Tähän(kin) ongelmaan olisi ratkaisu olemassa. Poistetaan kevyeltä liikenteeltä suojatie- ym. oikeudet, jolloin oppivat pelkäämään ja varomaan isompaansa. Mutta eihän niin voida tehdä, koska niin ei voida tehdä.
Saksassa ja monessa muusakin maassa on muuten tehty.
Eli useissa maissa on suojateitä, joka on merkitty ja toimivat niin kuin meidän suojatiet, mutta niitä on harvemmassa.
Sitten on ylityspaikkoja. Näissä jalankulijalla ei ole mitään erityisiä oikeuksia.
Saksassa oli aikoinaan suojatie (Fußgängerüberweg) miltei joka kadunkulmassa kunnes huomattiin, että jalankulkijaonnettomuudet kasaantuvat voimakkaasti
suojateille.
Suojateiden poistaminen alkoi vuonna 1955 ja jatkui 80-luvulle. Nykyisin on saksalaisissa suunnitteluohjeissa tiukat rajoitukset suojateiden käytölle. Suojatietä ei käytetä
• jos samaan ajosuuntaan on useampi kuin yksi kaista
• jos nopeusrajoitus on yli 50 km/h
• valo-ohjatuissa risteyksissä tai niiden lähellä
• katujaksoilla, joilla on vihreä aalto
• etuajo-oikeutettujen katujen risteyksissä
• jos huipputunnin ajoneuvoliikenne on vilkkaampaan suuntaan yli 500 autoa
• jos huipputunnin kadunylitysten määrä on alle 50 tai yli 150 jalankulkijaa
Näillä kriteereillä valtaosa Helsingin pää- ja kokoojakatujen suojateistä pitäisi poistaa.
Saksassa on valo-ohjatut kadunylityspaikat reunustettu katkoviivoilla (Fußgängerfurt). Ne eivät anna jalankulkijalle mitään erityisiä oikeuksia, eikä
niitä käytetä muulloin kuin liikennevalojen yhteydessä.
Myös Englannissa merkitään suojatie (zebra crossing) vain vähäliikenteisille kaduille (alle 500 ajoneuvoa tunnissa molempiin suuntiin), eikä koskaan valo-ohjattuihin risteyksiin. Suojatien yhteydessä käytetään aina mustavalkoisten tolppien päähän sijoitettuja keltaisia vilkkuvaloin varustettuja palloja. Ennen
suojatietä on kadun reunassa siksak-maalaus, joka kieltää ohittamisen ja pysäköinnin.
Valo-ohjatuissa ajoneuvoliikenteen risteyksissä käytetään valkoisia poikittaisia viivoja, jotka osoittavat jalankulkijalle vain kadunylityspaikan eivätkä anna erityisiä oikeuksia. Jos valoissa ei ole jalankulkijaopasteita, on jalankulkijan
odotettava liikennevirtaan turvallista aukkoa.
Hollanti
Esimerkiksi Eindhovenin kaupungissa ei ole 90-luvun puolivälin jälkeen merkitty uusia suojateitä koska niiden on katsottu luovan jalankulkijoille väärää turvallisuuden tunnetta. Suojateitä enemmän on kanavoituja kadunylityspaikkoja, jotka eivät anna jalankulkijalle erityisiä oikeuksia
Ruotsalaiset tutkimukset osoittivat, että kadun ylittäminen on suojatiellä vaarallisempaa kuin ilman suojatiemerkintöjä olevilla katuosilla. Johtopäätöksenä
oli, että suojatie luo jalankulkijalle väärää turvallisuuden tunnetta vähentäen näin valppautta.
Ja sitten Suomessa
• laitetaan joka kadunkulmaan suojatiet
• ja eritysesti silloin kun samassa on liikennevalot
• poistetaan kaikki vastuu niiden käyttäjiltä
• laitetaan vielä kiertoliittymiinkin suojatiet siten että niistä poistuessaan kuljettajan tulee nähdä yhtä aika kolmeen suuntaa, joista yksi on usein kuollut kulma
• laitetaan suojatie ilman valoja myös vilkaliikenteisille kaduille, jos se nostaa sopivasti kevyenliikenteen ja jalankulkijoiden egoa ja haittaa muuta liikennettä
Sitten ihmetellään että miksi ulkomailla kunnoitetaan suojatietä paremmin ja kehutaan oikein kovaan ääneen miten hienosti siellä on asiat.
Sillähän nyt ei voi olla mitään tekemistä asian kanssa että Suomessa suojateitä on liikaa, ne ovat liikennevalojen yhteydessä ja muissa vaarallisissa paikoissa, jopa siten että ruuhkaliikenteen ainoa keino edestä on tunkea suojatiellä kulkevien jalankulkijoiden väistä tai seisoa loputtomiin kääntymistä odottamassa (esim M-Tie - kaivokatu).
Maamme pääkaupungin liikennesuunnittelu käyttää jalankulkijoita liikennepolitiikan välineenä marssitamalla heitä autojen eteen, siten että moottoriliikenne toimisi mahdollisimman huonosti.
Kun tietoisesti rakennetaan vastakkaiasettelua, voidaan sanoa että liikenneturvallsuustyö on muuttunut maassamme politiikaksi, jossa muut tavoiteet kuin liikenteen sujuvuus ja liikkujien turvallisuus ovat joutuneet väistymään.
Lähteet: Liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelma
LINTU-julkaisuja 7A/2007
