• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Moottoripyöräilyn tila Suomessa ja mitä se on sinulle ?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Matso
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Moottoripyöräilyssä vapaus ajaa itselle tyydyttävää vauhtia on minulle se juttu. Kadulla siitä ei voi kovin pitkään nauttia...lähtee kaisla tai henki tai kummatkin:grin:
Ratailu on minulle se aihio jossa pääsee nauttimaan vauhdista vailla häiriötekijöitä. Joku toinen saa saman fiiliksen enskan sarvissa tai letka-ajeluista. Kaikki ovat oikeassa.
 
J@ck sanoi:
Menee taas kettuiluksi, mutta mitään tylsempää kuin radan tahkoaminen en voisi kuvitella :no: Ok, postimerkkien keräily..:boring:


Sorry, kunhan kiusaan :grin:

Elähän nyt, tuotakin on tullut harrastettua ja perhosia. Molemmat kokoelmat on vielä tallessa..., perhosia kuvaan edelleen...

Onkohan sitä itse jotenkin outo??? Nuo ylläolevat ja monta muuta hauskaa juttua, kuten off-road (autollla, mönkkärillä), normi mp-hommat tiellä, V8:t, karting.... :paikallatuulee:
 
En tiedä moottoripyöräilyn tilasta Suomessa sen kummemmin kuin että aika usein tulee motskareita vastaan, joten harrastajia varmaan on. Tuntuu hienolta tervehtiä toisia ja tuntuu mukavalta kun muutkin tervehtii :bye:.Aika monilta tapaamiltani ihmisiltä olen kuullut, että hekin ovat harrastaneet moottoripyöräilyä joskus ennen - osa harrrastaa edelleen, ihan yllättävätkin ihmiset.

Itselleni tämä pitkän tauon jälkeen tuore harrastus on terapiaa. Aivot toimivat heti toisella tavalla, kun istahtaa motskarin päälle ja lähtee liikkeelle. Nyt talvella olen putsannut ja puunannut pyörää, laitellut vähän uutta osaa ja poistanut ruostetta yhdestä kohtaa (eihän tässä pitänyt olla ruostetta) fosforihapolla, mikä tuntuukin toimivan aika tehokkaasti (kokeilin coca colaakin, mutta ei ihan niin tehokasta). Nyt suunnittelen maalin ostoa - ja youtubesta täytyy katsoa vinkkejä, miten paikkamaalaus onnistuu (vaikka ei tuo kohta oo edes näkyvissä).

Tämä talvinäpertely on selvästi jonkinlaista remontoimista. Remppasin taloa liki 20 vuotta ja kun se homma loppui ja on alkanut rempan tuloksista nauttiminen, niin mopedin näprääminen on aika mukavaa. Ensi kesä ei mitä todennäköisimmin mene naulatessa, poratessa, ruuvatessa, sahatessa ja maalatessa. Ensi kesänä voisi retkeillä motskarilla ja käydä kauhistuttamassa asiasta tietämättömiä tuttuja. :grin:
:cruising:
 
Reilu vuosi sitten aloin kaipailla Pannarin vastapainoksi vähän vaihtelua eli kevyempää ja ketterämpää mopoa lyhempiin päiväretkiin. Hommasin viime keväänä Pannarin kaveriksi Busan ja johan tuli keveyttä ja iloa harrastukseen. Mukava oli tuttuja reittejä kurvailla ja Pannariin verrattuna sai myös raitista ilmaa sekä tuulen suhinaa kypärään. Kesällä tuli myös kokeiltua yhden iltapäivän verran Kotarin 250 4T tuliterää kisaenduroa. Kyllä oli mukavaa touhua sekin ja antoi aivan uuden kulman harrastukseen, kun väännettiin ja möyrittiin menemään enskapätkiä. Iltapäivän päätteeksi punoitti naama ja seuraavana päivänä mukavasti kolotti uusista paikoista jäseniä. Moottoripyöräilyyn saa halutessaan helposti uutta virtaa.
 
Matso sanoi:
Ajattelin hieman täällä kysellä mitä mp-harrastus teille tuo ja onko taika vielä tallella ja mistä sen saatte?

t:Matso .ORG:lainen vuodesta 2003 :orgmp:

MP-harrastus tuo elämään vastapainoa. Siinä se kai on tiivistettynä. Yksin tien päällä ties missä, siellä työhuolet ei paina eikä perhe piinaa.

Kuten tässä on monessa viestissä todettu, tätä voi harrastaa monella tapaa ja prätkäily antaa niin erilaisia asioita vaikka kyse on samasta "lajista".

Iso juttu on tämä "poltteen loppuminen" ja/tai harrastajien katoaminen. Omalla kohdalla tilanne on se, että perhe ja suomen säät tarjovat sen verran harkiten näitä ajopäiviä, joten kaikki mikä liikenee käytetään.

