Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kuvittele itsesi työntämässä kottikärrejä, jotka olet juuri lastannut täyteen vaikkapa sementtiä.... morjestaisitko nyt?-Tänään ajelin autolla Salosta Turkuun vanhaa ykköstietä yhden harrikan perässä, (todella suosittu tie sekä rekoille että motoristeille), kuski jostakin syystä sattui 'huomaamaan' ja tervehtimään vain toisia harrikkakuskeja. Oli oikein paha mieli niitä turhaan kättään heilauttaneita vastaantulijoita kohtaan.
Onko tuollaisia ihmisiä olemassa?? Huippua. Kyllä varmasti hymy tuli kasvoille?Ihan hyvää tekstiä ja toimii,vaikka kohtaava vastapuoli ei olisi pyörän päällä.
Terveisiä siis sinulle mies,joka tulit tänä aamuna vastaan pakussa ja nostit peukalon pystyyn.Näin sinut,mutten nostanut räpylää,kun käsi teki töitä kytkinkahvalla.
Jatketaan samalla hyvähenkisellä linjalla![]()
Ainoa mika tarinassa himppu pisti silmaan oli moottoripyorailyn turha romantisointi ja ajatus siita, etta ns. “tosi motoristi” voi olla vain jos ajelee “vanhalla ritsalla seka karsii kylmaa ja nalkaa”. Eikohan siita moottoripyorailysta voi nauttia monin eri tavoin ja erilaisin valinein ilman, etta jokin tapa on toista parempi tai aidompi.
Tassa asiassa olemme kylla varsin eri linjoilla. En naet usko, etta moottoriopyorailyssa on kyse pelkastaan yhteishengesta, vaikka se onkin tarkea osa sita. Aivan niin kuin se on tarkea osa monissa muissakin harrastuksissa.Kyse on yhteishengestä, ja paras - ellei ainoa - tapa yhteishengen
luomiseksi ja kohottamiseksi on yhteisten vastoinkäymisten voittaminen.
Näin ainakin teoriassa.
Joten gorepukeisella, huoltoautolla varustetulla hotelleissa nukkuvalla sohvapyöräporukalla
ei sitten niin millään voi olla yhtä hyvä yhteishenki kuin vanhoilla
öljyruiskuilla työkalurullineen paukuttelevalla nahkatakkiremmillä.
Näin ainakin teoriassa.
![]()
(Muuten olen sitä mieltä, että motoristi joka ei ikinä ole tahtomattaan jäänyt
tienposkeen ja joutunut ulkopuolisesta avusta riippuvaiseksi ei ehkä
ole kokenut moottoripyöräilyn TODELLISTA luonnetta.)
sanoi:Tassa asiassa olemme kylla varsin eri linjoilla. En naet usko, etta moottoriopyorailyssa on kyse pelkastaan yhteishengesta, vaikka se onkin tarkea osa sita. Aivan niin kuin se on tarkea osa monissa muissakin harrastuksissa.
Ja jos yhteishenkea ainoastaan etsii niin voi menna vaikka Kainuun korpeen muutaman “elamantapa intiaanin” kanssa ja hakea sita yhteishengen nostattamista sielta. Itse kylla ajelen mielummin silla “sohvalla” gore puku paalla ja nautin moottoripyorailysta taysin siemauksin ilman sen suurempaa tarvetta kokea vastoinkaymisia.
sanoi:Mutta kuten jo aiemmin sanoin niin jokainen varmasti harrastaa moottoripyorailya omalla tyylillaan ja kokee sen pyorailyn “todellisen” luonteen eri tavoin.
Taitaa se ”Ripley” olla huumori miehia kun niin kovasti hihityttaa.Joka kerta kun joku sanoo pitävänsä moottoripyöräilystä sen tuoman
"vapauden tunteen" tai "fiilisten" vuoksi minä hihitän hiljaa. Illuusio
katoaa elähdyttävästi polttoaineen loppuessa tai kumin puhjetessa.
Mikä oli se todellinen luonne? Se vapaus? Pitäisiköhän kysyä niiltä
elämäntapaintiaaneilta?
![]()