Blääh.. Ei ruksia mihkään noista. Mutta hautapaikka ostetaan myös pyörälle. On se sellanen sielunveli, ollaan sen kanssa kuin siamilaisia kaksosia. Joskus se kertoo mihin kykenee, ja minä ymmärrän sen.
Vaan outo otus se tolleen muutoin on, vaihtaa kuosiaan muutaman vuoden välein. Tähän viimeseen, vompattiin, oon nyt sen verta kasvanut kiinni, että ehkä joskus luovutan sen moottoriin ihan uudet sisuskalut. (täydellinen moottoriremontti).
Vaan hyvin toi vielä porskuttaa noilla nykyisillä sisuskaluillaan. Melkein paremmin kuin.....no olkoon.
Aattelin vaan, että kestävänkehityksen nimissä, ehkä rakennankin sen uudeksi, enkä osta sitä "kestävänkehityksen" vaatimaa uutta.
Niin. Niitäkin on ollut, jotka yrittivät minusta heti eroon päästä. Kehuskelivat voimillaan, mutta onneksi oli minun hallinnassa se toiminta tapa. Ja vielä tässä ajellaan..ehkäpä vuosikymmeniä, ellei maksa petä....yläpäästä en huolissani enää ole. Siellä on jo kaikki.
Ainakin sellanen mitä tarvitaan..