• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Moottoripyöräily

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PoS
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Mun mielestä mopoilu on mukavaa. Tosin voin sanoa sen, että katetuista pyöristä en niin välitä, koska niillä voi ajaa 160 yhdellä kädellä ja säädellä samalla kypärän visiiriä. Nakuilla ajamisessa on jäljellä se fyysisyys ja siinä, jos missä huomaa valtavia eroja eri kypärien välillä. Mikä sen mukavampaa, todellakin tuntea millainen on ilmavirran vaikutus +200 nopeuksissa, eikä piileskellä muovin takana.
 
Tässä ABS BMW kulkee maastossa varsin rivakkaasti eli kyllä ABS voi nopeuttaa ja helpottaa ajamista.

-ville
Niin, entäs sitten?
baaa.gif
Onko sen oltava helppoa ilman teknisiä apuvälineitä?
 
Itselleni moottoripyörä on vain eräs liikkumisen vaihtoehto. Se tuulen suhina, ilman tuoksut, vapauden tunne... ja siksi hyvällä kelillä miellyttävämpi vaihtoehto kuin esim. auto. Ja mitä elektonisiin avustimiin tulee, niin ne vain lisäävät vaihtoehtoja. Autollakin voin ajella joko hiukka mutkaisemman pätkän kautta tai jos laiskottaa, valita motarin ja klikata cruisen päälle. Tai normiajossa ESC päällä ja kun leikittää, niin ESC pois päältä. Siis elektroniikalla tulee valintoja enemmän, miltä omat fiilarit jus sillä hetkellä tuntuu ja sen mukaan lisävimpaimet on/off
sport05.gif


Tältä pohjalta joku iso BMW LT tai Honda GoldWing voisi olla aika namuja, mutta 1) ne maksaa ihan liikaa ja 2) sen ison lehmän kanssa ollaan sitten joka paikassa kun ei ole vaihtoehtoa karsia katteita ja laukkuja jos haluttaa vain pieni city-rundi. Siksi halpa yleispyörä - joka ei ole oikeasti hyvä juuri missään
wink.gif
 
Pakko todeta aluksi että
1) En haluaisi prätkää jossa on ABS, mutta
2) Missä raja menee teknisten apuvälineiden kanssa? Ovatko ABS ja luistonesto jotenkin erilaisia kuin vasemmalla kahvalla sytytysennakon säätäminen (automatisoitu nykyään) tai öljyn pumppaaminen koneelle vähän väliä jostain truutasta (automatisoitu nykyään). Tuo voitelu nyt on sellainen, joka on triviaalisuudessaan onneksi automatisoitu, sillä vaihtoehdot ovat joko voitelet ja moottori toivottavasti kestää, tai sitten unohdat ja leipoo kiinni. Sytytysennakon manuaalinen säätö sen sijaan on monitahoisempi homma.

Sitten asiaan. Mitä saan moottoripyöräilystä?

- Vauhdin hurmaa. Tätä on syytä harrastaa radalla, mutta muualla fiilis on erilainen.
- Kontrollin tunnetta. Liittyy edelliseen.
- Voiman tunnetta. Silloin lähti sanoi Annikki Tähti - fiilis on hieno.
- Polttomoottoriorgiat korvan juuressa. Vaikkapa vaihteiden läpi punarajalle ja sitten moottorijarrun kanssa alaspäin. Ihminen on tehnyt koneen, nauttikaamme tästä aikaansaannoksesta.
- Kädet likaiseksi. Rassaaminen on enimmäkseen kivaa.
- Esteettistä nautintoa. Omat prätkät miellyttää silmää.
- Adrenaliinia. Liittyy neljään ylimpään.
- Matkailu avartaa, ja on prätkällä paljon mielenkiintoisempaa. Viime kesänä saavuttiin emännän kanssa puoltaöin campingialueelle, heti tuli joku ihmettelemään että sieltä tultiin Aprilialla ja sitten saikin kahvetta ja pullaa sekä juttuseuraa pikkutunneille asti. Tässä yksi esimerkki.
- Tunteita ja tuoksuja. Landepaukkuna tykkään maaseudusta, maisemista ja suurimmasta osasta sen tuoksuista, esim. puitu vilja tai vastakaadettu metsä.
- Pätemisen tarve. Pikkupojat näyttävät "väännä kahvaa" kun ajaa niistä ohi. Muistan kun olin itse tuossa iässä. Kunnon pöräytyksellä saan oman lapsuuteni muistot takaisin, kun kakarat heiluttavat ja hurraavat. Onhan se kiva kun jotkut aikuisetkin tykkäävät
smile_org.gif


