Moottoripyöräkuumeisen löpinöitä

[pertt-UP-]

Siitä on vuosi, kun myin oman kevytmoottoripyöräni pois. Viikko tämän jälkeen tuli todella paha mp-kuume, joka ei ole hellittänyt vieläkään.

Opiskelijana (syksyllä alkaa amk) rahaa ei ole tietenkään ole yhtään ylimääräistä, joten moottoripyörän ostaminen on jäänyt lehtien lukemisen tasolle. Tarkoituksena olisi kuitenkin heti rahatilanteen helpottaessa pyörä ostaa.

Uuden koulun myötä tapahtuu muutto kaupunkiin, jossa ei varmasti tarvitse autoa samalla lailla, kuin tällä maalla. Niimpä heräsikin idea, että myisin auton pois ennen armeijaa (1/10) ja tämän jälkeen ostaisin pyörän. En kuitenkaan haluaisi joutua talvisin täysin bussikyytiläiseksi/polkupyöräilijäksi, vaan olisi kiva ajaa omalla moottoriajoneuvolla ympäri vuoden.

Ilmastonmuutossa odotellessa Suomessa on vielä lunta talvella ja jäiset tiet. Pyörään pitäisi siis laittaa nastarenkaat. Myös pyörän keveys ja helppo käsiteltävyys olisi plussaa talviajossa, jokin enduro tyyppinen pyörä olisi varmasti omiaan siihen. Itse en kuitenkaan pidä enduroista. Noh, omaa ajokokemusta ei juurikaan löydy, kerran olen käynyt kaverin 50cc Derbiä testaamassa. Joka tapauksessa pidän enemmän supersport tyyppisistä pyöristä.

Siispä katseeni on suunnattu tällä hetkellä Kawasakin 250 kuutioiseen Ninjaan. Pyörällä on kuitenkin painoa ajokunnossa 169kg, joka tuntuu melko paljolta (vert. KLX250 138kg).


Tässä vaiheessa voisin palata muistelemaan kevari aikoja. Omistin Aprilia Af1 Sport Pron. Tehoiltaan pyörä oli ostohetkellä täystehoinen, eli isommalla kaasarilla ja lyhennetyllä pakoventtiilillä varustettu. Kuristin sen kuitenkin vakiotehoihin, mutta silloin konetta joutui kuitenki huudattamaan aina maantiellä ja 6000rpm kohdalla oli vääntömonttu, jonka yli pääsi vain kolmella pienimmällä vaihteella.

Saksanmaalta tilasin pakoaukonsäätimen ja asensin isomman kaasarin paikalleen. Tällä kokoonpanolla mentiin onnellisesti niin kauan, että kone leipoi kiinni jumittuneen termostaatin takia. Talven aikana pyörään tuli 154cc Polinin sylinterisarja, joka lisäsi vääntöä kivasti. Pidemmillä välityksillä pyörästä sai myös leppoisan ajettavan maantielle. Nopeutta sai kerättyä 120 mittariin alle tehopiikin. Olin tyytyväinen pyörän tehoihin, mutta tekniset ongelmat vaivasivat jatkuvasti.

Ihmettelen vieläkin, miten 600cc on muka useimmille liian pienitehoinen, kun itselleni riitti 30hp. Ei pieni tehonlisäys tietenkään pahitteeksi ole, mutta nuilla tehoilla pääsi hyvin liikkumaan, eikä jalkoihin jäänyt maantielläkään.


Takaisin nykyhetkeen ja tulevaisuuden suunnitelmiin: Nyt voisi verrata Apriliaa ja Kawasakia. Aprilia oli vuosimallia -92, mutta tekniikaltaan varsin edistynyt. Siinä oli mm. usd-keula, 320mm etujarrulevy 4-mäntäisellä brembon puristimella, alumiinirunko, yksipuoleinen takahaarukka yms. Kuivapaino oli ohjekirjan mukaan 113kg, mutta netissa huhuttiin pyörän painavan 150kg ajokunnossa. Kawasakissa taas on normaali teleskooppi keula, teräsputkirunko, 290 mm etujarrulevy 2-mäntätäisellä jarrusatulalla.

