-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Moottoripyörä hakusessa, osa 3
- Keskustelun aloittaja kartsa-hel
- Aloituspäivä
Onnea! Komean ja kulkevan pelit olet hankkinut mutta se pakollinen, Pics or It Didn't Happen!
Omaan makuun vain liian korkeaviritteinen. Köyhän kun on satsattava toimintavarmuuteen. Pieni litrateho auttaa kestävyydessä, muista tarkistaa ja vaihtaa öljyt jos et vielä ole tehnyt! Huonolla onnella aikaisempi omistaja laittanut jotakin muuta kuin Delvakkia!
Oliko huollot tehtynä ja leimat kirjassa? Takuukin vielä voimassa? Puoli vuottahan laki määrää takuuta kaupoissa kun liikkeestä ostaa.
Ajotaitokurssi ORGin afalttisoturille on paikallaan, viikonloppuna kun olin siirtymässä sorapoluille niin ohitseni pyyhälsi kolme kilpatason orkkia. Pylly keikkui puolelta toiselle mutkissa, tuli mieleen vedellä täytetty ilmapallo joka ponnatelee puolelta toiselle ja melkein oli polvikin maassa jollei ihan kyynärpääkin!
Hetken ajettuani samaiset hurjapäät oli parkissa siinä jotakin puuhasivat, oli kotaria sellaista isoa herttuaa ja yamahaakin taisi löytyä. Sitä isoa Dukea siinä ropasivat, kun kyselin mahtaako herrat apua tarvita? Kuulemma ei mitään teknistä vikaa, komppia piti keulaan lisätä ja hidasta riparia taakse??? Päässä alkoi surista tekniset termit, ihan oli kuulkaas moto GP meinikiä oli siinä ajotaidot ja muut kurssit ihan varmasti käytynä. Sentään maallikkolle suomentivat että keula painui jarruttellessa liikaa ja perässäkin jokin ongelma kun kaasun avaa. Kysyin vielä siitä pyllyn heiluttelusta, sillä sitä painopistettä siirretään niin ei tarvitse pyörää ihan kylelleen törkätä kun äijä tai tässä tapauksessa pylly sinne mutkan puolelle väännetään.
Jatkoin siitä matkaani tajuten miten aloittelija sitä ollaan moottoripyöräilyn saralla, hetken kuluttua hurjapäät taas singahtivat ohitseni pyllyt keikkuen ja moottorit ulvoen.
Omaan makuun vain liian korkeaviritteinen. Köyhän kun on satsattava toimintavarmuuteen. Pieni litrateho auttaa kestävyydessä, muista tarkistaa ja vaihtaa öljyt jos et vielä ole tehnyt! Huonolla onnella aikaisempi omistaja laittanut jotakin muuta kuin Delvakkia!
Oliko huollot tehtynä ja leimat kirjassa? Takuukin vielä voimassa? Puoli vuottahan laki määrää takuuta kaupoissa kun liikkeestä ostaa.
Ajotaitokurssi ORGin afalttisoturille on paikallaan, viikonloppuna kun olin siirtymässä sorapoluille niin ohitseni pyyhälsi kolme kilpatason orkkia. Pylly keikkui puolelta toiselle mutkissa, tuli mieleen vedellä täytetty ilmapallo joka ponnatelee puolelta toiselle ja melkein oli polvikin maassa jollei ihan kyynärpääkin!
Hetken ajettuani samaiset hurjapäät oli parkissa siinä jotakin puuhasivat, oli kotaria sellaista isoa herttuaa ja yamahaakin taisi löytyä. Sitä isoa Dukea siinä ropasivat, kun kyselin mahtaako herrat apua tarvita? Kuulemma ei mitään teknistä vikaa, komppia piti keulaan lisätä ja hidasta riparia taakse??? Päässä alkoi surista tekniset termit, ihan oli kuulkaas moto GP meinikiä oli siinä ajotaidot ja muut kurssit ihan varmasti käytynä. Sentään maallikkolle suomentivat että keula painui jarruttellessa liikaa ja perässäkin jokin ongelma kun kaasun avaa. Kysyin vielä siitä pyllyn heiluttelusta, sillä sitä painopistettä siirretään niin ei tarvitse pyörää ihan kylelleen törkätä kun äijä tai tässä tapauksessa pylly sinne mutkan puolelle väännetään.
