Kiitän onnitteluista,
Ensin koin ihmisten viestein tapahtuvat onnittelut surumielin, kannanhan varsin yksin varsin haasteellisen elämäni. Tein vielä sen virheen että luin paskanjauhanta-osion monikulttuurisuudesta.
Päävamman takia en kykene koskaan töihin. Sairaseläke loppuelämäksi 800e, koska sain päävamman 13-vuotiaana, en ole päässyt rakentamaan työhistoriaa. Sitten vielä havaittu sydänvika.
"äiti, ihastuin tällaiseen Jenniin." "vai niin *musta ilme* mitäs tämä Jenni tekee?"
"ei mitään, sil on päävamma ja se on sairaseläkkeellä, se on läheisriippuvainen invaliditeetin takia, ja jos se käyttäytyy kakaramaisesti, pitää meidän vaan kestää kun se ei mahda sille mitään, ja sil on sydänvika, sitä ei sa stressata. Ihana se on! Nätti ku nappi !" *musta ilme syvenee*
-Sanoi sitten isoveljeni, että enkös minä onnitteluja sitten juuri kaipaakin, enemmän kuin moni muu. Miksen ottaisi vastaan.
Yksi motoristi tarjosi minulle saunan, motoristit tajuaa hyvän päälle! Raahasin kehoni itkuisena lauteille: olutta, jäähyä, takkatulta, takaisin lauteille. Sinne jäi itkut ja hammastenkiristykset.
Kiitän siis onnitteluista !
Kohta polkaisen Turkuun sydänfilmiin.