-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Moottoripyöräonnettomuus ja ajopelko
- Keskustelun aloittaja TeijaMM
- Aloituspäivä
Hammurab sanoi:Siitä se lähtee ja ne maantienopeudetkin alkaa vielä varmasti maistumaan. Ja kelien puolestahan ajokauttakin näyttäisi olevan vielä jäljellä, kovasti vielä siis vain kilometrejä vyön alle. Niin ja onnea käsittelykokeeseen, vaikka eihän se onnesta kiinni ole vaan taidosta
Kyllä uskon että ajanoloon ne maantienopeudet alkaa tuntua hyvälle ja uskaltaa. On kyllä vielä hienot kelit että saisi nyt sen kortin niin ehtisi päästä ajelee. Käsittelykokeen tehtävät kyllä sujuu tosi hyvin. Jos kässäri johonkin kosahtaa, niin se on luultavasti sitten se jännitys.
Hammurab
TappisMC
TeijaMM sanoi:
Niin ja mitä tulee noihin maantienopeuksiin niin tosiaan ajan kanssa niihin tottuu. Ja suosittelen osallistumaan ratapäiville, nuo ovat erinomaisia tilaisuuksia totutella kovempiin nopeuksiin ja hakea tuntumaa siihen miten se oma pyörä käyttäytyy. Eikä siellä tarvitse reikä päässä kohkata, hitaissa ryhmissä voi ihan omaan rauhalliseen tahtiin hakea sitä tuntumaa. Ja kun tuolla radalla ei tarvitse jännittää vastaantulevaa liikennettä ja Ahvenistoa lukuunottamatta ulosajokaan ei ole katastrofi niin sitä voi keskittyä siihen omaan tekemiseen ja ajotekniikan viilaamiseen. Se tuntuma ajamiseen ja ne rutiinit syntyvät ainoastaan ajamalla.
Hammurab
TappisMC
Mikeyx sanoi:
No en vertaisi ajotaidon oppimista ja ylläpitoa uimataidottomuuteen. Jos uimataidoton hyppää järven selällä veneestä niin se todennäköisesti hukkuu. Jos taas ajotaitoinen mutta hieman arka kuljettaja ajaa päästäkseen tuosta irrationaalisesta arkuudesta eroon ja oppii samalla paremmaksi kuljettajaksi, on se ajaminen sitä parasta treeniä.
Hammurab
TappisMC
speedheadshot sanoi:
Tuossa on pahemman laatuinen kehäpäätelmä. Toki matka-ajo (rautaperseily) on parasta harjoitusta matka-ajoon. Tuolla radalla saa kuitenkin myös siihen matka-ajoon tarvittavaa rutiinia ja luottoa siihen että se pyörä menee juurikin sinne mihin sen käskee mennä. Kokemuksen karttuessa ja vauhdin noustessa tuolta radalta saattaa tarttua hihaan myös se ässä jota tarvitaan kun siihen mutkaan tullaankin pikkasen ylikovaa, osataan reagoida sitten muullakin tapaa kuin sillä perinteisellä hartialukolla.
Pompsahteli tuo keskinopeus tuolla aiemmin, niin kyllä näkisin, että rataperse on se matka-ajoon paras reeni, ja sillä saa mukavasti riidan poikkikin. Jokaiselle jotakin.
http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/246189-Rataperse-2010
2010 tunnelmia.
http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/246189-Rataperse-2010
2010 tunnelmia.
TeijaMM sanoi:
Nopeuden ihailu, vaikka sitä joissain piireissä kovasti hehkutetaan, on aika vaarallinen asia moottoripyöräilyssä yleisillä teillä ja osittain radallakin. Oikean tilannenopeus riippuu tilanteesta, eikä ole minimissään suurin sallittu nopeus.
On kaksi eri asiaa, tuntea turhautuneisuutta ajamalla jollain tikkusuoralla neli- tai jopa kuuskaistaisella tiellä rajoituksen mukaan kahdeksaakymmppiä tai samalla rajoituksella olevaa mutkittelevaa paikallistietä.
Tuntematon ja joskus tuttukin mutkatie voi yllättää, mikäli huomio on syystä tai toisesta osittain muualla.
Yllätyksiä tuovat muut tiellä liikkujat; traktorit, kuorma-autot, lapset, eläimet, tienpinta, mutkat tai poikkeavat liikennejärjestelyt ja -olosuhteet.
Ongelmaa vauhdissa ei ole niin kauan kuin tie on suora, eikä mitään yllättävää tapahdu, mutta kun tapahtuu niin konstit pitäisi olla hyvin hanskassa, ennalta opeteltuina.
Paniikkiväistö tai nopea suunnanmuutos samalla nopeutta voimakkaasti alentamalla on nykyaikaisella autolla lapsellisen helppoa kovastakin nopeudesta verrattuna moottoripyörään, survaisee jarrupolkimen pohjaan ja ohjaa.