Jatkoin siitä matkaani tajuten miten aloittelija sitä ollaan moottoripyöräilyn saralla, hetken kuluttua hurjapäät taas singahtivat ohitseni pyllyt keikkuen ja moottorit ulvoen.
Sampo-FIN sanoi:
Joo, äreä tuo Herttua on.
Hieman rauhallisempikin olisi kelvannut, mutta tuli nyt sitten tällainen. Muistan, että se 650cc Kawasakin moottori murisi rauhallisemmin, mutta toisaalta tykkään tuon Duken ketteryydestä aivan tolkuttomasti. Edellinen omistaja on ostanut pyörän 3.6.2015. Huoltokirjaan on merkitty ensihuolto 2.6.2015 vain 470 km jälkeen (ilmeisesti joku liikkeen kaveri ajellut ja sitten tehty huolto). Tämän jälkeen huoltokirjassa ei näykään mitään merkintöjä. Pyörällä oli ajettu 4.500 km kun ostin sen. KTM:n manuaalin huolto-ohjelman mukaan pyörälle pitää tehdä huollot 1000 km jälkeen, 7.500 km välein tai vuosittain ja 15.000 km välein tai joka toinen vuosi. Ajattelinkin, että voisin sen kohtapuolin viedä varmuuden vuoksi tuohon vuosihuoltoon. Onko täällä hyviä vinkkejä, mikä olisi pääkaupunkiseudulla hyvä paikka, jossa KTM:n uskaltaa huollattaa? Maksan mielelläni vähän enemmän, jos tietää, että varmasti on hyvä paikka.
Osaatko hieman tarkentaa tuota öljynvaihdon suositusta? Eli mitä tarkoitat "muulla kuin Delvakilla"? Öljyt osaan varmaankin itsekin vaihtaa, kunhan joku osaa suositella laadukasta moottoriöljyä ja mistä sitä saa.
Muuten, KTM:n ohjekirjan mukaan siihen tankataan E95-oktaanista. Muistaakseni joku sanoi, että kannattaa tankata moottoripyöriin E98, vaikka se on kalliimpaa - pysyy moottori paremmassa kunnossa. Onko tässä perää?
Käsittääkseni pyörässä on 2v takuu, joten takuutakin pitäisi olla vielä vuosi voimassa.
kartsa-hel sanoi:
Aika karseaa luettavaa oli: http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/241510-Paras-KTM-takuu-korjaamo-suomessa
Eli nyt kaivattaisiin vihjeitä luotettavasta KTM-huollosta.
kartsa-hel sanoi:
Veikkaan että perushuollot onnistuu missä tahansa merkkihuollossa varsinkin jos itse tsekkaa ja vielä huoltoon ilmoittaa etukäteen tsekkaavansa kohdat mitä olisi pitänyt tehdä. Tosin mulkun maineenhan tuosta saa mutta mitäpä siitä.
Tampereella motokeidas on viime aikoina onnistunut kuulemma hyvin kottarais-sepityksessä
kartsa-hel sanoi:
Pitäisiköhän vain opetella itse tekemään perusasiat. Ei tuo videon mukaan nyt ihan miltään rakettitieteeltä vaikuta:
http://m.youtube.com/watch?v=y590BZljv-U
Tonnin huolto siihen on tehty ja seuraavassa l. 7500 km vaihdetaan ilmeisesti vain öljyt + suodatin. Muutakin pitäisi varmaan ohjekirjan mukaan tehdä, lähinnä tuijottelua ja tämän osaat myös itse tehdä. Tähän pikkuhuoltoon ei tarvita sen kummempaa korjaamoa mutta jatkossa sitten ehkä isompaan huoltoon on kateltava hyvä paikka. Säästä rahat, tee itse ja tarjoat säästörahoilla perheellesi vaikka vappubrunssin kunnon siman kera.
tst sanoi:Tonnin huolto siihen on tehty ja seuraavassa l. 7500 km vaihdetaan ilmeisesti vain öljyt + suodatin. Muutakin pitäisi varmaan ohjekirjan mukaan tehdä, lähinnä tuijottelua ja tämän osaat myös itse tehdä. Tähän pikkuhuoltoon ei tarvita sen kummempaa korjaamoa mutta jatkossa sitten ehkä isompaan huoltoon on kateltava hyvä paikka. Säästä rahat, tee itse ja tarjoat säästörahoilla perheellesi vaikka vappubrunssin kunnon siman kera.
