millin pari painunut - alue, josta lähti myös murtuma alas kypärän oikealle puolelle. Kypärän sisällä olevassa styrox-pehmusteessa oli halkeamia, ja ne olivat liikkuneet joitain millejä toisistaan.
Onnettomuudessa oli kaikki ainekset siihen, että olisin myös itse kuollut tai pahoin loukkaantunut. En epäile etteikö onnettomuutta olisi voinut välttää ennakoimalla lähestyvä soratien risteys, epäilemällä vanhuksen liikkeitä ja hiljentämällä vauhtia. Joku toinen olisi ehkä tehnyt salamannopeat ohjausliikkeet jne.. Jossitella voisi vaikka maailman loppuun asti, mutta en ole siihen paljoa kuluttanut aikaa, koska tiedän kuinka salamnnopeasti kaikki tapahtui. En kuitenkaan syytä itseäni tai pyöräilijää mistään, näitä sattuu, vaikka se pahalta tuntuu. Hänen ja hänen omaistensa puolesta olen surullinen, omasta puolestani alan pikkuhiljaa olla myös iloinen. Kuin ihmeen kautta minulta lohkesi vain pari hammasta, ja pää on ollut kipeä.
Olen miettinyt paljon asioita, jotka minut pelasti: Kerkesin painaa pään tankkiin kiinni. Uusi hyvin istuva kypärä. Pysyin tiellä. En kaatunut. Ei ollut vastaantulijota. En osunut keskelle pyöräilijää. Pyörän katteilla ja ABS:llä oli oma osansa tässä onnettomuudessa.
Tämän kirjoituksen kirjoitin lähinnä laittaakseni asioita järjestykseen ja selvittääkseni päätäni. Toivon etten loukkaa tällä ketään tai aiheuta muutoin pahaa mieltä. Tuntui vain järkevältä kirjoittaa nämä asiat. Rouvan lapsille ja lapsenlapsille olen esittänyt osanottoni, ja toivon heille jaksamista surun keskellä.