Tullaan taas siihen Suomen yleisimpään mp-onnettomuustyyppiin, suistuminen tieltä ulos tai päin vastaantulevaa.
rata-ajossa yksi oppi on se, että kun siellä säikähtää useamman kerran sitä että tulen liian lujaa, tai että tämä menee linja pitkäksi, niin se paniikki vaimentuu. Lopulta se on vain sellainen toteamus pään sisällä, että tää menee leveäksi ja sitten tekee korjausliikkeitä ihan hallitusti. Autotiellä esim oikealle kääntyvissä tuo vie jo vastaantulijoiden kaistalle, mutta leveällä radalla on aikaa ja rataa vielä korjailla.
ja katumutkissa tuntee sen kuinka paljon pystyy vielä kirraamaan enemmän jos on tarvetta.
Lisäksi se tapahtuma ns pitenee. ehkä aivot käy nopeammin tai jotain. mutta säikähdys ei ole vain se hetki että faak menee pitkäksi, vaan se tuntuu pitkältä hetkeltä jossa kerkiää tekemään useita juttuja.
Lisäksi yksi tärkein asia on silmän kehittyminen nopeuksiin. Eli mistä nopeudesta pyörä kääntyy, missä kohtaa pitää jarruttaa jne.
isoissa raskaissa pyörissä on se hyvä, että niillä ei voi mitenkään ajaa väärin. jos et vastaohjaa voimalla, ne ei käänny mihinkään. jollain ketterällä pyörällä voi vähän ajella väärinkin. esim sellaisella monkeyllä voi kallistaa vaikka polvea aukaisemalla sivulle. no uudemmat z900 set ei ole mitenkään raskaita ohjaukseltaan ja pysty ajoasento on siitä hyvä, että hartialukko ei ole niin todennäköinen kuin kyykyllä jossa helposti ajaa hartian ja kyynärpäät lukossa.
mutta harrastuksena tää on hengenvaarallinen, varsinkin alussa. ja ei siitä turvallista tule koskaan. En siksi suosittele harrastuksena tätä kellekkään.
yksi hyvä harjoitus on ajella pelkällä kaasukädellä jossain kentällä, koska yhdellä kädellä ei voi vängätä väärin, pakko ns ohjata oikein.
ja katumutkissa tuntee sen kuinka paljon pystyy vielä kirraamaan enemmän jos on tarvetta.
Lisäksi se tapahtuma ns pitenee. ehkä aivot käy nopeammin tai jotain. mutta säikähdys ei ole vain se hetki että faak menee pitkäksi, vaan se tuntuu pitkältä hetkeltä jossa kerkiää tekemään useita juttuja.
Lisäksi yksi tärkein asia on silmän kehittyminen nopeuksiin. Eli mistä nopeudesta pyörä kääntyy, missä kohtaa pitää jarruttaa jne.
isoissa raskaissa pyörissä on se hyvä, että niillä ei voi mitenkään ajaa väärin. jos et vastaohjaa voimalla, ne ei käänny mihinkään. jollain ketterällä pyörällä voi vähän ajella väärinkin. esim sellaisella monkeyllä voi kallistaa vaikka polvea aukaisemalla sivulle. no uudemmat z900 set ei ole mitenkään raskaita ohjaukseltaan ja pysty ajoasento on siitä hyvä, että hartialukko ei ole niin todennäköinen kuin kyykyllä jossa helposti ajaa hartian ja kyynärpäät lukossa.
mutta harrastuksena tää on hengenvaarallinen, varsinkin alussa. ja ei siitä turvallista tule koskaan. En siksi suosittele harrastuksena tätä kellekkään.
yksi hyvä harjoitus on ajella pelkällä kaasukädellä jossain kentällä, koska yhdellä kädellä ei voi vängätä väärin, pakko ns ohjata oikein.
vstrom sanoi:
Tuohonhan on simppeli lääke. Rata-ajoa jokaiselle pakolliseksi niin kauan että menee kierros vähintään sinne keskiryhmän/nopean välimaastoon vaihteita vaihtamatta ja suorat yhdellä renkaalla ajaen. Sitten vasta myönnetään mp-kortti aplodien saattelemana. Alkaa turhat tieltä suistumiset vähenemään ja ne rautaperseet siinä kaupantekijäisenä. Papatkin siirtyvät neuvomaan halon tekoa ihan eri foorumeille.
speedheadshot sanoi:
Mutkat ovat tiukkoja. Rata on 2,7 kilsaa. Siitä voi laskeskella, mitä aikaa mikäkin keskinopeus vaatii.
Hitaan- ja keskiryhmän raja on muistaakseni 90 sekuntia Kemoralla. Tekee 108 km/h.
Bensaa kuluu enemmän, joten tankkaustaukoja on enemmän. Ajo kuluttaa enemmän, joten lepiäkin varmaan otettiin enemmän.
