Teollisuuspohatta Antti Aarnio-Wihuri povasi jo 2017, että Kymiring on ”kuolleena syntynyt idea”. Arvostettu moottoriurheiluvaikuttaja oli harvinaisen oikeassa.
Aarnio-Wihurin silmissä siinsi etiäinen, joka viime viikolla realisoitui valtakunnalliseksi uutiseksi: Iittiin rakennetun moottoriradan taustayhtiö asetettiin konkurssiin. Edes yrityssaneeraus ei lopulta kantanut.
Valtteri Bottaksen F1-uraa taannoin tukenut Aarnio-Wihuri epäili paitsi Kymiringin liiketoimintasuunnitelmaa myös sijaintia. Hänen mielestään Kymiring rakentuu ”keskelle korpea” niin kauaksi pääkaupunkiseudun massoista ja sen logistiikkakeskuksista, että sinne vain harvojen bisnesihmisten silmä kantaisi.
Liian harvojen sittemmin kantoikin.
Kymiringin suunnittelussa nojattiin alun alkaen liiaksi MotoGP-kisojen vetovoimaan. Bisnesajattelu ei ollut riittävän kestävällä pohjalla: toivottiin enemmän kuin tiedettiin.
Puuhasteltiin amatöörimäisesti, ja kun rahapula sitten iski eikä MotoGP-kisoja saatu, koko hankkeen uskottavuus rapistui saman tien. Kupla puhkesi.
Erikoista kyllä, kaikkien usko ei silti horju vieläkään.
Kymiringin tarina ei välttämättä ole ohi.
Konkurssipesän hoitajaksi valittu asianajaja Tuomas Penttilä vahvisti Etelä-Suomen Sanomissa, että Kymiringin ympärillä riittää uusia ostajakandidaatteja.
IS kertoi jo viime vuonna, että radan ostaminen kiinnostaa joitakin ulkomaalaistahoja sekä Iitin kupeesta Nastolasta kotoisin olevaa Bottasta.
Nyt sisäpiireissä pidetään ilmeisenä, että mikäli Kymiring on mennä kaupaksi, ostaja löytynee ulkomailta. Ainakin päärahoitus.
Saatujen tietojen mukaan potentiaalisimpiin ostajaehdokkaisiin lukeutuu kaksi tapahtumiin erikoistunutta isoa yritystä, joilla on kokemusta ja kontakteja moottoriurheilubisneksessä. Ostajakandidaatteja oli sekä Euroopasta että sen ulkopuolelta. Suomalaisten kiinnostus oli jo tuolloin vähäisempää.
Useiden sisäpiirilähteiden mukaan osa ostajakandidaateista on kytännyt suunnitellusti hetkeä, jolloin KymiRing Oy ajautuisi konkkaan.
Jo saneerausohjelman aikana Kymiringiä tarjottiin melko halvalla hinnalla, alimmillaan 7,7 miljoonalla eurolla, mutta vielä siinä vaiheessa se ei kelvannut kenellekään.
Toisin sanoen ratayhtiön haluttiin ajautuvan ensin tylysti konkkaan ennen kuin sijoittavat vasta löisivät ”oikeat” tarjouksensa tiskiin.
Kalkkiviivoilla uskottavia kandidaatteja oli lähteiden mukaan noin viisi. Konkurssin jälkeen osa varmasti jatkaa, koska radan saa todennäköisesti oikeasti halvalla.
Joku sijoittajista voi pitää konkurssia liian isona mainehaittana ja vetäytyy, mutta toisille taas juuri hinta on kaikkein määrittävin tekijä. Vieläpä selvästi.
Kymiring kuvattuna vuonna 2021. Kuva: Juha Metso
Suomen valtio tuki Kymiringiä aikanaan yli kuudella miljoonalla eurolla. Lahden kaupungin omistama tapahtumayhtiö Lahti Events puolestaan sijoitti radan taustayhtiöön useamman miljoona euroa, koska uskoi valtion tavoin hankkeen kantavan nimenomaan suomalaisomistuksessa.
Nyt konkurssissa veronmaksajien rahaa palaa savuna ilmaan kaikkiaan yli 10 miljoonalla eurolla. Mikäli rata päätyy ulkomaalaisomistukseen ja sen toiminta jatkuu, valtion tuen ei voi sanoa menneen siinäkään tapauksessa siihen mihin alun perin piti.
Lahti Events menettänee joka tapauksessa kaikki sijoituksensa, koska ei kuulu vakuusvelkojiin. Kaiken kaikkiaan Kymiringin velat ovat massiiviset, yli 20 miljoonaa euroa. Yhtiö on velkaa esimerkiksi Nordea-pankille 4,6 miljoonaa, Ahlström Kiinteistöille 4,5 ja Finnveralle 1,5 miljoonaa euroa.
Radan rakennustyöt aloitettiin 2016 ja alkuperäisen suunnitelman mukaan MotoGP-kisoja olisi kaasuteltu Iitissä jo kesällä 2019. Radan rakennustyöt ovat maksaneet suunnilleen 25 miljoonaa euroa, eikä se vieläkään täytä Kansainvälisen moottoripyöräliiton FIM:n ja Kansainvälisen autoliiton Fian vaatimuksia.
Tosin se on enää pienestä kiinni – ja juuri se sijoittajia houkutteleekin. Sisäpiirilähteiden mukaan radan saa kansainväliset vaatimukset täyttäväksi ja muutenkin täysin valmiiksi 2–3 miljoonan euron sijoituksella.
Itse radan liiketoiminnallinen kannattavuus on mahdollista, mikäli mahdollinen uusi toimija ei laske kaikkea radan asvaltilla tapahtuvan toiminnan varaan. Kulisseissa potentiaaliset ulkomaalaiset ostajakandidaatit ovatkin puhuneet haluavansa järjestää radalla kisojen lisäksi esimerkiksi konsertteja ja toiminnallisia moottorialan kansainvälisiä messuja.
Saneerausvaiheessa radan reaaliarvoksi laskettiin noin 6,1 miljoona euroa. Summa koostui varikkorakennuksesta sekä kalusteista ja koneista.
Nyt konkurssipesä tuskin saanee radasta kuutta miljoonaa euroa. IS:n tietojen mukaan hinta laskenee 4–5 miljoonaan euroon.
Eli 7–8 miljoonan euron sijoituksella omistukseensa saisi kokonaisuuden, joka nyt alusta asti uudelleen rakennettuna maksaisi yli 30 miljoonaa euroa.
Ehkä se ei enää olekaan niin kuolleena syntynyt idea.
.