Sitten taas kun itse kukin kelaa sitä että polte ja tunne on kateissa, niin kannattaa muistaa, ettei se ensifiilis tai vuoden -72 kesä palaa enää koskaan.:)
 
Mulle tärkeintä on se vapaus. Kun lähtee ajelemaan niin ei saa olla kiirusta pois, tai ainakaan kovin kovasti, ruuhkavuodet ja sitä rataa. Toinen hyvin tärkeä juttu on tuntea se tuuli lärvissä, siltä se vapaus kahdella pyörällä tuntuu. Neotecin aurinkolippa, ei enempää. Umpikuuppa on suuri nou nou, kypärä menee kiinni vasta yli 100 nopeuksissa ja sekin pelkästään mukavuudellisista syistä.

Parasta on se lämmin viima naamalla ja kevään/kesän parhaat tuoksut.
 
Ok ,täytyyhän tähänkin laittaa mietteitä.:right:
Laskin että oman moottoripyöräilyn aloittamisesta tulee keväällä kestäneeksi 45 v.
Eri pituisia taukoja tuohon aikaan on mahtunut, pisimmillään jotain 20v.
Mutta koskaan tämä tauti ei ole kokonaan kropasta lähtenyt.:cruising:

Syitä noihin taukoihin on kaikenlaisia joskus ei ole ollut aikaa, joskus ei rahaa, joskus ei muuten vaan ole kiinnostanut. Mitä milloinkin. Oli vuosia että oli pyörä tallissa mutta ei tullut laitettua vakuutuksiin.

En mä silti ole koskaan ollut huolissani moottoripyöräilyn tilasta sen enempää omalla kuin valtakunnankaan tasolla.:p
"Muodin" vuoksi pyörän hankkineet lakos aika äkkiä kuvioista kun huomasivat millainen tämä suomen ilmasto oikeesti on muualla kuin kotilon tuulilasin takaa koettuna.
Siinä customin kromit lakkaa kiiltämästä kunnon vesisateen jälkeen ,eikä nahkafarkut ja hapsutakki tunnu kovin kivoilta päällä märkänä. Vaikka seksikkäältä näyttäiskin.

Omalla kohdalla yksi "herääminen" tapahtui kolme vuotta sitten kun katselin youtubesta jonkun "kahjon" videota
uudenvuoden reissusta mp:llä tikkakoski-jäämeri-tikkakoski. Temperaturet -30, lumimyrskyä jne. Hullu miäs!:blink:
Sitten sama tyyppi kehitteli jotain atlanninvallijuthausta kesälle. Tyyliin 5000 km viikossa,josta yli puolet 40 pyörän letkassa jäämeren rantoja jollain aikataululla. Toisilleen tuntemattomia tyyppejä.:blink:
Tarpeeks hullu homma: Mukaan!
Tallissa oli tuolloin 25v. vanha CBR1000F,tuollanen kun Zenillä, ei hajua onko mittari toisella vai kolmannella kierroksella ,koneen ketjut hiukan rapisi mutta so what. Laukkuja ja ajokamoja löytyi nurkista vanhastaan tarpeellinen valikoima.
Tuolla paketilla tuli heitettyä vielä toinenkin avj. Ongelmitta.
Mopon hankintahinta oli luokkaa puolitoista tonnia, ettei tämä välttämättä tarvi kallista olla.:thumbup:

Se mikä taas alkoi kyllästyttämään oli tämä pikitien lanaaminen.Tuonne pohjoiseenkin tulee 1000 km suoraa pajupuskien reunustamaa tasamaata, ennenkuin mitään kiinnostavaa löytyy.:kääk:

Rupesi sitten kiinnostamaan joku soratiekelpoinen mopo,niitä kun tuli pohjoisen reissuilla kateltua.
Niinpä reilu vuosi sitten ,yhdeltä ajelulta tulin gessulla kotiin.

Siitähän se aukesi taas uusi maailma.
Fiilikset melkein kun silloin kun ekan oman mopon sai.:D
Malttamattomana kevättä ootellessa.:jippikaijee:

ps. myös v:sta 2003 orgissa.
 
Re: Moottoripyöräilyn tila Suomessa ja mitä se on sinulle ?

Tässä ketjussa joku viittasi purjehdukseen, sikäli liippaa läheltä että vaihdoin purjehduksen mplyyn 2013. Mp-kortin sain 7/2013 ja sen jälkeen tullut mittariin yli 60tkm matkaenskapainotteisesti.