Takuu taitaa vaatia jonkin leiman, eikös tässä vielä takuu ollut
^Ok, taisi tosiaan olla niin uusi peli. Kartsa on insinööri joten sitten jatkossa kun takuuaika on ummessa niin eikun haalarit niskaan ja puuhastelemaan nuo perushuollot. Aikanaan muuten koulussa luulin että ruotsin kielen kirjan ingenjör Saarinen on tyhjäntoimittaja koska mielsin että ingen=ei mitään ja jör=tehdä eli ei mitään tehdä.
Täysin vakuuttunut en ole vieläkään ingenjörien toimekkuudesta mutta jos Kartsa tekee nuo perushuollot jatkossa itse niin mieli voi muuttua.
Täysin vakuuttunut en ole vieläkään ingenjörien toimekkuudesta mutta jos Kartsa tekee nuo perushuollot jatkossa itse niin mieli voi muuttua.
Tajuton prätkä-päivä Kartsalla!
Lähdin aamulla Herttualla Tikkurilaan asiakkaan luokse, jossa piti viettää päivä koodaten. Aamulla pukemisrumba (aluspaita, kauluspaita, merinovillainen tekninen paita, vuorattu tuulitakki ja sen päälle käytettynä ostettu nahkainen prätkätakki, alushousut, farkut, flanelliset shortsit munia lämmittämään ja päälle Aarbikesta ostetut kankaiset prätkähousut, sukat, villasukat, Boot Factorysta ostetut nahkaiset bootsit, putkipipo, windstopper-pyöräilypipo, hiihtopipo, kypärä ja nahkarukkaset), sitten Herttua terassilta ja käyntiin ja matkaan. Kyllä heti aamu alkoi eri tavalla kun vertasi, että autolla olisi ajanut Tikkurilaan. Pyörällä on jotenkin eri tavalla kiinni matkanteossa, maisemassa, ikään kuin osa matkaa, osa ympäristöä, kiinni kaikessa, mitä tapahtuu ympärillä.
Asiakkaan luona sitten sain onneksi tällä kertaa oman huoneen, jossa riisuin turhat kamat pois ja aloitin päivän koodauksen. Päivällä asiakas kyseli pyörästä ja sanoin, että mennään katsomaan pihalle. Kyllä kelpasi Herttuaa esitellä. Kaveri näytti selvästi kiinnostuvan, tiedä vaikka prätkä-siemen olisi pudonnut hedelmälliseen maahan.
