Olen muuten
lähes varma, että aurinko on syypää. Ei tuollaista jälkeä/jälkiä muuten saa aikaiseksi sinne kirkkaan suojalasin alle. Periaatteessa suurennuslasillahan lämmön saa 6300 asteeseen, jos lasin muoto on oikea ja koko riittävä (siis auringon pintalämpötila
).
Ei siinä saavutettavassa lämpötilassa käsittääkseni mitään rajaa ole, kunhan vaan on tarpeeksi iso säteitä keskittävä peili- tai linssisysteemi.
Jokainen joka on kakarana leikkinyt suurennuslasilla tietää kyllä että tuo on mahdollista, eikä siinä vuodenaika vaikuta sitä eikä tätä kunhan vaan aurinko paistaa kunnolla.
Kevään vaikutuksella tarkoitin sitä, että kun aurinko paistaa matalalta osuu se ehkä pleksiin sellaisessa kulmassa, että etelämpänä tota harvemmin tapahtuu. Pohjolan onkelmia siis. Ihan niin kuin rimpulat tunkit.
Viskiä koneessa, niin jatkan myös keskustelua. Itse asiassa auringon pintalämpötila on raja. Tämän jälkeen se pinta alkaa heijastamaan lämpöään takaisin aurinkoon l. lämmittämään auringon pintaa omalla vähäpätöisellä tehollaan riippumatta välissä olevasta optiikasta yms. . Eli tasapaino on tuo auringon pintalämpötila.
Minulla aurinko paistoi pyörään nähden vasemmalta etuviistosta, joten kyllä se pleksi on toiminut suurennuslasina eikä keräävänä peilinä. Tuo peili juttu on kuitenkin varmaan ihan mahdollinen.
Niin, ja tuo muovi taitaa olla amorfinen aine, joten tuota sulamispistettä on vaikea määritellä. Sillä on kuitenkin kriittinen lämpötila, jossa vaikka maan vetovoima riitää muuttamaan muotoaa. Käpristymisestä ei ole kyse vaan kyllä muovi on ihan valunut.