-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Morjenstamisesta
- Keskustelun aloittaja Mik@
- Aloituspäivä
Kuvittele itsesi työntämässä kottikärrejä, jotka olet juuri lastannut täyteen vaikkapa sementtiä.... morjestaisitko nyt?
Joten ei sitä riskiä kehtaa ottaa muuta kuin pakosta.
Onko tuollaisia ihmisiä olemassa?? Huippua. Kyllä varmasti hymy tuli kasvoille?Ihan hyvää tekstiä ja toimii,vaikka kohtaava vastapuoli ei olisi pyörän päällä.
Terveisiä siis sinulle mies,joka tulit tänä aamuna vastaan pakussa ja nostit peukalon pystyyn.Näin sinut,mutten nostanut räpylää,kun käsi teki töitä kytkinkahvalla.
Jatketaan samalla hyvähenkisellä linjalla
Hieno ja ajatuksia herättävä tarina oli. Kyllä itse ainakin pyrin tervehtimään kaikki motskareita merkistä ja iästä huolimatta, jos ei ole kytkinkäsi "varattu" tai ajatukset jossain ihan muualla. Luvusta voi kylläkin ottaa pois yhden motskarin näiltä seuduilta joka tervehtii aina yhtä "ystävällisesti" typerällä mulkaisulla... Sille en ehkä antaisi hanskaa, jos hätä olisi. No, pitäisi kai sitäkin tietty auttaa - jos hän vaikka sen jälkeen morjestaisi..?
Kyllä toi tarina oli kirjoitettu suurella sydämellä.
Tulee mieleen kun aloin kuskata omia muksuja takana. Poika oli about 6 kun otin sen ekan kerran korttelia pitemmälle reissuille taakse, ja kerroin että aina moikataan vastaantulevaa motoristia.
Ajeltiin sitten Turussa Joutsenen kohdalla kun kadun päässä näin piiiitkän rivin moottoripyöriä, ja heti perään sinisiä vilkkuja. Päästiin lähemmäs, ja siinähän oli pitkä letka HD-miehiä jotka moottoripyöräpoliisi oli just pysäyttänyt; letkan takana oli poliiisin maija. MP-jeppe oli just nousemassa pyöränsä päältä kun lähestyttiin, mutta moikkasi kuitenkin meitä; samoin tekivät kaikki HD-ukot. Aattelin että mitä helvettiä, kunnes peilistä älysin todeta että poikahan se tossa takana morjestelee
Fiksuina ymmärsivät vastata, vaikka kyykkypyörällä liikuttiinkin.
Tulee mieleen kun aloin kuskata omia muksuja takana. Poika oli about 6 kun otin sen ekan kerran korttelia pitemmälle reissuille taakse, ja kerroin että aina moikataan vastaantulevaa motoristia.
Ajeltiin sitten Turussa Joutsenen kohdalla kun kadun päässä näin piiiitkän rivin moottoripyöriä, ja heti perään sinisiä vilkkuja. Päästiin lähemmäs, ja siinähän oli pitkä letka HD-miehiä jotka moottoripyöräpoliisi oli just pysäyttänyt; letkan takana oli poliiisin maija. MP-jeppe oli just nousemassa pyöränsä päältä kun lähestyttiin, mutta moikkasi kuitenkin meitä; samoin tekivät kaikki HD-ukot. Aattelin että mitä helvettiä, kunnes peilistä älysin todeta että poikahan se tossa takana morjestelee
Oikein hyvin kirjoitettu tarina ja toisten motoristien tervehtimisesta en voisi olla enempaa samaa mielta.
Ainoa mika tarinassa himppu pisti silmaan oli moottoripyorailyn turha romantisointi ja ajatus siita, etta ns. “tosi motoristi” voi olla vain jos ajelee “vanhalla ritsalla seka karsii kylmaa ja nalkaa”. Eikohan siita moottoripyorailysta voi nauttia monin eri tavoin ja erilaisin valinein ilman, etta jokin tapa on toista parempi tai aidompi.