Puoli kuudelta huomasin lasikaton läpi, että aurinko vielä paistoi. Sain homman onneksi tehtyä ja pukemisrumba päälle. Sitten pihalle, pyörän selkään ja menoksi. Olin katsonut ennen lähtöä, että ajan Tikkurilasta toista reittiä kotiin. Lähdin Tikkurilasta itään, Ikean nurkilta ylitin Kehä III:n etelään. Tattarinsuolle ja edelleen etelään Pihlajistoon. En varmaan ollut koskaan ennen käynyt Pihlajistossa, vaikka olen koko elämäni asunut pääkaupunkiseudulla - pyörällä tulee näköjään käytyä uusissa paikoissa vähän kuin sattumalta. Yritin nyt katsoa kartalta, että missä kaikkialla pirussa olen ajanut, koska mielestäni kävin Jakomäessäkin, mutta en sitä nyt reitiltä löydä. Jotain pikkuteitä kuitenkin päädyin Itäkeskukseen, jossa keskimmäinen tyttäreni asuu. Ajoin pihaan ja soitin hänelle, mutta tytär ei ollut kotona. Sieltä ajoin sitten pikkuteitä Viikkiin, jossa vanhin tytär asuu. Pihalla kun olin soittamassa tyttärelle, niin joku nuori äiti meni toppahaalareissa olevan ehkä nelivuotiaan nassikkansa kanssa ohi, nassikka jäi katsomaan pyörää pitkään. Äidin piti oikein vetää nassikkaa mukaansa, niin näytti pyörä kiinnostavan. Vielä ovensuussakin nassikka jäi katsomaan pyörää. Vähän ajan päästä äiti tuli, nassikka sanoi jotain (mitä en kuullut) ja äiti vastasi: "On sitä pyörää jo katsottu tarpeeksi". Selvästi nassikka oli jo päättänyt, että isona ostetaan Duke. Vanhin tytär tuli sitten lopulta miehineen ja koirineen pihalle. Tytärtä ja miestä selvästi huvitti, että viisikymppinen isä oli ostanut uuden lelun itselleen.
Viikistä sitten ajoin pikkuteitä Oulunkylään, Maunulaan ja Maununnevalle. Kotona vaimo yllätti ja sanoi, että hän haluaisi kokeilla, miltä tuntuu olla pyörän kyydissä. Tehtiin siinä sitten vielä pieni lenkki lähiöteitä. Vaimo sanoi, että oli yllättävää, että pyörä tuntui tehokkaalta vaikka meitä oli kaksi kyydissä.
Kotona huomasin, että paluumatkaan oli kulunut tavallisen 15 minuutin automatkan sijaan pari tuntia. Tätäkö moottoripyöräily on? Mies menettää ajantajun ja antaa maisemien vaihtua ja pyörän hyrrätä alla? En ikimaailmassa lähtisi autolla huvin vuoksi ajelemaan sinne tänne. Onko Kartsa menettänyt vanhalla iällä järjenhallinnan - vai onko nyt vanhempana yhtäkkiä maailma avautunut uudella tavalla ja mies näkee kaiken selvästi, eri tavalla, pyörän selässä? Nyt alkaa avautua Pirsigin matkakirjakin eri tavalla. Perhana, kesällä on pakko tehdä perinteinen veljen suvun mökkiviikko Herttualla. Ja ajella rauhassa kaikenlaisia pieniä teitä ja katsella maisemia. Kaupungissa tuo liikennevaloissa seisominen ja ajoittain liian hidas köröttely vähentää hieman (mutta vain hieman) pyörällä ajon nautintoa.
Mihinköhän sitä ajaisi huomenna töiden jälkeen?
Lähdin aamulla Herttualla Tikkurilaan asiakkaan luokse, jossa piti viettää päivä koodaten. Aamulla pukemisrumba (aluspaita, kauluspaita, merinovillainen tekninen paita, vuorattu tuulitakki ja sen päälle käytettynä ostettu nahkainen prätkätakki, alushousut, farkut, flanelliset shortsit munia lämmittämään ja päälle Aarbikesta ostetut kankaiset prätkähousut, sukat, villasukat, Boot Factorysta ostetut nahkaiset bootsit, putkipipo, windstopper-pyöräilypipo, hiihtopipo, kypärä ja nahkarukkaset), sitten Herttua terassilta ja käyntiin ja matkaan. Kyllä heti aamu alkoi eri tavalla kun vertasi, että autolla olisi ajanut Tikkurilaan. Pyörällä on jotenkin eri tavalla kiinni matkanteossa, maisemassa, ikään kuin osa matkaa, osa ympäristöä, kiinni kaikessa, mitä tapahtuu ympärillä.
Asiakkaan luona sitten sain onneksi tällä kertaa oman huoneen, jossa riisuin turhat kamat pois ja aloitin päivän koodauksen. Päivällä asiakas kyseli pyörästä ja sanoin, että mennään katsomaan pihalle. Kyllä kelpasi Herttuaa esitellä.
