Mä ostin ekan pyörän nyt toukokuussa ja varovaisesti on aloiteltu.
Alla allekirjoituksen mukainen pärrä, ei ehkä jonkun mielestä mikään paras mahdollinen aloittelijan pyörä, mutta mulle sopiva.
Mulla on muutama asia, joista en tingi, kun ajoon lähden. Ja näillä toivon edistäväni omaa ja kanssakulkijoitten turvallisuutta.
1. Kun vedän potan päähän, muutun näkymättömäksi. Jokainen vastaantulija, perässä ajava, vierellä kulkeva, sivutieltä tuleva ja vaikka paikallaan seisova kanssakulkija voi olla potentiaalinen kolarikaveri. Jokaisen mutkan takana voi olla joku ylläri; hiekkaa, lehmänsontaa, traktori, rollaattorimummo keskellä tietä, lapsia, elukoita, yms.
2. Keltainen heijastinliivi päällä aina. Pyörä on tumma, ajopuku musta, joten tuo keltainen pomppaa sieltä ihan kivasti esille ja on itseasiassa mut jo pelastanu vaaratilanteilta pariin otteeseen.
3. T U R V A V Ä L I !!! Ja ennakointi, katse jo siellä parin auton päässä edellä, eikä siinä omassa eturenkaassa tai edellä ajavan puskurissa. Tosin mulla toi turvavälin pitäminen tulee luonnostaan kaikilla kulkupeleillä, kun ajan raskaalla kalustolla työkseni.
4. Omien taitojen reilu aliarviointi. Mieluummin näin päin, kuin että luulee liikoja itsestään, silloin mennään pärse edellä puuhun. Siinä vaiheessa kun alkaa tuntua siltä, että homma on hanskassa ja ei oo enää mitään opittavaa, aletaan olla liki onnettomuutta.
Kaveri koki tämän tänä keväänä, on ajanut kortin viime syksynä, kuten minäkin. Soittelin keväällä, että kiinnostaisko yhden päivän pikakurssi, asioiden kertausta. "Ei mua kyl kiinnosta, vastahan mä kävin autokoulun ajot, tarttee vaan päästä ajamaan"...
Parin viikon päästä soitti ja kyseli onko kurssia jo järjestetty, ei ollutkaa kevään eka ajokerta menny ihan putkeen vaan oli kylmäaseman pihassa melkeen lipassu, kun ei se hidasajo pitkän tauon jälkeen ollukaan niin helppoa...
5. Hyvät ajovarusteet. Mulla kypärä on päässä AINA, jopa silloin, kun siirrän pyörää parkkipaikalla/pihassa vaikka vaan 5 metriä. Samoin ajokamppeet on niskassa lyhyilläkin pyrähdyksillä, siis suojilla varustetut takki ja housut, hanskat ja ajokengät. Ja mustaa ajopukua kompensoimaan ostin räiskyvän punaisen kypärän, jälleen kerran tuon näkyvyyden kannalta ajatellen.
Ei muuta kuin pyörä alle vaan ja baanalle, hyvin suoritetun harjoittelujakson jälkeen. Esim. kauppojen tai urheiluhallien parkkipaikat on hyviä paikkoja, joissa kannattaa ennen liikenteeseen lähtöä käydä läpi hidasajo, jarrutukset ja väistöt.
On edes jotain pohjaa, ennen ku lähtee tonne kotiloitten sekaan tempomaan.
Toivottavasti tästä oli sitä rohkasua, mm. LeenaM:lle, kiva että naiset enenevissä määrin ovat löytäneet/löytämässä tämän hienon harrastuksen!
