PrivateeR sanoi:
Olen aivan samaa mieltä, eikä kriittisessä arvioinnissa ole mitään pahaa/vikaa. Mutta joillakin ihmisillä (taitaa olla suomalaisessa kulttuurissa liian syvällä) kritisismi painuu pitkälle pessimismin puolelle, eli suomeksi ei edes yritetä ajatella sitä kriittistä arviointia positiivinen lopputulema mielessä miltään kantilta vaan ensimmäisenä mietitään pelkästään syyt miksi ei ainakaa jokin homma toimi.
Enkä nyt puhu edes pelkästä Kymiringistä. Tätä samaa on saanu todistaa joka ikisessä työpaikassa missä ikinä olen ollut.
Lainasin tähän PrivateeR:n tekstin ihan vaan asiataustaksi.
Niin.... Hulluuden/nerouden, kriittisyyden/pessimismin, positiivisuuden/katteettoman optimismin rajamaat
ovat viimeisen päälle niitä veteen piirrettyjä viivoja.
Näitä rajoja kun vedellään härmässä tämän tapaisissa ja kokoisissa hankkeissa..... ja kuten B12 mainitsi....
taustoista ja lähtökohdista, kyse on oikeastaan jo ilmaan huidotuista rajaviivoista.
Eli palikoita on todella paljon, osa ratkaisevan merkittäviä/isoja sellaisenaan, hyvin monet pienemmät taas
muodostavat vain juuri oikealla tavalla yhteen liittyneinä sitten osaltaan yhden ratkaisevista isommista.
Jos ei silkkaa lottoa lähdetä pyörittämään taktiikalla (jota meillä perinteisesti on monissa erilaisissa "hankkeissa"
harrastettu)..... eli kerätään hölmöiltä yltiöoptimisteilta rahaa kasaan..... sorvataan sopimuksia joilla
nämä rahat luukutetaan ulos jonkin pintapuolisesti järkevältä näyttävän toiminnan vastineeksi...…
ja sen jälkeen homma on "hoidettu"

. Siis mikä homma? Mmmm…. Rahat kotiin ja pinoon

.
Tämän yleisen lajin yksi merkittävistä menestystekijöistä on juurikin vauhdikkaalta ja hienosti streamatulta
näyttävä touhu, yltiöoptimismi.... ja kaikki maailman GREAT!, JÄTTEKIVA!, JEES JEES .... ja ties mitä

.
Jos taas ollaan touhuamassa jotain, joka "kestää loppuun saakka", eli palvelee pidemmällä jänteellä
varsinaista tarkoitustaan (muuta kuin rahan keräämistä pois hömelöiltä), hommaan tarvitaan väistämättä
raakaa realismia, tarkkaan harkittua/mitoitettua riskinottoa..... ja ikävää kriittisyyttä,"pessimismiä" jne.
Ei tietenkään pelkästään näitä "ikäviä asioita", vaan "voltinheitolle" VASTAPAINOKSI!!!
Mennään siis aika lailla kaikenlaisen pitkäjänteisemmän ja muun kuin kvarttaaliopportunismin onnistumisen
perusehdoilla..... ihan kuin PK-yrittämisessä pääosin.... kun padassa lilluu omat pallit,
ei muiden, hömelöiden ja/tai opportunistien

.
"Vetari" tuolla jossain kyseli miksi Aku on suositumpi kuin Hannu ?
Homma voisi mennä ihan ojasta allikkoon jos Aku yks kaks "oppisi laskemaan".
Silloin Akulla menis loppupeleissä kovempaa kuin Hannulla.... mutta Aku olis "kylmä riistäjä".... ja
Hannu huikeesta munkistaan huolimatta se kaveri jota aina välillä pääsisi säälimään... itseään huonompana

.
Mut joo.... se kriittisyys, kritiikki ja "pessimismi".
Pitää usein ihan paikkansa ettei sillä mitään voiteta, mutta onko tuo näiden tarkoituskaan kokonaisuudessa?
Moni, yltiöoptimistikin" allekirjoittaa heti kynän ja paperin saatuaan sloganin... Aina ei voi voittaa, ei edes
kaikkea ja joka kerta.
Näillä ihmisillä ei kai sitten "optiikka" aina tahdo mahdollistaa sen verran laveampää näkösektoria ja
syvyysterävyyttä, että näkisi "ikävien asioiden ja asenteen" olevan välttämättömiä elementtejä
jotenkin rationaalisessa toiminnassa.
Kyse ei ole niiden keskinäisestä kilpailusta viimeiseen hengenvetoon..... vaan se tavoite on estää
paattia keikahtamasta..... ja varmistaa matkan onnistuminen.... mihin ollaankaan menossa.
"Herran haltuun" ja eteenpäin on se toinen, valitettavan usein käytetty taktiikka.
Vaan mitäs "lieveilmiöitä" moiseen touhuun on ikiaikaisesti pesiytynyt ????
Mietitäänpä sitä.... jos ei ole tuota vielä hokattu
…..Eikä ikävä perusasenne mitenkään estä toivottamasta hankkeelle vilpittömästi ONNEA.
Se ei koskaan ole haitaksi.... jos padassa porisee pääasiassa jotain muutakin.