Kaveri näytti selvästi kiinnostuvan, tiedä vaikka prätkä-siemen olisi pudonnut hedelmälliseen maahan. Puoli kuudelta huomasin lasikaton läpi, että aurinko vielä paistoi. Sain homman onneksi tehtyä ja pukemisrumba päälle. Sitten pihalle, pyörän selkään ja menoksi. Olin katsonut ennen lähtöä, että ajan Tikkurilasta toista reittiä kotiin. Lähdin Tikkurilasta itään, Ikean nurkilta ylitin Kehä III:n etelään. Tattarinsuolle ja edelleen etelään Pihlajistoon. En varmaan ollut koskaan ennen käynyt Pihlajistossa, vaikka olen koko elämäni asunut pääkaupunkiseudulla - pyörällä tulee näköjään käytyä uusissa paikoissa vähän kuin sattumalta. Yritin nyt katsoa kartalta, että missä kaikkialla pirussa olen ajanut, koska mielestäni kävin Jakomäessäkin, mutta en sitä nyt reitiltä löydä. Jotain pikkuteitä kuitenkin päädyin Itäkeskukseen, jossa keskimmäinen tyttäreni asuu. Ajoin pihaan ja soitin hänelle, mutta tytär ei ollut kotona. Sieltä ajoin sitten pikkuteitä Viikkiin, jossa vanhin tytär asuu. Pihalla kun olin soittamassa tyttärelle, niin joku nuori äiti meni toppahaalareissa olevan ehkä nelivuotiaan nassikkansa kanssa ohi, nassikka jäi katsomaan pyörää pitkään. Äidin piti oikein vetää nassikkaa mukaansa, niin näytti pyörä kiinnostavan. Vielä ovensuussakin nassikka jäi katsomaan pyörää. Vähän ajan päästä äiti tuli, nassikka sanoi jotain (mitä en kuullut) ja äiti vastasi: "On sitä pyörää jo katsottu tarpeeksi". Selvästi nassikka oli jo päättänyt, että isona ostetaan Duke.
Vanhin tytär tuli sitten lopulta miehineen ja koirineen pihalle. Tytärtä ja miestä selvästi huvitti, että viisikymppinen isä oli ostanut uuden lelun itselleen. Viikistä sitten ajoin pikkuteitä Oulunkylään, Maunulaan ja Maununnevalle. Kotona vaimo yllätti ja sanoi, että hän haluaisi kokeilla, miltä tuntuu olla pyörän kyydissä. Tehtiin siinä sitten vielä pieni lenkki lähiöteitä. Vaimo sanoi, että oli yllättävää, että pyörä tuntui tehokkaalta vaikka meitä oli kaksi kyydissä.
Kotona huomasin, että paluumatkaan oli kulunut tavallisen 15 minuutin automatkan sijaan pari tuntia. Tätäkö moottoripyöräily on? Mies menettää ajantajun ja antaa maisemien vaihtua ja pyörän hyrrätä alla? En ikimaailmassa lähtisi autolla huvin vuoksi ajelemaan sinne tänne. Onko Kartsa menettänyt vanhalla iällä järjenhallinnan - vai onko nyt vanhempana yhtäkkiä maailma avautunut uudella tavalla ja mies näkee kaiken selvästi, eri tavalla, pyörän selässä? Nyt alkaa avautua Pirsigin matkakirjakin eri tavalla. Perhana, kesällä on pakko tehdä perinteinen veljen suvun mökkiviikko Herttualla. Ja ajella rauhassa kaikenlaisia pieniä teitä ja katsella maisemia. Kaupungissa tuo liikennevaloissa seisominen ja ajoittain liian hidas köröttely vähentää hieman (mutta vain hieman) pyörällä ajon nautintoa.
Mihinköhän sitä ajaisi huomenna töiden jälkeen?
Kyllä sä vielä sieltä tikkariletkaltakin itsesi löydät. Kunhan vähän vielä lämpenee ja urhoolliset letkaveturit heräävät horroksestaan...
Pyörään tutustuttuani lupasin orgilaisille kertoa joitakin tuntemuksia Herttuasta.