Lisaksi uskon, etta koko hommassa on lopulta kyseessa enemmankin ihmisten erilainen asenne elamaan kuin pelkastaan moottoripyorailyyn liittyva ilmio. Sita kun voi ottaa huomioon muita ihmisia monilla eri tavoin, eika siihen valttamatta moottoripyoraa tarvita.
Tervehtiminen on silti aina hyva tapa oli sitten mopon selassa tai ei.
Ainoa mika tarinassa himppu pisti silmaan oli moottoripyorailyn turha romantisointi ja ajatus siita, etta ns. “tosi motoristi” voi olla vain jos ajelee “vanhalla ritsalla seka karsii kylmaa ja nalkaa”. Eikohan siita moottoripyorailysta voi nauttia monin eri tavoin ja erilaisin valinein ilman, etta jokin tapa on toista parempi tai aidompi.
Lisaksi uskon, etta koko hommassa on lopulta kyseessa enemmankin ihmisten erilainen asenne elamaan kuin pelkastaan moottoripyorailyyn liittyva ilmio. Sita kun voi ottaa huomioon muita ihmisia monilla eri tavoin, eika siihen valttamatta moottoripyoraa tarvita.
Tervehtiminen on silti aina hyva tapa oli sitten mopon selassa tai ei.
Hyvä tarina. Siinä ollaan totuuden lähteillä.
Kyse on yhteishengestä, ja paras - ellei ainoa - tapa yhteishengen
luomiseksi ja kohottamiseksi on yhteisten vastoinkäymisten voittaminen.
Näin ainakin teoriassa.
Joten gorepukeisella, huoltoautolla varustetulla hotelleissa nukkuvalla sohvapyöräporukalla
ei sitten niin millään voi olla yhtä hyvä yhteishenki kuin vanhoilla
öljyruiskuilla työkalurullineen paukuttelevalla nahkatakkiremmillä.
Näin ainakin teoriassa.
(Muuten olen sitä mieltä, että motoristi joka ei ikinä ole tahtomattaan jäänyt
tienposkeen ja joutunut ulkopuolisesta avusta riippuvaiseksi ei ehkä
ole kokenut moottoripyöräilyn TODELLISTA luonnetta.)
Kyse on yhteishengestä, ja paras - ellei ainoa - tapa yhteishengen
luomiseksi ja kohottamiseksi on yhteisten vastoinkäymisten voittaminen.
Näin ainakin teoriassa.
Joten gorepukeisella, huoltoautolla varustetulla hotelleissa nukkuvalla sohvapyöräporukalla
ei sitten niin millään voi olla yhtä hyvä yhteishenki kuin vanhoilla
öljyruiskuilla työkalurullineen paukuttelevalla nahkatakkiremmillä.
Näin ainakin teoriassa.
(Muuten olen sitä mieltä, että motoristi joka ei ikinä ole tahtomattaan jäänyt
tienposkeen ja joutunut ulkopuolisesta avusta riippuvaiseksi ei ehkä
ole kokenut moottoripyöräilyn TODELLISTA luonnetta.)
Tassa asiassa olemme kylla varsin eri linjoilla. En naet usko, etta moottoriopyorailyssa on kyse pelkastaan yhteishengesta, vaikka se onkin tarkea osa sita. Aivan niin kuin se on tarkea osa monissa muissakin harrastuksissa.Kyse on yhteishengestä, ja paras - ellei ainoa - tapa yhteishengen
luomiseksi ja kohottamiseksi on yhteisten vastoinkäymisten voittaminen.
Näin ainakin teoriassa.
Joten gorepukeisella, huoltoautolla varustetulla hotelleissa nukkuvalla sohvapyöräporukalla
ei sitten niin millään voi olla yhtä hyvä yhteishenki kuin vanhoilla
öljyruiskuilla työkalurullineen paukuttelevalla nahkatakkiremmillä.
Näin ainakin teoriassa.
(Muuten olen sitä mieltä, että motoristi joka ei ikinä ole tahtomattaan jäänyt
tienposkeen ja joutunut ulkopuolisesta avusta riippuvaiseksi ei ehkä
ole kokenut moottoripyöräilyn TODELLISTA luonnetta.)
