Do-dii, mielenkiintoinen aihe taas kerran!
Itse lopetin mopoilun '87, kun poika syntyi. Tulin omistaneeksi 8 moottoripyörää ja mopot päälle. Haikeus kesti monta vuotta, varsinkin keväällä oli levottomat jalat!
Sitten kun sitä piti lomailla, niin '89 kun tyttö syntyi, vuokrattiin pikkuinen vaunu. Sitä yks-piste-kolmosella farkkukadetilla kiskoessa oppi samalla ennakoivaa ajotapaa eritoten ylämäkiin ihan toisesta näkökulmasta kuin prätkällä
No, sitten kun kolmas mukula syntyi '93, muutama vaununvuokraus (pisimmillään käytiin Nordkapissa) ja oma hankintaan. Vuodesta '97 ollaan kaahailtu kesäisin omalla vanhalla vaunulla. Eikä se ole kallista!
Se toimii meillä kesäisin mökkinä, kun on SFC alueella kokolailla muun ajan, paitsi kesäloman. Ja jonkun hiihtoloman -silloin laskettelemaan ja kas, koko 5 henkinen perhe majoittuu rapiat parikymppiä yötä kohti. Ja on saunat ja suihkut lähellä. Rinnehissin asema on ollut Vuokatissa parhaimmillaan/pahimmillaan 20m vaunusta.
Mutta-mutta-mutta! Kun se prätkäkärpänen on kerran puraissut, niin kaksipyöräinen piti saada viimevuonna! Ennenkuin vielä seniilimmäksi tässä ehtii muuttua.
Pääseehän silläkin sinne mökinkorvikkeelle.
Muuten, vaikka mopoilu on kivaa, jonkin verran arastelen ajella vaimon kanssa. Koska ei sitä tiedä, jos joku muu töppöilee liikenteessa tai sitten itse. Kun ne lapset on rakkaita
, niin ei haluaisi että vanhemmille jotain kävisi. Ajonopeudet ovat laskeneet, vaikka on tehokkaampi mopo kuin edellinen 'isolohko' Z1.
Tämä taitaa kääntyä keskiäkäisen -eikun- keski-ikäisen miehen nostalgiahöpötykseksi ja valitukseksi
ettei mikään ole hyvä.
Vaan näin olemme ratkaisseet. Kompromissejä, kuten koko elämä?
Niin, jos oikein ymmärsin keskustelun aloituksen, olen minäkin sitä mieltä, että mopolla menee nopeasti yksi, mukavasti (..) kaksi, kolme joillain tapaa mutta useampi kerrallaan lähinnä kehittyvissä maissa.