Tulipas melkoinen lista. Saahan tuosta toki kylmyyttä, rahanmenoa ja epäkäytännöllistä tavaran roudaamista mutta mitäs se nyt haittaa. Jonkin verran olen harkinnut kuitenkin autonkin hankkimista prätkien rinnalle, niin helpottaisi etenkin talvielämää. Pyöristä en kyllä aio luopua
tounge.gif
 
Vauhdit ja fiilikset radalla ja baanalla on moneen kertaan mainittuja ja tautisen tosia, samoin ropaamiskohteet, pimeään talvisaikaan varsinkin. Se mikä on tullut vähän yllätyksenä mopoharrastuksen myötä on kovasti laajentunut tuttava- ja peräti ystäväpiiri. Ei paha juttu ollenkaan.

Sekä Abseilla että ilman on mukava laskettaa, kunhan tuntee selkäytimessään kumpi laite kulloinkin on alla. Sama koskisi varmaan luistonestoakin, vaikka kokemusta ei pyöräpuolella olekaan.
 
Komppaan kovasti KariFi:ä, koska tuttavapiiri on laajentunut valtavasti. Nytkin kirjoittelen oman pyöräni keskustelufoorumissa muutaman texasilaisen kaiffarin kanssa Suomen historiasta. Miten voikaan hyvin yhdistää mannerten yli tämä meidän moottoripyöräily ihmiset, joille harrastus luo kontaktin keskustella monesta muustakin asiasta.

Mulle kesäisin ajeleminen mp:llä tuottaa sen vapaudentunteen, jota moni muukin varmaan tuntee. Tunnen samankaltaista fiilistä mp:llä irroittelemisessä, kuin lentämisessäkin. Elämä on näissä käsissä. Ja vaikka nenilleen onkin menty pariin kertaan kunnolla, ei se saa lannistaa.

Pelon voittaminen onnettomuuksien jälkeen on minulle myös ollut yksi ulottuvuus. Tosi tyhmää sanoa näin, mutta pelko ei vapauta, vaan lukitsee. Ja jos haluaa harrastaa, pitää itseään myös kehittää, ettei sattuisi enää onnettomuuksia ja niihin johtaneita syitä.

tounge.gif


-M

PS. Ne ABSit on muuten erittäin jees. On sattunut jo yksi tilanne 4500 ajetun kilometrin aikana, jolloin ne on ollut paikallaan. Kerran ajelin Hakaniemen siltaa ratikkakiskojen välissä, kun ajokaista poikkeaa kiskoilta pois. Just silloin edessäajavat runttas jarrut pohjaan. Mulla ei ollu mitään ongelmia ABSien kanssa sen kun ajoin ja katsoin eteen. Eleettömästi rutisten ne antoi mulle vapauden ajaa ja pysyä pystyssä, erittäin liukkailla kiskoilla. Nyt jo kerran sattuneen takia voin vakuuttaa, että ne antaa kuskille aikaa harkita muutakin, kuin lukkiutuvia pyöriä ja mahdollista turvalleen menoa.
 
moottoripyörällä käydään tunneskaalaan laidasta laitaan, armottomasta vitutuksesta satunnaisiin onnen hetkiin.
 
Äärimmäinen rauhallisuuden tunne, kun hienossa kesäillassa mennä plätkyttelee mukavissa maisemissa mutkatietä pintakaasulla kaikessa rauhassa vanhalla Harrikalla.
 