Ja jos yhteishenkea ainoastaan etsii niin voi menna vaikka Kainuun korpeen muutaman “elamantapa intiaanin” kanssa ja hakea sita yhteishengen nostattamista sielta. Itse kylla ajelen mielummin silla “sohvalla” gore puku paalla ja nautin moottoripyorailysta taysin siemauksin ilman sen suurempaa tarvetta kokea vastoinkaymisia.
Mutta kuten jo aiemmin sanoin niin jokainen varmasti harrastaa moottoripyorailya omalla tyylillaan ja kokee sen pyorailyn “todellisen” luonteen eri tavoin.
sanoi:
Heh. Tämä olikin provokaatio hienostuneemmasta päästä. Nyt
menee kyllä aiheen vierestä niin että rytisee, mutta menköön.
Kas kun kurjuutta ei voi opetella - sitä täytyy harjoitella. Kärsi,
kärsi, kauniimman kruunun saat. Fyysisesti heikoimmillaan ihminen
on henkisesti vahvimmillaan. Vasta kuoltuaan voi olla varma siitä,
että on elänyt. Ja vaihtelu virkistää.
sanoi:
Joka kerta kun joku sanoo pitävänsä moottoripyöräilystä sen tuoman
"vapauden tunteen" tai "fiilisten" vuoksi minä hihitän hiljaa. Illuusio
katoaa elähdyttävästi polttoaineen loppuessa tai kumin puhjetessa.
Mikä oli se todellinen luonne? Se vapaus? Pitäisiköhän kysyä niiltä
elämäntapaintiaaneilta?
Pisteet ovat hukassa kuin Raikkosella. Ulkomailta kirjoitellaan?
Mitäs tuohon voi lisätä?
Minä moikkaan aina jos huomaan/pystyn. Siitä tulee vain hyvä mieli kun sulle moikataan takaisin. Ei sen kummenpaa. Itse ajattelen niin että jos ei moikkaa takas, niin oma tappionsa.
Suurin osa kyllä tervehtii takaisin, jopa se nuori tyttö sillä skootterimopollaan vaikka hämmästynyt se oli kun lapanen mulla nousi...
Ja tuosta tarinasta... Hyvin kirjoitettu. Jotain siitä elämänkatsomuksesta oli saatu tekstiin kiteytettyä.
Itsellähän tämä motoristin ura on vasta aluillaan.. katellaan tuossa parinkymmenen vuoden päästä miten se on miestä kasvattanut. (jos ollaan silloin vielä hengissä..
)
Ja:
Minä moikkaan aina jos huomaan/pystyn. Siitä tulee vain hyvä mieli kun sulle moikataan takaisin. Ei sen kummenpaa. Itse ajattelen niin että jos ei moikkaa takas, niin oma tappionsa.
Suurin osa kyllä tervehtii takaisin, jopa se nuori tyttö sillä skootterimopollaan vaikka hämmästynyt se oli kun lapanen mulla nousi...
Ja tuosta tarinasta... Hyvin kirjoitettu. Jotain siitä elämänkatsomuksesta oli saatu tekstiin kiteytettyä.
Itsellähän tämä motoristin ura on vasta aluillaan.. katellaan tuossa parinkymmenen vuoden päästä miten se on miestä kasvattanut. (jos ollaan silloin vielä hengissä..
Ja:
Taitaa se ”Ripley” olla huumori miehia kun niin kovasti hihityttaa.Joka kerta kun joku sanoo pitävänsä moottoripyöräilystä sen tuoman
"vapauden tunteen" tai "fiilisten" vuoksi minä hihitän hiljaa. Illuusio
katoaa elähdyttävästi polttoaineen loppuessa tai kumin puhjetessa.
Mikä oli se todellinen luonne? Se vapaus? Pitäisiköhän kysyä niiltä
elämäntapaintiaaneilta?
En huomannut kirjoittaneeni mitaan ”vapauden tunteesta” tai muusta vastaavasta. Totesin ainoastaan, etta jokainen kokee moottoripyorailyn omalla tavallaan sisallyttamatta siihen sen kummempia arvolatauksia. Vaikka myonnettakoon, etta viittaus elamantapa intiaaneihin oli pieni piikki naiden ns. tosi motoristien suuntaan. Itselleni moottoripyoraily on antanut paljon lampimia muistoja ja lukuisan maaran hyvia hetkia, ei sen enempaa tai vahempaa.