Purjehdus oli tosi hyvä harrastus, mutta liian aikaaviepää niillä laitteilla jotka itsellä oli, ajattelin että ruppeen taas eläkkeellä sitä harrastamaan. En oikein muista miksi valitsin juuri mp-harrastuksen tilalle, liekö joku äkillinen mielenhäiriö kyseessä [emoji14] Veneseuran jäsenmaksuja tuli maksettua viime vuoteen asti, kunnes taisin päättää lopulta että mp on nyt toistaiseksi harrastus nro 1. Maksetaan se Veneseuran liittymismaksu sitten eläkeaikaan uudestaan, jos seura vielä on olemassa. Veneilyssä on nimittäin samanlaista ukkoitumis-ilmiötä kuin metsästyksessä ja mp:ssä, mielestäni pahempanakin.

Sen verran kun olen tapahtumiin osallistunut, olen todennut että mp-harrastajat ovat rentoa ja asiallista porukkaa, joihin on helppo tutustua.

Yksinajelu/matkailu sorareiteillä on hauskaa, mutta vielä hauskempaa matkailu on porukassa. Letka-ajelu tuntuu toisinaan tylsältä mutta hyvän porukan vuoksi sitä saattaa vähän kärsiäkin :/ :D



Lähetetty minun E6553 laitteesta Tapatalkilla
 
Henkireikä tämä harrastus on.
Saa hyvin rankan perhearjen katkeamaan ( sairas lapsi ) ja omaa aikaa miettiä ja nollata aivot. Reissuja tehdään broidin kanssa, nautitaan ajamisesta, maisemista, uusista paikoista ja parannetaan maailmaa.... :thumbup:... Työmatkat taittuu Suomessa ja Balttiassa kesäisin aina prätkällä:)
 
jees, 10 vuotta tuli asfaltteja hinkattua. Ekan 5 vuoden jälkeen alko tökkimään. Ei auttanu busat tai muutkaan.
Keksin laittaa matkapyörän ja alkoi homma taas maittaa. Norjaa + pari keskieuroopan reissua + Suomenniemi koko laajudessaan. Kyllä taas kilometrit maittoivat.
Viime kevään tuli taas semmonen ähky, että mitäpä sitä sitte, ei ole mahdollisuutta lähteä alpeille tai ulkomaille muutenkaan. Lopettaminen kävi taas mielessä.

Matkaenduron hankintaan ja taas tuli semmoinen AHAA -elämys. Miksen keksinyt tätä aiemmin? Suomessa on aivan tuhottomasti hiekkateitä joista nauttii aivan eritavalla kuin asfalttia niellen. Saa nähdä miten kauan käy ennenkuin seuraava kyllästyminen tulee eteen. Toivottavasti ei koskaan.

Yleisesti sanoisin ettei moottoripyörä saa olla liian "automainen" siis kaikki moottoripyöräilyn elementit on mukavoitu minimiin (Goldwing, 1600 GTL jne..). Tuuli pitää kuulua ja tuntua. Moottori pitää pitää ääntä ja jotain tärinöitä ja tutinoita pitää olla. Reissun jälkeen pitää olla väsynyt mutta onnellinen. Mukavuudenhaluinen saa ja pitääkin olla, mutta jotenkin vain tuo ei sopinut ainakaan itselle. Liian homogeenistä touhua.
 
Niin, pyörä ollut vuodesta 1976, tietty ensin kevari (AS3). On ollut hauska seurata harrastuksen ylä- ja alamäkiä ja varsinkin valtavaa innostusta joka alkoi 1990-luvun puolessa välissä ja huipentui vuoteen 2007 jonka jälkeen alkanut lama on varmasti ollut yksi vähentävä tekijä. Itsellä harrastus on muuttunut jo 90-luvun puolessa välissä mp-matkailuksi Suomessa, Euroopassa ja myös jenkeissä. Muuten ei enää juuri tule ajeltua. Kokoontumisajoissa, kuten FIM-ralli, tuntuu että keski-ikä nousee vuoden vuodessa. Saapa nähdä miten tämän nyt sitten etenee.
 
Ajan mopolla käytännössä pelkkää työmatkaa mutta onneksi on edes pitkä sellainen.
Koko päivä lähtee jotenkin iloisempana liikkeelle kun ajaa mopolla, vaikka satais pieniä mummoja.

Viime kesä oli 8 vuoteen eka jolloin tuli alle 10K ajettua, koska kelit oli mitä oli ja toinen lapsi syntyi.
Eiköhän ensi kesänä taas se +15K tule.

Ilman tilastoja olisin sanonu että suositumpaa on mopoilu nykyisin, mutta ei kai sitten.
Voi olla että kommuutti pyörillä on lisääntynyt, tuntuu että alituiseen saa olla käsi pystyssä.

Ryhmäajot ja kerhot yms. on jäänyt välistä, pitää varmaan joskus kokeilla.
 
Moottoripyöräily on ollut mulle tärkeä henkireikä. Hankin ensimmäisen oman prätkän muutama vuosi sitten, kun vaimon terveydentila huononi niin, että emme enää yhdessä pystyneet kesäloman aikaan matkustamaan pois kotoa. Vaimon voinnin mukaan pääsin aina välillä tuulettamaan korvien väliä prätkällä, ja tällä tavoin hetkeksi irti rankasta todellisuudesta.