Mulla ei ole oikestaan kuin yksi mysteeri.
Rautaperseajot ja niistä saatu ilo ilo on jäänyt minulle täydelliseksi mysteeriksi.
Mutta enpä silti tätäkään lajia tuomitse. Täytyy siinä jotain kivaa olla, ei kai kukaan muuten olisi niin hullu..
Pehva-ajosta sen verti että siinä ainakin itse saan kiksit koko homman onnistuneesta toteutuksesta. Kun miettii koska lähtee, miten arska paistaa, mitä kautta ajaa, miten syö ettei tule väsy, mitä pukee lähtiessä jne asioita, ja maalissa sitten tietää että tarvittaessa onnistuu pyötä+kuski -yhdistelmältä pidempikin taival. Nakupyörällä ajellessa vielä vähän lisähaastetta kultasiipiin ja vastaaviin verrattuna. Noitahan voi ajella omaksi huvikseenkin ja säästää suorituksen rekisteröimisrahat bensaan, gepsistähän sen näkee sopivalla trackerilla itsekin että koska matka on täynnä.

Ketjun aiheeseen voisi todeta että pyörän hankkiminen toi tullessaan aika ison elämänmuutoksen positiiviseen suuntaan, riittää tekemistä, kiinnostavia tuttavuuksia ja on jotain mihin perehtyä ja saa täytettä vapaa-ajalle.
 
Kyseessä on kohdaltani loistava harrastus jota voi harrastaa jopa työaikana ja siitä maksetaan palkkaa. Mielestäni hyvä työpäivä sisältää noin 600km ajelua ja sinne vääliin pari tuntia paperitöitä ja palaveria. Vapaa-aikana harrastus tarjoaa mahdollisuuden matkailuun, erilaisten paikkojen kuvaamiseen ja näkemiseen sekä syyn olla ottamatta soppaa baarissa aamu neljään.

Joka tapauksessa itselleni tärkein on se, että pyörällä ajaessani rentoudun, pää tyhjenee turhista asioista ja mutkapätkät tuo hymyn huulille. Moottoripyöräily on reseptivapaata masennuslääkettä.
Ootko MP-poliisi?
crazy.gif
 
Kyllä se on kaalin nollaaminen. Kaikki muu tulee ohessa: rassaaminen, matkailu, yksin oleminen tien päällä, pääosin
loistava porukka ja sen mukanaan tuomat höpinät ja tietty
haaveilu uudesta härvelistä ja uusista paikoista, näitä on.
 
On se aika kokonaisvaltainen toiminto, moottoripyöräily. Siinä itselläni kiteytyy mielenkiinto koneisiin niin niiden toimintaan kuin yksittäisiin teknisiin ratkaisuihin, vapauteen liikkua, fyysisesti olla huomattavasti enemmän osana ajotapahtumaa kuin esim.autossa etc. kuten sanoin se on hyvin kokonaisvaltaista ja eri osa-alueiden esilletuominen on joko vaikeaa tai turhaa "kirjoitustilan hukkaamista".
Pääasia, että sen tuntee omakseen ja luonnolliseksi olotilaksi, ennenkaikkea nauttii siitä omalla tavallaan.

Jokaisella on varmasti omat aspektinsa, miksi harrastaa moottoripyöräilyä ja se tuo mausteensa mukanaan kun ajatuksia ja kokemuksia vaihtaa.

Joku viisas kiteytti:
Motoristi elää sekunnissa sen, minkä autoilija vuodessa.
idea3.gif
 
Moottoripyöräilystä saa irti elämyksiä. Tehon tunne perseen alla nostaa adreaniilin hattuun. Ajossa vaikutat paljon enemmän pyörään, kuin autolla ajaessa vaikuttaisit autoon.

Vapaus.
062802moto_prv.gif
 
Kyseessä on kohdaltani loistava harrastus jota voi harrastaa jopa työaikana ja siitä maksetaan palkkaa. Mielestäni hyvä työpäivä sisältää noin 600km ajelua ja sinne vääliin pari tuntia paperitöitä ja palaveria. Vapaa-aikana harrastus tarjoaa mahdollisuuden matkailuun, erilaisten paikkojen kuvaamiseen ja näkemiseen sekä syyn olla ottamatta soppaa baarissa aamu neljään.

Joka tapauksessa itselleni tärkein on se, että pyörällä ajaessani rentoudun, pää tyhjenee turhista asioista ja mutkapätkät tuo hymyn huulille. Moottoripyöräily on reseptivapaata masennuslääkettä.
Ootko MP-poliisi?
crazy.gif
*Totaalinen repeäminen*

Ei, vaan insinööri jolla on ymmärtäväinen työnantaja ja reissuhommia...
biggrin.gif
 
Back
Ylös