Mutta jos nyt pitaisi kertoa hieman mietteita naista ”tosi motoristeista” niin taytyy sanoa, etta he ovat mielestani vahintaankin yhta harhaisia kuin ne elamantapa intiaanit. He uskottelevat itselleen ja muille, etta ainoastaan jakoavain kourassa voi loytaa jonkin moottoripyorailyyn liittyvan katketyn salaisuuden ja saavuttaa lopulta taman ihmeellisen nirvanan. Vahan samaan tapaan kuin Kung Fu –elokuvissa se harmaa hapsinen vanha pieru kertoo oppilaalleen suuren salaisuuden ja sen jalkeen kaveri pystyy vetamaan lattyyn kaikkia Kung Fu -veljiaan.
Eli kaikille niille ”tosi motoristeille” jotka luulevat taman hengellisyyden korkeimman asteen ja elamantarkoituksen loytaneensa tienpenkalla istuessaan voin sanoa ainoastaan, etta jatkakaa etsimista.
Tämä 'motorismi' on niin mielenkiintoinen asia, että täytyisi joskus pitää oikein kesäkokous sen pohtimiseen.
En tiedä mikä siinä on, mutta kyllä vuosien jälkeenkin tien päällä moikkaava motoristi tuo joka kerta positiiviset fiilikset. Ja niinpä olen joskus heiluttanut tumppua kotilostakin.
Kai se vain jokin tarkemmin määrittelemätön yhteenkuuluvuuden tunne. Tuossa kun oltiin Kangasalan kesänavauksessa, tuli toimittajatyttö kyselemään kaverilta juuri noita fiiliksiä. Niitä on vaikea selittää. Se on vain sitä, että kun istut prätkän selkään, tiedät olevasi tuhansien muiden samanlaisten 'kaveri'. Tiedät löytäväsi ymmärrystä, juttuseuraa tai apua jos haluat. Riippumatta siitä millä liikut tai mitä olet 'siviilissä´.
Voit ajaa kyykkyä, nakua, enskaa, customia, olla työtön, opiskelija, inssi tai pomo. Ei väliä, mopoilu yhdistää.
Näin sen olen itse kokenut, eikä juuri negatiivisia juttuja ole vastaan osunut. Toki jotkut ovat hiljaisempia ja toiset haluavat olla enempi itsekseen, mutta se heille suotakoon.
En tiedä mikä siinä on, mutta kyllä vuosien jälkeenkin tien päällä moikkaava motoristi tuo joka kerta positiiviset fiilikset. Ja niinpä olen joskus heiluttanut tumppua kotilostakin.
Kai se vain jokin tarkemmin määrittelemätön yhteenkuuluvuuden tunne. Tuossa kun oltiin Kangasalan kesänavauksessa, tuli toimittajatyttö kyselemään kaverilta juuri noita fiiliksiä. Niitä on vaikea selittää. Se on vain sitä, että kun istut prätkän selkään, tiedät olevasi tuhansien muiden samanlaisten 'kaveri'. Tiedät löytäväsi ymmärrystä, juttuseuraa tai apua jos haluat. Riippumatta siitä millä liikut tai mitä olet 'siviilissä´.
Voit ajaa kyykkyä, nakua, enskaa, customia, olla työtön, opiskelija, inssi tai pomo. Ei väliä, mopoilu yhdistää.
Näin sen olen itse kokenut, eikä juuri negatiivisia juttuja ole vastaan osunut. Toki jotkut ovat hiljaisempia ja toiset haluavat olla enempi itsekseen, mutta se heille suotakoon.
G
Guest
Guest
kun tässä vuosien perästä sain uudelleen pyörä kärpäsen puraisun tuntu kivalle kun lajitoverit tuli vastaan rasa pystyssä,
en mä varmaan itte ekana hanskaa nosta mutta vastaan varmasti jos vaan pystyn
morjestelkaa mua niin täydennätte päiväni!