Polttoainetta Polinilla viritetty Aprilia joi kuusi litraa sadalla. Tämä oli siis 98-oktaanista ja sekaan meni kaksitahtiöljyt. Lukemieni juttujen mukaan Ninjan saa menemään alle neljällä litralla 100km. Tehoiltaan pyörät ovat varmaan suhteellisen tasapuolisia?...

Jokatapauksessa tuo pikku Ninja näyttäisi tällä hetkellä melko houkuttelevalta vaihtoehdolta, kunhan niitä rupeaa tulemaan käytettyinä hieman halvemmalla myyntiin. Armeijan jälkeen saan kyllä jo ison A-kortin, mutta niinkuin todettu, näillä tehoilla pärjätään.


Huhhuh, juttua olisi tullut vielä lisääkin, mutta eiköhän tässä ole jo tarpeeksi...

Nyt olisi mukava kuulla kommentteja muilta kuumeen kourissa pyöriviltä. Myös asiaa moottoripyörän ajamisesta talvella olisi kiva kuulla.

 

[jleino]

Itse olen ajanut mopolla vuodet ympäriinsä 15-18 vuotiaana kun auto tuli kehiin.

Sen jälkeen kävin satunaisesti isän Viragolla ajelemassa ja ajatus omasta pärrästä kyti kokoajan mutta rahatilanteen ja opiskelun takia se säiluyi ajatuksen tasolla ikävä kyllä

Siinä vaiheessa tuntui myös entistä tärkeämmälle vaihtaa aina parempaa autoa tilanteen mukaan alle.

No, sitten 23-vuotiaana hommasin ekaksi pyöräksi vanhan 500cc Hondan, elämä oli ihanaa aina kun pääsi ajelemaan mutta se jäi esikoisen syntymän ja räntäsateen alettua aika lyhyeen.

Kun kevät tuli, toi se mukanaan muuton ensimmäiseen omaan taloon, jossa riitti (riittää koko ajan) pihahommia ja pieniä ja isompia remontteja, mutta koko ajan Hondalla tuli ajeltua, kunnes alkoi tehdä mieli isompaa.

Kävin koeajamassa uutta, olikohan 1200cc Ninjaa. Se oli aivan ylimaallinen kokemus pienen Hondan jälkeen. Kiihtyvyys ja hidastuvuus tuntui aivan käsittämättömälle.

Kuinka pyörä pystyykään kiihtymään vielä kahdensadan paremmalla puolellakin niin vihaseen

Huhhuh!!

Siitä vaihdoin sitten 600 Yamahaan, joka sentään oli jo rungoltaan isonkyykyn kokoinen. Ja suorituskykyäkin alkoi löytyä noin 100hepan tehoilla. SIllä ajelin todella paljon sateista huolimatta, vaikka pyörää sai joskus työntää vittuuntuneena käyntiin kaikenlaisten häiriöiden jälkeen saattelemana. Silloin tuntui että kyykky on ainut oikea pyörä minulle, koska sillä pääsi kovaa, eikä sadekaan aivan suoraan syliin tullut.

Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä että se mukava ajaminen tarkoitti kokoajan kovaa ohittelua, kiihdyttelyä, kahtasataa jnejne.. Alkoi jo tuntumaan laiskaltakin.

Siinä sitten perheen kasvaessa laitoin pyörän myyntiin, vaihdoin sen harrasteautoon koska ajattelin sen olevan mielekkäämpää ja "mahdollisempaa pienten poikien kanssa. Pian kuitenkin tajusin kuinka julmetun kallista on alkaa entisöimään autoa, sekä se aika mikä siihen menee, yhdistettynä huonoihin tiloihin.

Pyöräkuume kasvoi parissa kuukaudessa sellaiseen mittakaavan että kotonakaan ei osannut tehdä muuta kuin roikkua täällä Orgissa ja nettimoto.comissa etsien sopivaa pyörää.

Onneksi lopulta sellainen löytyi, ja autollekin löytyi ostaja. Hetkeäkään en ole katunut, enkä pärrästä luovu ennenkuin kuolema minut siitä erottaa, on se vaan niin verissä. Vaikkakin vähemmän tällä hetkellä ajella ehdin.

