-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Moottoripyöräoppilas kuoli Lahden Jokimaalla
- Keskustelun aloittaja alis
- Aloituspäivä
Paitsi kun pitää kaasukahvasta kiinni ja pomppauksen seurauksena retkahtaa taaksepäin sillä seurauksella, että avaa kaasun ja sitten mentiin. Ei ole edes mitään vaikea toteuttaa.
Sitä vaan voi sanoa teineille, joittn mielestä vanhat naiset ei voi harrastaa moottoripyöräilyä, että me keksittiin tää ensin....
Joku paniikkihäröhän se on rouvalla tuossa opettelussa käyny.
Voi se pyörä pompata ykkösellä ja kun puristat kahvasta -kokemattomana-väännätkin kaasua lisää..
Joku paniikkihäröhän se on rouvalla tuossa opettelussa käyny.
Voi se pyörä pompata ykkösellä ja kun puristat kahvasta -kokemattomana-väännätkin kaasua lisää..
Ei sovi oikein tuohon tilannekuvaukseen, joka kerrankin näyttää asialliselta (jos tällaisessa tragediassa voi olla) ja loogiselta kuljettajan ajohistoria huomioiden:
"Nainen ei yrityksistä huolimatta onnistunut pysäyttämään pyörää, vaikka hän oli radioyhteydessä takana autossa seuranneeseen ajo-opettajaan. Jalat hän ehti saada maahan."
Miten niin "vanhat naiset"
Ellei ole nelikymppiseksi ehtinyt opetella ajamaan, eikö sen jälkeen saa enää aloittaa ollenkaan?
Ehkä ymmärrän väärin, mutta sitä en tässä ymmärrä että jos kyse oli aivan noviisista kuljettajakandidaatista, kuten näyttää, niin mitä väliä iällä on?
Kaikille aloittelijoille on mopon hallinta hankalaa alussa. Eri yksilöillä rutinoituminen kestää eri ajan, mutta ennen sen tapahtumista kaikki tarvitsevat turvallisen harjoittelupaikan ja hyvän opetuksen.
Sara
MotOrg ry jäsen
Jaa, mitä itellä ollut kokemusta, niin sitä on ollu vääränlainen aina harrastamaan moottoripyöräilyä. On ollu liian pien, nainen, iso pyörä yms... Näitä riittää... Vahingon sattuessa sit nää järjen jättiläiset voi kuorossa tai kaanonissa veisata kuinka ne ties miten tulee käymään. Voi että
Tuntuu tosi pahalta tämä tapaus.Pahoitteluni ja osanottoni.
Itse aloitin yli viisikymppisenä, vain autolla oli kokemusta n. 30 vuotta ja lahja-A kortissa. Nyt on neljäs kesä lopuillaan,eikä onneksi ole sattunut mitään.Minulla on opettaja lähipiirissä, häneltä alkeet ja tukea/neuvoja tarvittaessa.
Itse aloitin yli viisikymppisenä, vain autolla oli kokemusta n. 30 vuotta ja lahja-A kortissa. Nyt on neljäs kesä lopuillaan,eikä onneksi ole sattunut mitään.Minulla on opettaja lähipiirissä, häneltä alkeet ja tukea/neuvoja tarvittaessa.
No, siinä on mulla järkimiesMiten niin "vanhat naiset"Nelkyt + ja ++, naisia parhaimmillaan, noi teinin ketaleet eivät vaan tajua sitä arvostellessaan.
Ei wittu...
P
(poistettu tili)
Guest
Saahan sitä aloittaa, mutta ei mieluusti heti rekan alle. Jollei itsellä ole kykyä arvioida liikennetaitoja, opettajalla pitäisi olla. Ei tämä kyllä menny niinkuin pitää mennä.
Iällä on väliä oppimisessa, vaikka minusta 40v on kyllä nuori vielä. Ei vaan opi enää koordinaatiota niin helposti. Ja onpa sitäkin tutkittu, että miehillä on parempi kyky luonnostaan hahmottaa liikennettä, ja parempi koordinaatio. Naisilla on paljon muita avuja.
Tässä tapauksessa ei mitenkään voi sanoa, että harjoittelupaikka oli turvallinen ja opetus hyvää.