Menetin vaimoni tuossa hetki sitten, ja tulevasta ei ole nyt mitään muuta tiedossa, kuin työntekoa ja kunhan kevät taas tulee, prätkän kanssa tien päälle uutta elämää etsimään.
 
Itse näin nuorena ihmisenä voin sanoa, että jos se harrastus oikeasti kiinnostaa, niin ei se ole liian vaikeaa. Ja hintakin koostuu lähinnä valinnoista. Pitääkö pyörän olla miten uusi ja kuinka vähän ajettu, mihin malliin vakuutukset on halpoja, pitääkö hanskojen istua täydellisesti vai kelpaako 30e hanskat motonetistä.

Itsellä syttyi kipinä, kun isän kanssa hommattiin mökkimopo 9-10 vuotiaana. Tuossa vaiheessa oli autolla ajeltu jo pari vuotta, mutta vakio 80-luvun pv sytytti kuitenkin enemmän. Kipinä alkoi lisääntymään pikkuhiljaa, kun ymmärsin vähän enemmän tekniikan päälle ja sain korjailla ja viritellä tuota mökkimopoa.

15 vuotiaana hommattiin faijan kanssa yhteinen mökkipyörä, 600 dr suzuki. Seuraavana vuonna sain kevarikortin ja 125 dt yamahan. Siinä vaiheessa kipinä roihahti liekkeihin ja oli selvää, että aina tulee isompi pyörä, kun saa seuraavan kortin.
18vuotiaana gsf600 ja 20-vuotiaana B-King.

Erilaisia kaksipyöräisiä tullut testailtua n. 25-30 ja kokoajan tulee lisää. Haluan kokeilla jokaista pärrää, minkä käsiini saan.

Jos olisi taloudellinen mahdollisuus, niin harrastaisin enemmän tai vähemmän jokaista kaksipyöräisiin liittyvää lajia ja genreä.
 
Kaikenlaista kinaa täälläkin taas käydään.
Jos joku tykkää että radalla ajo on tylsää, niin mitä sitten.
Se on hänen mielipiteensä ja hänellä on oikeus siihen.

Minä olen eri mieltä, mutta en valita enkä kehota kyseistä heppua muuttamaan mielipidettään.

Radalla oppii ajamaan.
Siellä minäkin olen käynyt usein ja se on hauskaa.
Kiva on kyykyttää kyykkyjä Gessulla.
Itse kaahailen kyllä mieluummin hiekkateillä vaikka Gessumeetingissä, jonka järkkään.
Siis tuo, klik

Matkailuakin harrastan ja sekin on mukavaa.
Viimeksi ajelin Thaimaassa 1000 km parissa viikossa satapiikin skootterilla ja sekin oli hauskaa.

Kaikenlaista tähän moottoripyöräilyyn mahtuu.
Ihan turha mennä toisia arvostelemaan heidän rajoittuneista näkökannoistaan.
Mitä väliä! HÄH!
 
Pekkavee sanoi:
Kaikenlaista kinaa täälläkin taas käydään....
...Ihan turha mennä toisia arvostelemaan heidän rajoittuneista näkökannoistaan...

Jep. Moottoripyöräilyn (motoristin?) tila Suomessa on vähän kuin alakulossa.
 
PetrinMP sanoi:
Moottoripyöräily on ollut mulle tärkeä henkireikä. Hankin ensimmäisen oman prätkän muutama vuosi sitten, kun vaimon terveydentila huononi niin, että emme enää yhdessä pystyneet kesäloman aikaan matkustamaan pois kotoa. Vaimon voinnin mukaan pääsin aina välillä tuulettamaan korvien väliä prätkällä, ja tällä tavoin hetkeksi irti rankasta todellisuudesta.

Menetin vaimoni tuossa hetki sitten, ja tulevasta ei ole nyt mitään muuta tiedossa, kuin työntekoa ja kunhan kevät taas tulee, prätkän kanssa tien päälle uutta elämää etsimään.

Osanottoni sinulle.

Itse olen kanssasi hyvin samanlaisessa tilanteessa. Vaimon kuolemasta on pian vuosi aikaa ja viime keväänä ajohalut oli kyllä aika nollassa. Aika paljon kuitenkin asiaa harrastettiin kaksistaankin. Möin jo pyöränkin pois, mutta loppukesästä havahduin siihen, ettei tässä oikein mitään muutakaan ole jäljellä kuin tämä vuosikymmeniä kestänyt harrastus ja ostin sitten syksyksi moottoripyörän uudelleen.

Toivottavasti ja luultavasti moottoripyöräily kiinnostaa enemmän kuin keväällä 2017.
 
Back
Ylös