Yllätyksekseni se "omajuttu löytikin matkaendurosta

Sillä kun käy metsäisillä pätkillä heittää niin voiko parempaa ollakaan. Kun tie loppuu niin matka jatkuu, ja ennenkaikkea ei tarvitse alituisessa poliisinpelossa ajella. Nautinto tulee jostakin aivan muusta kuin julmetusta luukuttamisesta asfalttimutkapätkillä. Mahdollinen eliniän odotekin on pitempi

Olen harkinnut myös tuota talvella ajua mutta tuntuu siltä että siihen täytyisi olla taas omapyöränsä koska harmittaisi kaatua ja rikkoa tuosta hienokuntoisesta ja suht vähän ajetusta Suzkasta kaikki mahdolliset katteet. Aika näyttää kuinka se asia päässä kehittyy. Tiedän kyllä, se olisi aivan helskutin nastaa, mutta kuusihenkisen orkesterin kanssa saa ottaa pari muutakin asiaa ensin huomioon..

Ohjeeksi voisin sanoa että, käy ihmeessä koeajamassa useita erimallisia pyöriä, ja laita sítten mieleinen ja maksa siitä vaikka hieman enemmän. Kalliiksi tulee haalia noita vuotavia romuja nurkkiin ja yrittää niistä päästä sitten eroon sitä "oikeata etsiessä.

Tzemppiä sinulle kuumeesi kanssa, tiedän, se on aivan kamala olotila jonka kourissa olen itsekin joutunut kärvistelemään. Jo pelkkä tieto että pyörä on tallissa, rauhoittaa mieltä ja tekee onnelliseksi, ja varsinkin se tunne kun saa kaikessa rauhassa tankki täynnä suunnata metsään

 

[pertt-UP-]

Kiitos jleino! Just tällasta tekstiä odotinkin  

Oli muuten hienoa käydä ajamassa kaverin vakio RS:sää vuoden tauon jälkeen, vaikka tietäähän mitä se teki kuumeelle.. Pitää varmaan armeijan jälkeen käydä sitte enemmän koeajamasa erilaisia pyöriä.

 

[jleino]

Se koeajaminen todella kannattaa. Itse olen aina osittain tuurillakin mieleisen pelin, mp:n, kelkan tai auton saanut alle ostettua tai vaihdettua.

Se vaan on niin että romuja on helppo ostaa, eroon pääseminen onkin sitten toinen juttu.

Toki pari harha-askelta ja tonnia olisi säästetty mikäli olisi hieman malttanut ja hillinnyt itseään, mutta toisaalta rahaahan se vaan on, ja käymässähän täällä vain ollaan

Joten ei muuta kuin

 

[rothmans]

Itsehän olen vasta nuori pojankloppi, kohta 16-kesäinen nuori mies. Tällähetkellä on mopoja ollut alla, mankia - skootteria ja nyt minicross tyyppistä tieliikenne rässiä.

Aina kuitenkin kytenyt pieni kiinnostus isompiin ja kevytmoottoripyörä on houkutellut. Itsehän 16v täytän vasta syksyllä joten samana vuonna ei pyörää vielä kannata ostaa huonojen säilytystilojen vuoksi, mutta ensi keväänä voisi olla mahdollista sen ostaminen.

Kuitenkin rahatilanne on huono, säilytystilat mopojen lisäksi olisivat kehnot jne ja välillä tuntuu että ajamiseni on sen verran pientä että mihin kevaria tarvitsen ? Toisaalta joskus olisi hieno ajaa vähän pidempää matkaa.

Itse olen ollut sen kannalla että mopolla ajan sen minkä ajan 18v asti, sitte autokortti ja sen jälkeen joku kunnon pyörä. 4tahti on ainut oikea, eli 2tahtiseen en sorru mutta valitettavasti nuo 4t kemmut ovat kyllä todella laiskoja, hyvä kun 100km/h ottavat..