Olen edelleen parin päivän, muutamien tuntien ja ehkä noin 400 km jälkeen (käsittämätöntä, ajoin 4500 km ajetulla pyörällä parissa päivässä uudet 10% pyörällä ajetuista kilometreistä - iltaisin töiden jälkeen) tyytyväinen Herttuaan. Pyörässä on juuri sellainen kultainen keskitie, jota olin hakemassa: riittävää ketteryyttä, keveyttä ja hallittavuutta lähiöteille, mutta riittävästi massaa ja tehoja, että pääsee turvallisesti satunnaisesti kehäteitä ja moottoriteitä isommilla nopeuksilla. Herttua on lähiöteihin tosi ketterä ja tottelee ohjausta tajuttoman hyvin. Moottoritiellä pyörä pysyy linjassa ikään kuin itsestään, tuuli jonkin verran tuntuu (ei ole kokemusta katetuista pyöristä), mutta ei häiritsevästi - pikemminkin tuntuu hauskaa vauhdin huumaa kun tuuli ottaa kiinni mieheen ja pyörään.
Ainoa asia, mitä ehkä pikkuisen muuttaisin, olisi moottorin jonkinlainen virityksen aste. Moottori tuntuu jotenkin yli-viritetyltä, vähänkin painaa kaasua, niin moottori ärähtää heti ja ottaa kierroksia. Ääni ja tuntemus on jotenkin kireä. Toisaalta olen alkanut siitä myös jonkin verran nauttimaan. Hauskaa liikennevaloissa ottaa nopeasti sallittu matkavauhti. Jos ei olisi Herttuasta kokemusta, niin minulle olisi varmasti käynyt jokin hieman leppoisampikin n. 300-500 cc nakupyörä. Johtuuko tämä nyt siitä, että tässä on vain yksi pytty, joka on pitänyt virittää, jotta moottorista saadaan tehoja? Aarbikessa myyjä sanoi, että yksipyttyinen ja kakspyttyinen eroaa tällä tavalla toisistaan (siinä Kawasaki ER 650 cc:ssa, jota kokeilin, oli kaksi pyttyä - pyörä tuntui selvästi jotenkin rauhallisemmalta).
Onko se ihan normaalia, että pari päivää pyörän oston jälkeen alkaa miettiä seuraavan pyörän hankintaa? Olen kyllä tosi tyytyväinen Herttuaan, mutta miltäköhän tuntuisi kaveriksi ostaa jokin sellainen puoliksi naku, puoliksi custom niin kuin se tajuttoman kaunis Victory, jonka näin Käpylässä jollain lähiötiellä parkissa? Saamari, pitääkö tässä alkaa vinkua esimieheltä palkankorotusta, että Kartsa voi joka kevät ostaa uuden pyörän? Täällä kotipihalla oli talon edellinen omistaja saanut ilmeisesti jokin kesä auringonpistoksen kun kaveri oli päällystänyt puolet takapihasta asfaltilla. Taloa etsiessä meinasin tämän hylätä siitä syystä. (Mainitsinkin muuten tälle herrasmiehelle talon oston yhteydessä, että luultavasti hieman otan tuota asfalttia sitten pois, mutta vanha herra piti Kartsalle puhuttelun, kuinka paljon asfaltointi oli maksanut - jäi sitten asfaltti siihen.) Mutta nyt alkaa asfalttiakin katsoa uudella tavalla - miltä se näyttäisi, jos siinä olisi rivissä Duke, HD, Victory... ja sitten voisi aamulla päättää, minkä ratsun tänään ottaa. Tontilla on rakennusoikeuttakin jäljellä 25 neliötä. Pakko kai se on pyörille rakentaa autotalli. Ja se ramppikin pitäisi rakentaa kellariin, että voi siellä hinkata pyöriä. Viekö tämä miehen kokonaan mukaansa? Onko tässä pyöräilyssä jotain maagista, taikaa, elämä alkaa näyttäytyä uudella tavalla. Vaimokin huomasi, että aina niin kireä Kartsa (25v ohjelmistoteollisuudessa ja hermot riekaleina) on alkanut olla pyöräretken jälkeen jotenkin rennompi ja onnellisempi. Kartsa on alkanut hymyillä. Elämä vaikuttaa rennommalta. Aurinko paistaa. Mies vaipuu jonkinlaiseen tietoiseen läsnäoloon ilman turhia ajatuksia ja antaa maisemien vaihtua ja pyörän hyrrätä. Aika pysähtyy. On vain mies, pyörä ja tie.
