Sosialismissä vaan kärjistyy parhaiten se, kun yhteiskunnalle sysätään yhä enenevissä määrin vastuuta yksilön pärjäämisestä. Tällöin tullaan siihen tilanteeseen, että meillä on esim yhteiskunnan rahoilla toimiva sairaanhoitojärjestelmä ja koska hoito kustannetaan kaikkien yhteisistä verorahoista, pitää kypärän käyttämättä jättämien kriminalisoida sen varalle, ettei letkuruokittavia ole muiden rasitteena niin montaa. Samalla kuitenkin rikottiin yksilön vapautta päättää omista asioistaan, joka samalla antoi pirulle sen kuuluisan pikkusormen.
Systeemisuunnittelussa on yleensä juuri vaikeutena se, että pitää tuntea järjestelmälle asetetut ehdottomat vaatimukset, jotta ei tehdä vahingossakaan sellaista systeemiä, josta seuraa jonkin vaatimuksen rikkoontuminen. Eli, jos yksilön vapautta päättää omista asioistaan oltaisiin pidetty pyhänä, rikkomattomana, ei tämänlaista sairaanhoitomallia oltaisi koskaan voitu ottaa käyttöön. Nyt kuitenkaan päättäjät tuskin edes jaksoivat pohtia mallinsa seurauksia sen enempää vaan kopauttivat nuijaa, kun etenkään senhetkinen päätös ei osunut omaan nilkkaan. Kyse on välittämisestä ja siitä, että tekee työnsä kunnolla, eikä ala vääntää sellaista koodarien maailmassa spagettisössöksi kutsuttua paskaa, joka vaatii paikkaa paikan päälle. Ja kaikistahan ei edes ole toimivan systeemien tekijäksi.