Onko foorumistit kevarin hankinnan puolella vai kannattaako säästää rahat mieluummin ja ostaa "sitten kun oon iso" joku kunnon moottoripyörä, esim. 18vuotiaana joku 600cc?

Kiitokset jos arvon foorumistit viitsisivät auttaa tulevaa motoristia tekemään oikean ratkaisun.

 

[seppo02]

Yllätyksekseni se "omajuttu löytikin matkaendurosta

Sillä kun käy metsäisillä pätkillä heittää niin voiko parempaa ollakaan. Kun tie loppuu niin matka jatkuu, ja ennenkaikkea ei tarvitse alituisessa poliisinpelossa ajella. Nautinto tulee jostakin aivan muusta kuin julmetusta luukuttamisesta asfalttimutkapätkillä. Mahdollinen eliniän odotekin on pitempi

Ihan sama homma, toisekseen enskalla on kiva ajaa matkaa kun pikkukuormat ja tullet ei paljoa heiluttele!!

 

[Hannu59]

Kiitokset jos arvon foorumistit viitsisivät auttaa tulevaa motoristia tekemään oikean ratkaisun.

Nelaripiikin kiihtyvyys ei niskaa nyrjäytä, mutta kun pojat veivät kanootin niin pummasin nuoremmalta kevarienduron avaimet vaikka oma ST1300 seisoo kesämökin pihalla. Kastuin oikein kunnolla reissun jatkuttua odotettua pidemmälle, mutta saunan jälkeen ei harmita yhtään. Mökille ei pääse päällystettyä tietä mistään suunnasta, mutta tulipa nähtyä tuttu talvinen hiihtoreitti eri kelissä.

Eli teho ei ole motorismin ainoa asia. Mieti itse haluatko ajaa vai haaveilla ajamisesta.

 

[Poko]

Itsehän olen vasta nuori pojankloppi, kohta 16-kesäinen nuori mies. Tällähetkellä on mopoja ollut alla, mankia - skootteria ja nyt minicross tyyppistä tieliikenne rässiä.

Aina kuitenkin kytenyt pieni kiinnostus isompiin ja kevytmoottoripyörä on houkutellut. Itsehän 16v täytän vasta syksyllä joten samana vuonna ei pyörää vielä kannata ostaa huonojen säilytystilojen vuoksi, mutta ensi keväänä voisi olla mahdollista sen ostaminen.

Kuitenkin rahatilanne on huono, säilytystilat mopojen lisäksi olisivat kehnot jne ja välillä tuntuu että ajamiseni on sen verran pientä että mihin kevaria tarvitsen ? Toisaalta joskus olisi hieno ajaa vähän pidempää matkaa.

Itse olen ollut sen kannalla että mopolla ajan sen minkä ajan 18v asti, sitte autokortti ja sen jälkeen joku kunnon pyörä. 4tahti on ainut oikea, eli 2tahtiseen en sorru mutta valitettavasti nuo 4t kemmut ovat kyllä todella laiskoja, hyvä kun 100km/h ottavat..

Onko foorumistit kevarin hankinnan puolella vai kannattaako säästää rahat mieluummin ja ostaa "sitten kun oon iso" joku kunnon moottoripyörä, esim. 18vuotiaana joku 600cc?

Kiitokset jos arvon foorumistit viitsisivät auttaa tulevaa motoristia tekemään oikean ratkaisun.

Kevaria vaa alle. Vaikka minkälaista matkaa ajaa nii paljon mukavampi kun mopolla. Arvo ei nii plajoo kemmussa tipu et kyl siit saa takasi sitä rahaa myös vaikka nyt sijoittaa. Ja sekin että nyt kun ajat piikki kortin nii sit 18v ei tarvii kun ajokortti hakemuksee ruksita a nii saat sen mp kortin eikä tarvii enää lähtee sitä ajamaa

 

[pertt-UP-]

Itse suosittelen myös Rothmansille piikkiä. Mutta ehkä tosiaan kannattaa pysyä nelareissa, jos on sille tielle lähtenyt.

Omassa 2-t piikissäni oli jatkuvasti jotain vikaa, kahden vuoden aikana vaihdoin mm. kaksi sylinterisettiä sekä yhden männän. Yhtään ei silti kaduta, että laitoin kaikki rahani siihen, sen verran hieno kokemus se oli!  

