Ole toki ystävällinen ja kerro mitä tapahtui, jos TIEDÄT. Viittasin omassa vastauksessani siihen että ARVAILUT voi jättää sikseen. Omasta puolestani arvailut voi siivota pois.
Jos tiedetään mikä menee pieleen niin asia osataan korjata. jos arvaillaan mikä meni pieleen niin asian kojaaminen ei olekaan niin helppoa.
Näkisin omien lapsieni tekevän ratkaisunsa/päätöksensä mielummin tiedon kuin arvailun perusteella. Toki et omille/tuleville lapsillesikaan ala elämänarvoja/oppeja opettamaan arvausten perusteella.
Kuten varmasti huomasit, pointtini oli se että spekulointi ja arvailu saa ihmisen ajattelemaan, ja se oma ajattelu on se mikä kehittää ihmisen arvuointikykyä eri tilanteissa.
Jos kaikki oma ajattelu perustuu pelkkään faktaan, kuten esim tämä yksi yksittäinen onnettomuus, niin todennäköisyys että faktan vastaanottanut joutuu täysin samaan tilanteeseen ja voi siinä tilanteessa käyttää faktaa hyväkseen, on lottovoittokin pienempi.
Mutta jos tilanteeseen liitetään arvailua ja spekulointia, niin se saa ihmisen ajattelemaan että mitä kaikkea tuossa on voinut tapahtua, ja mitä niistä voisi osua omalle kohdalle, ja missä tilanteessa.
Minusta on tärkeämpää opettaa lapsi ajattelemaan. Mitä enemmän hän ajattelee, sitä enemmän hänellä on palapelissa paloja. Jos lapselle pistää eteen 10 palan faktapalapelin, niin kyllähän sen kokoaa tyhmempikin, mutta kehittääkö se ajattelua yhtään?