Kartsa ja Herttua - Auringonlaskun Ratsastajat
Olen edelleen parin päivän, muutamien tuntien ja ehkä noin 400 km jälkeen (käsittämätöntä, ajoin 4500 km ajetulla pyörällä parissa päivässä uudet 10% pyörällä ajetuista kilometreistä - iltaisin töiden jälkeen) tyytyväinen Herttuaan. Pyörässä on juuri sellainen kultainen keskitie, jota olin hakemassa: riittävää ketteryyttä, keveyttä ja hallittavuutta lähiöteille, mutta riittävästi massaa ja tehoja, että pääsee turvallisesti satunnaisesti kehäteitä ja moottoriteitä isommilla nopeuksilla. Herttua on lähiöteihin tosi ketterä ja tottelee ohjausta tajuttoman hyvin. Moottoritiellä pyörä pysyy linjassa ikään kuin itsestään, tuuli jonkin verran tuntuu (ei ole kokemusta katetuista pyöristä), mutta ei häiritsevästi - pikemminkin tuntuu hauskaa vauhdin huumaa kun tuuli ottaa kiinni mieheen ja pyörään.
Ainoa asia, mitä ehkä pikkuisen muuttaisin, olisi moottorin jonkinlainen virityksen aste. Moottori tuntuu jotenkin yli-viritetyltä, vähänkin painaa kaasua, niin moottori ärähtää heti ja ottaa kierroksia. Ääni ja tuntemus on jotenkin kireä. Toisaalta olen alkanut siitä myös jonkin verran nauttimaan. Hauskaa liikennevaloissa ottaa nopeasti sallittu matkavauhti. Jos ei olisi Herttuasta kokemusta, niin minulle olisi varmasti käynyt jokin hieman leppoisampikin n. 300-500 cc nakupyörä. Johtuuko tämä nyt siitä, että tässä on vain yksi pytty, joka on pitänyt virittää, jotta moottorista saadaan tehoja? Aarbikessa myyjä sanoi, että yksipyttyinen ja kakspyttyinen eroaa tällä tavalla toisistaan (siinä Kawasaki ER 650 cc:ssa, jota kokeilin, oli kaksi pyttyä - pyörä tuntui selvästi jotenkin rauhallisemmalta).
Onko se ihan normaalia, että pari päivää pyörän oston jälkeen alkaa miettiä seuraavan pyörän hankintaa? Olen kyllä tosi tyytyväinen Herttuaan, mutta miltäköhän tuntuisi kaveriksi ostaa jokin sellainen puoliksi naku, puoliksi custom niin kuin se tajuttoman kaunis Victory, jonka näin Käpylässä jollain lähiötiellä parkissa? Saamari, pitääkö tässä alkaa vinkua esimieheltä palkankorotusta, että Kartsa voi joka kevät ostaa uuden pyörän? Täällä kotipihalla oli talon edellinen omistaja saanut ilmeisesti jokin kesä auringonpistoksen kun kaveri oli päällystänyt puolet takapihasta asfaltilla. Taloa etsiessä meinasin tämän hylätä siitä syystä. (Mainitsinkin muuten tälle herrasmiehelle talon oston yhteydessä, että luultavasti hieman otan tuota asfalttia sitten pois, mutta vanha herra piti Kartsalle puhuttelun, kuinka paljon asfaltointi oli maksanut