 

[Maxxi]

Itse suosittelen myös Rothmansille piikkiä. Mutta ehkä tosiaan kannattaa pysyä nelareissa, jos on sille tielle lähtenyt.

Omassa 2-t piikissäni oli jatkuvasti jotain vikaa, kahden vuoden aikana vaihdoin mm. kaksi sylinterisettiä sekä yhden männän. Yhtään ei silti kaduta, että laitoin kaikki rahani siihen, sen verran hieno kokemus se oli!  

En osaa sanoa yhtään mitä tuollaiset 250cc kyykyt maksavat mutta nykypäivänä saa jo hyviä 600cc kyykkyjä varsin kohtuullisella rahalla (3000-5000e) ja uskon että ei nuo 250cc laitteet paljoa halvempia ole.

Ja myös noiden 600cc pyörien luotettavuus on sitä luokkaa että ei niissä ainakaan mitään koneremontteja tarvitse rueta tekemään ellei ole ajettu yli 100tkm.

Ja kulutukseltaan myös nuo laitteet on varsin maltillisia, oma 600F menee n. 5l/100km sekalaisessa ajossa, matkassa jopa lähemmäs 4l/100km.

 

[pertt-UP-]

Tarkoitin siis satapiikkiä, eli kevytmoottoripyörää..

 

[T-Doggy]

Kyllä se piikkinen kannattaa laittaa! Kymmenkertaa mukavampaa ajella ku jollain 50cc mopolla. Nyt oon hiukan kyllästynyt hiukan ton ~30heppasen näsärin tehoihin. Tehoa ei oo koskaan liikaa.

Ketjun alottajalle: Noi 2½ kuutioiset on uutena aika kovissa hinnoissa, että samaan hintaan saa jo hyvä kuntosen käytetyn kusiaisen. Ostaa vaikka kuristettuna ja jos mieli tekee isompia tehoja niin kurit veks.

 

[jleino]

Tuon edellisen minäkin allekirjoitan! Jos vaikkapa oma poika olisi jo tuossa iässä niin suosittelisin ostaman kusiaisen suoraan, koska ei millän 250cc kukaan jaksa ajella vuosisotalla, jos on vaikka ktiläinenkin välillä ja motarilla tarvii käydä.

On se jo turvallisuus kysymys ohittaessakin, ei tarvii rinnalla roikkua

 

[Number28]

Kyllä se piikkinen kannattaa laittaa! Kymmenkertaa mukavampaa ajella ku jollain 50cc mopolla. Nyt oon hiukan kyllästynyt hiukan ton ~30heppasen näsärin tehoihin. Tehoa ei oo koskaan liikaa.

Ketjun alottajalle: Noi 2½ kuutioiset on uutena aika kovissa hinnoissa, että samaan hintaan saa jo hyvä kuntosen käytetyn kusiaisen. Ostaa vaikka kuristettuna ja jos mieli tekee isompia tehoja niin kurit veks.

Kuitenkin uusi 250cc ninja maksaa 5700€, joten osa kevareista maksaa enemmän tällä hetkellä. Eikä hinta varmaankaan tipahda alle 4k:n euron, ainakin luulisin niin

 

[pertt-UP-]

Käytetyt kusiaiset on pyörinyt kans päässä kovasti. Se pää syy, miksi olen ottanun pikku Ninjan mukaan ajatuksiin on tuo "keveys". Kuten aloitusviestissä oli puhetta, niin talviajokin kiinnostaisi, joten hieman vanhempi 600cc voi olla melko kankea siihen hommaan.
Tietysti pitää käydä joskus koeajamassa enduroita ja muitakin pyörämalleja, joilla talviajo olisi luontevampaa. Jos vaikka kipinä iskis siihen suuntaan...

Unelmapyöräni olisi jokin Ducati Supermonon, tai Cagiva Mito 500 konseptin kaltainen laite, jolla olisi painoa satapiikin verran, mutta tehoa 50+ hevosta. Harmi ettei näitä tehtailla valmisteta ja oman viritelmän (esim. Mito+500cc kone) saaminen kilpiin taitaa olla melko mahdotonta.

