-86 ryhmittäytymiskolari.
Olin ryhmittäytynyt keskiviivalle odottamaan vastaantulevien autojen jälkeen kääntyäkseni vasemmalle.
Takaa tuli paikallien humu kevarilla silminnäkijöitten mukaan todella lujaa , keskiviivalla autoja ohitellen ja kännissä, ei huomannut minua ryhmittäytyneenä siihen ja tulos oli selvä ku takaviistosta päälle ajetaan:
Lonkka rikki , polvi rikki , päänahka auki 7 cm, verenhukkaa , ruhjeita siellä täällä ja herätys luonnollisesti ambulanssissa ihmetellen mitä on tapahtunut.
Kypärä oli lähtenyt irti ja leukaremmi raapinut kaulaa hienosti ym. Mihin oli tarttunut.
Kuteet uutta nahkarotsia myöten selvänä.
Polvi leikattu jälkeenpäin 3 kertaa ja lonkka toimii vieläkin oivallisena säämittarina kun on kosteaa ja matalapainetta = särkee.
Polvella ei voi pelata mitään jossa joutuu ottaan jaloilla vastaan esi. sulkis, koris ym tai juoksu-hommat.
Pään arpi sellainen että näkyy kaivolta kotiin jos leikkaa tukan ihan lyhyeksi, arvessa ku ei hiukset kasva.
Silloin meinasin sairaalassa maatessa että ei ikinä mitään kaksrattaista enään mutta kuukauden päästä taas ajettiin.
No. -05 sitte seuraavat lipat ja 90 kurvissa eturatas alta ukkoskuurossa märällä asfaltilla ja ei suurempia ruumiillisia ( henkisiä runsaasti )vammoja kuin 2 viikkoo hartia ja polvi ym. kipee ja ajokamppeet ihottumalla ja pyörässä pääsi 350 € osilla ( naku ) Onneksi oli kamppeet vaikka oli hellepäivä.
Nämä on opettanut melko varovaiseksi ja varsinkin tämä viimeisin lippa on opettanut että asfaltti ei ole pitävä pinta. Taitaa olla ainoo paikka missä pitoon voi jotenki luottaa on radalla. Tiellä on aina hiekkaa, öljyä ym. niin on kanttaukset itellä muuttunut varovaiseksi. Ei enään vedetä polvi maassa että rattaista sivutekstit kuluu...