- jäi sitten asfaltti siihen.) Mutta nyt alkaa asfalttiakin katsoa uudella tavalla - miltä se näyttäisi, jos siinä olisi rivissä Duke, HD, Victory... ja sitten voisi aamulla päättää, minkä ratsun tänään ottaa. Tontilla on rakennusoikeuttakin jäljellä 25 neliötä. Pakko kai se on pyörille rakentaa autotalli. Ja se ramppikin pitäisi rakentaa kellariin, että voi siellä hinkata pyöriä. Viekö tämä miehen kokonaan mukaansa? Onko tässä pyöräilyssä jotain maagista, taikaa, elämä alkaa näyttäytyä uudella tavalla. Vaimokin huomasi, että aina niin kireä Kartsa (25v ohjelmistoteollisuudessa ja hermot riekaleina) on alkanut olla pyöräretken jälkeen jotenkin rennompi ja onnellisempi. Kartsa on alkanut hymyillä. Elämä vaikuttaa rennommalta. Aurinko paistaa. Mies vaipuu jonkinlaiseen tietoiseen läsnäoloon ilman turhia ajatuksia ja antaa maisemien vaihtua ja pyörän hyrrätä. Aika pysähtyy. On vain mies, pyörä ja tie.Kartsa ja Herttua - Auringonlaskun Ratsastajat
Kartsan piha voi olla tulevaisuudessa matkailunähtävys. " Mutta nyt alkaa asfalttiakin katsoa uudella tavalla - miltä se näyttäisi, jos siinä olisi rivissä Duke, HD, Victory... ja sitten voisi aamulla päättää, minkä ratsun tänään ottaa. Tontilla on rakennusoikeuttakin jäljellä 25 neliötä. Pakko kai se on pyörille rakentaa autotalli." https://www.google.com/search?q=cad...=n2oQV7DhAYqdsgGQ6J6ACQ#imgrc=R83wxr1-omapEM:
" Mutta nyt alkaa asfalttiakin katsoa uudella tavalla - miltä se näyttäisi, jos siinä olisi rivissä Duke, HD, Victory... ja sitten voisi aamulla päättää, minkä ratsun tänään ottaa. Tontilla on rakennusoikeuttakin jäljellä 25 neliötä. Pakko kai se on pyörille rakentaa autotalli." https://www.google.com/search?q=cad...=n2oQV7DhAYqdsgGQ6J6ACQ#imgrc=R83wxr1-omapEM:Kyllä näitä Kartsan juttuja on sitten mukava lukea.
Olen jotenkin jopa kateellinen siitä kuinka suurella innolla ja poltteella moottoripyöräilyyn suhtaudut. Jotenkin itsekin muistan (vaikka samaa ikäluokkaa olenkin) kaiholla kuinka uutta ja ihmeellistä se oli aikanaan.
Toisaalta muistan kyllä kuinka nälkä kasvaa syödessä. Jollen väärin muista niin jossakin kohtaa sinulle oli todettu että kaipaat isompaa pyörää hetken päästä, vakuuttelit että et, mutta nyt puhutaan jo Victorystä
Olen jotenkin jopa kateellinen siitä kuinka suurella innolla ja poltteella moottoripyöräilyyn suhtaudut. Jotenkin itsekin muistan (vaikka samaa ikäluokkaa olenkin) kaiholla kuinka uutta ja ihmeellistä se oli aikanaan.
Toisaalta muistan kyllä kuinka nälkä kasvaa syödessä. Jollen väärin muista niin jossakin kohtaa sinulle oli todettu että kaipaat isompaa pyörää hetken päästä, vakuuttelit että et, mutta nyt puhutaan jo Victorystä
J64 sanoi:Kyllä näitä Kartsan juttuja on sitten mukava lukea.
Olen jotenkin jopa kateellinen siitä kuinka suurella innolla ja poltteella moottoripyöräilyyn suhtaudut. Jotenkin itsekin muistan (vaikka samaa ikäluokkaa olenkin) kaiholla kuinka uutta ja ihmeellistä se oli aikanaan.
Toisaalta muistan kyllä kuinka nälkä kasvaa syödessä. Jollen väärin muista niin jossakin kohtaa sinulle oli todettu että kaipaat isompaa pyörää hetken päästä, vakuuttelit että et, mutta nyt puhutaan jo Victorystä
Kolme vuotta niin pihassa on tuo duke, pidemmille matkoille GT duke ja 690 enduro rupulikumeilla sivuteille