 

[jleino]

Mielestäni Ninja/talvi yhdistelmä kuulostaa aivan kamalalta. Tai no, en ainakaan haluaisi nähdä kyseistä pyörää keväällä pakkasen ja parin kaatumisen jälkeen..

Jos talvea meinaat, niin laita ihmeessä enduro. Niitä on niin monennäköisiä, ja niihin saa asianmukaiset renkaat, on tilaa lumelle ja sohjolle lokareiden yms. välissä, pitkät joustovarat jne..

Mielestäni ainut oikea ratkaisu mutta jokaisella on oikeus tehdä mielensä mukaan ja parhaaksi näkee

 

[pertt-UP-]

Niinhän se tietysti on, että enduro ois talvella paras, mutta tässä pari kuvaa kyykyistä jäällä. Tietysti jää on ihan eri asia kuin jäinen ja luminen asfaltti. Jäällä pystyy käyttämään kunnon piikkejä, jotka puree jäähän, kestopäällysteellä näillä onkin vähän huonompi ajaa... 1, 2, 3


Pari vuotta sitten suunnittelin myös Aprilian kovertoimista sähkökäyttöiseksi. Tuollon idea kaatui osien, lähinnä akkujen hintaan ja pyörä vaihtui autoon..
Saa nähä mihin tässä vielä joutuu, suunnitelmat kuitenkin ehtii muuttua monesti tässä vuoden tai kahden kuluessa..

 

[jaket]

joo, 30 heppaa riittää ihan hyvin, ainakin niin kauan kunnes kokeilee 130 heppaa.

vähän niinkuin kehuit sen väännön kasvua ja kuinka paljon se helpotti. 600:sesta suuremmat on just sitä, ne vaan on kivempia ajaa, kun ne vääntää. ei tarvitse kierrättää 16tonnia, että menis eteenpäin.

 

[pertt-UP-]

Tiedän kyllä, että tehoihin jää koukkuun.. Mutta silti en oikeastaan koskaan kaivannut lisää tehoja, kun pyörässä oli tuo Polinin sylinterisarja kiinni. Tarvittaessa sillä pääsi hyvin vauhtiin, jos vaan antoi kierroksia. Sitten maantielle taas sai kierrokset alemmas, kun olin vaihtanut välitykset pidemmiksi ja pyörässä oli voimaa vetää.


Muistan kun ajoin mutkateitä viikonloppuisin kodin ja opiskelupaikkakunnan välillä. Kerran oli noin 10 astetta lämmintä, juuri sopivasti ettei tullut kuuma ajokamppeissa. Aurinko paistoi. Pyörässä kaikki toimi. Nautein mutkapätkästä rajoitusten mukaan, eikä tehnyt mieli ajaa yhtään kovempaa.

Kaikki oli vaan hyvin.

 

[rothmans]

Kiitokset kaikille vastanneille.

Pitääpi tässä nyt katsella josko sopiva kevari tulisi vastaan.. kyllähän se totta on että kevari on kevari ja oishan se mukava pysyä muun liikenteen mukana.

Toisaalta ajamiseni koostuu kouluun, kauppaan tai kaverille / kaverien kanssa kylillä ajeluun johon periaatteessa riittäisi mopokin kun miettii kevarin ja kortin kallista hintaa..

Eli tämä on kaksipiippuinen juttu. Tällähetkellä löytyy kaksi mopoa, niillä pärjäisi hyvin autokorttiin asti ja rahaakin säästyisi. Toisaalta olisi hieno käydä joskus vähän kauempana ja pysyä normiliikenteen mukana.

Toisaalta taas kortti maksaa paljon, ~500e ja kevari vielä päälle niin se kyllä ottaa nuoren pojan klopin kukkaron päälle ja pahasti kun isänikään ei lukeudu ryhmään "isi ostaa".

Vaikea päätös. Pitää miettiä rauhassa ja katsoa mihin tulokseen sitä päätyy.. toivottavasti siihen oikeaan.