Tää menee nyt tsykolokian puolelle... ja irtoaa jo kokonaan käsiteltävänä alunperin olleesta tapauksesta! Eli seuraavalla en mitenkään ota kantaa keskustelun lähtökohtana olleeseen kamalaan onnettomuuteen ja sen uhrin taustoihin, joita en tiedä. Mutta näin yleisen keskustelun merkeissä, pitäisi kai erotella vielä tarkemmin eri tekijöitä kun analysoidaan iän, sukupuolen ym. vaikutusta liikenne- ja ajotaitoihin, ja varsinkin vaikutusmekanismeja...
Eli: kyllähän keski-ikäinen on monessa asiassa ihan ylivoimainen nuoreen jolppiin verrattuna, ja nainenkin voi olla monessa asiassa ylivoimainen putkiaivomieheen (ja hih, varsinkin aVIomieheen
) verrattuna... Jopa motoriikka ja reaktiokyky pelaavat vielä melkoisen hyvin nelissäkymmenissä - riippuu varmaan eniten fyysisestä kunnosta ja henkisestä vireydestä. Kyllä sitä aika hyvin pystyy omaksumaan motorisia ja motoristisia taitoja kypsälläkin iällä (kokemusta on tuosta itselläni). Eikä sorru ihan tyhmään ajattelemattomuuteen tai tolkuttomaan riskinottoon, kun realistinen käsitys omasta haavoittuvuudesta ja toisten arvaamattomuudesta on jo päässyt kehittymään.
Mutta, mutta. Kyllä kai ihmisen elämänhistoriakin kertoo jotain. Ehkä se kysymys, jota täällä kaarrellaan, on juurikin: MIKSI joku ei ole ikinä ajanut moottoriajoneuvolla?
Itse aloitin moottoripyöräilyn aikuisiällä, mutta kovasti paljon oli mielenkiintoa (niin noloa kuin se onkin täällä tunnustaa) kotilolla ajeluun sitä ennen, ja yli 30 v. tuli liikenteessä, maanteillä, ulkomailla ym. hankittua sitä liikennesilmää ynnä perstuntumaa ennen mopon sarviin lähtöä. No kyllähän moottoripyöräkin oli pitkäaikainen haave… mutta aikanaan juuri auton rattiin oli niin kiire, että autokouluhan oli tietysti käytävä heti kun mahdollista, eli 17-vuotiaana, niin että just 18 täytettyä tuli heti kortti käteen. Ja siitä lähtien autoilu kuului tärkeänä osana omaan identiteettiin, e suinkaan ”siirtymisenä paikasta a paikkaan b” vaan siksi, että ajaminen oli hauskaa sekä tärkeää vapaudentunnetta tarjoavaa puuhaa. Valitettavasti joskus vähän turhan vauhdikaskin ajaminen… täytyy sanoa, että mopoilu se vasta on opettanut todellista malttia ja ennakointia liikenteessä. Autolla oli helpompi rapata menemään katteettoman luottavaisena siihen, että omat reaktiot pelastaa… Onneksi ei ole mitään pahempaa källiä sattunut 40 vuoteen…
Mutta siis pointti on se, että se moottoriajoneuvolla ajaminen on kiinnostanut, kovastikin, itse asiassa kai jostain alle kymmenvuotiaasta asti, kun sain isän sylissä istuen ohjata autoa mökkitiellä. Niin ja tottahan osasin jo periaatteessa ajaa, eli tunsin hallintalaitteet ja olin ajamistakin kokeillut jo ennen autokouluun menoa. Eli hinku oli kova, ihan vain siksi kun… en minä tiedä, siksi kun vain huvitti ja kiinnosti! Niinpä motivaatiota ja kiinnostusta oli myös liikenneasioiden opiskeluun, ja ehkäpä yleensäkin autolla tai millä hyvänsä ajosta nauttivat henkilöt ovat myös keskimääräistä kiinnostuneempia siitä, miten liikenne- nimistä peliä oikein pelataan. Jos tähän sitten vertaa henkilöä, jota syystä tai toisesta ei vain ole kiinnostanut vuosikymmeniin olla tekemisissä ajoneuvojen kanssa, niin herää kysymys, mikä on syy. Ja miksi alkaa yhtäkkiä kiinnostaa. Ja onko kuitenkin jäänyt oppimatta jotain, mikä nuorella ihmisellä yleensä menee helposti selkäytimeen, kuten liikenteen lukeminen ja säännöt, erilaisten ajoneuvojen hallinta ym.
