Heitänpä tähän omaakin tarinaani...
Pari vuotta sitten myin pyörän(viimeisimmän) pois; syitä oli monia mm.:
- työasiat(mahd. muutto -> ei toteutunutkaan)
- perhe ja lapset; oli tavallaan ikävä reissata ilman niitä
- muutenkin puuttui reissukaverit, jotka olisivat lähteneet Suomen ulkopuolelle. Itselle moottoripyöräilyn yksi oleellisista asioista on suht' pitkät ulkomaan reissut
Myin siis pyöräni pois ja ensimmäinen kevät oli hiukan vaisu, mutta enää ei asia juuri mietitytä... kai päätös oli suht' oikea.
Mutta moottoripyörälle pitää saada korvikeharrastus. Ja se tuli. Polkupyöräily
.
Nyt seikkailen Fillari-lehden sivuilla ja seuraan kiinnostuneena keskusteluja eri tyyppisistä ja -merkkisistä maantiepyöristä. Itsellä alla on maantiepyörä Nishiki Criterium (harrastelijan laite
). Kilometrejä tulee 100-150 km/vko. Painokin pudonnut reilusti, lihaksikkaat jalat etuna ja sydän- ja verisuonitautien vaara on ehkä hiukan kauempana... eli takuulla on terveellisempi harrastus kuin moottoripyöräily.... mitenkään mollaamatta nahkoissa hikoilevia, runsaasti ylipainoisia motoristeja istumassa huoltoasemalla kahvin ja viinerin seurassa
... leikki leikkinä, ei kai näitä paljon ole ?.
Kuitenkin, moottoripyörät ovat olleet oleellinen osa elämääni jo pikkukaverina ja valtatiellä kiitävät laitteet herätti ihailua pienessä nassikassa, niin kiinnostus on edelleen voimissaan. Ehkä laimeampana, mutta vireänä
.
Matkaenduron tai ison matkasohvan hankinta tulee varmasti vielä eteen, mutta kyykkypyöristä olen jo teoriassa luopunut; aikansa kutakin.
Harrastus ei koskaan lopu, mutta se muuttaa muotoaan. Moottoripyöräilyn kun kerran aloittaa, se pysyy verissä. Aina.