Kun sitten on lukuisia sellaisiakin henkilöitä, miehiä sekä naisia, jotka kyllä ajavat autoa, mutta vain yhdenlaista autoa, tai välttävät pelottavaa kaupunki-, ruuhka-, motari- tai mitä milloinkin ajoa, eli erilaisen vehkeen kuskaaminen erilaisessa ympäristössä pelottaa ja hirvittää, sen sijaan että olisi haaste ja kiinnostavaa… Joillakin pitää olla jopa automaattivaihde autossa kun vaihteita on niin hankala käyttää, tai auton pitää (nykyään) osata mennä itse taskuparkkiin… näissä tapauksissa alkaa jo arveluttaa, eikö kannattaisi jättää ajamiset muiden huoleksi… niin jokin syy siihenkin on: kaikki hommat eivät vain ole kaikkia varten. Ei näissä välttämättä ole kyse sukupuolesta, mutta ei varsinkaan iästä!
Eli: kyllähän keski-ikäinen on monessa asiassa ihan ylivoimainen nuoreen jolppiin verrattuna, ja nainenkin voi olla monessa asiassa ylivoimainen putkiaivomieheen (ja hih, varsinkin aVIomieheen
Mutta, mutta. Kyllä kai ihmisen elämänhistoriakin kertoo jotain. Ehkä se kysymys, jota täällä kaarrellaan, on juurikin: MIKSI joku ei ole ikinä ajanut moottoriajoneuvolla?
Itse aloitin moottoripyöräilyn aikuisiällä, mutta kovasti paljon oli mielenkiintoa (niin noloa kuin se onkin täällä tunnustaa) kotilolla ajeluun sitä ennen, ja yli 30 v. tuli liikenteessä, maanteillä, ulkomailla ym. hankittua sitä liikennesilmää ynnä perstuntumaa ennen mopon sarviin lähtöä. No kyllähän moottoripyöräkin oli pitkäaikainen haave… mutta aikanaan juuri auton rattiin oli niin kiire, että autokouluhan oli tietysti käytävä heti kun mahdollista, eli 17-vuotiaana, niin että just 18 täytettyä tuli heti kortti käteen. Ja siitä lähtien autoilu kuului tärkeänä osana omaan identiteettiin, e suinkaan ”siirtymisenä paikasta a paikkaan b” vaan siksi, että ajaminen oli hauskaa sekä tärkeää vapaudentunnetta tarjoavaa puuhaa. Valitettavasti joskus vähän turhan vauhdikaskin ajaminen… täytyy sanoa, että mopoilu se vasta on opettanut todellista malttia ja ennakointia liikenteessä. Autolla oli helpompi rapata menemään katteettoman luottavaisena siihen, että omat reaktiot pelastaa… Onneksi ei ole mitään pahempaa källiä sattunut 40 vuoteen…
Mutta siis pointti on se, että se moottoriajoneuvolla ajaminen on kiinnostanut, kovastikin, itse asiassa kai jostain alle kymmenvuotiaasta asti, kun sain isän sylissä istuen ohjata autoa mökkitiellä. Niin ja tottahan osasin jo periaatteessa ajaa, eli tunsin hallintalaitteet ja olin ajamistakin kokeillut jo ennen autokouluun menoa. Eli hinku oli kova, ihan vain siksi kun… en minä tiedä, siksi kun vain huvitti ja kiinnosti! Niinpä motivaatiota ja kiinnostusta oli myös liikenneasioiden opiskeluun, ja ehkäpä yleensäkin autolla tai millä hyvänsä ajosta nauttivat henkilöt ovat myös keskimääräistä kiinnostuneempia siitä, miten liikenne- nimistä peliä oikein pelataan. Jos tähän sitten vertaa henkilöä, jota syystä tai toisesta ei vain ole kiinnostanut vuosikymmeniin olla tekemisissä ajoneuvojen kanssa, niin herää kysymys, mikä on syy. Ja miksi alkaa yhtäkkiä kiinnostaa. Ja onko kuitenkin jäänyt oppimatta jotain, mikä nuorella ihmisellä yleensä menee helposti selkäytimeen, kuten liikenteen lukeminen ja säännöt, erilaisten ajoneuvojen hallinta ym.
Kun sitten on lukuisia sellaisiakin henkilöitä, miehiä sekä naisia, jotka kyllä ajavat autoa, mutta vain yhdenlaista autoa, tai välttävät pelottavaa kaupunki-, ruuhka-, motari- tai mitä milloinkin ajoa, eli erilaisen vehkeen kuskaaminen erilaisessa ympäristössä pelottaa ja hirvittää, sen sijaan että olisi haaste ja kiinnostavaa… Joillakin pitää olla jopa automaattivaihde autossa kun vaihteita on niin hankala käyttää, tai auton pitää (nykyään) osata mennä itse taskuparkkiin… näissä tapauksissa alkaa jo arveluttaa, eikö kannattaisi jättää ajamiset muiden huoleksi… niin jokin syy siihenkin on: kaikki hommat eivät vain ole kaikkia varten. Ei näissä välttämättä ole kyse sukupuolesta, mutta ei varsinkaan iästä!
Ei wittu...Ja tuollaiset tampiot tuolla tumpeloivat täysin vapaasti. Ei herra jeesus. Siunaa ja varjele meitä muita...
Koita kestää, on varmaan vaikeaa olla täydellinen näinkin epätäydellisessä maailmassa, suosittelen hoitoa.
Oli miten oli, naisten kilometriä kohden suhteutettujen vakavien liikenneturmien määrä on pienempi, kuin miesten. Taitavampia ne siis on. Mielestäni keskeisin ajotaidon osa on omien rajojensa ymmärtäminen ja ymmärrys välttää turhia riskejä. Se on ajotaitoa. Jokainen reikäpää osaa keulia ja koheltaa.
Saattavat naiset pikkukolhuja parkkipaikoilla saada miehiä enemmän aikaan mutta mitä tekemistä niillä on turvallisuuden kanssa.
Saattavat naiset pikkukolhuja parkkipaikoilla saada miehiä enemmän aikaan mutta mitä tekemistä niillä on turvallisuuden kanssa.
Jooeiherrantähen sitä 25 vuoden koulutusta (puolin ja toisin) jaksa heittää romukoppaan aloittaakseen alusta jonkun ihan noviisin kanssa.Miten niin "vanhat naiset"Nelkyt + ja ++, naisia parhaimmillaan, noi teinin ketaleet eivät vaan tajua sitä arvostellessaan.
On se sen verran kova koulu, ettei sitä mielellään ota uusiksi
Milloin viimeksi autokoululainen aiheutti lievää vakavamman haaverin jollekin ulkopuoliselle?Ei wittu...Ja tuollaiset tampiot tuolla tumpeloivat täysin vapaasti. Ei herra jeesus. Siunaa ja varjele meitä muita...
Edelleenkin (ilmeisesti tietoisesti) missaat pointin, joka lukee ihan kirjoituksissani selvästi. Eli lue Volpen kirjoitus tuossa aiemmin, niin ehkä ymmärrät.
Ja vielä kerran rautalangasta Hannulle. Eikö joku voisi kertoa tällaisille tapauksille, että olisi parempi harjoitella sitä liikennettä ensin turvallisesti autolla ja myöhemmin sitten tulla opettelemaan pelkästään sitä mp:n käsittelyä, niin jäisi paniikit vähemmälle.
Tätä voisi verrata siihen tilanteesen jossa joku teini haluaa Idolsiin, koska kaikki lähimmät ovat kohteliaisuuttaan kehuneet (tai jättäneet arvostelematta) tämän laululahjoja. Liikenteessä moottoripyörällä kuitenkin riskit ovat suurempia, jos kaikki menee pieleen.
Ei tahallista, kiitos rautalangasta.
Ajatus käyttää autoa riskien minimointiin moottoripyöräilyn opettelussa on mielenkiintoinen.
Mutta siinä ollaan tosiaan samalla sivulla, että enempi harjoittelu varmasti vähentäisi panikointia kun ei tarvitse miettiä että mistähän vivusta tapahtuu mitäkin asioita.
Mielenkiintoinen? No on sekin alku
Eli jos oletetaan, jonkun aikuisen liikennekokemuksen olevan nolla, niin itse pidän parempana vaihtoehtona hänelle itselleen, jos opettelesi ensin kulkemaan liikenteessä sujuvasti ja helposti neljällä pyörällä.
Ja se mitä ensimmäisessä kirjoituksessani yritin vihjata, lukee tuossa Volpen jutussa hyvin.